51 koodia - KOKO TUOTANTO 3 kpl CD-albumit

• Nimetty  (tammikuu 2004)
• Rautaiset linnut  (elokuu 2005)
• Mustat sydämet  (helmikuu 2008)

51koodia on vuonna 2002 perustettu suomalainen rockyhtye, joka tuli ensimmäisen kerran tunnetuksi paljon radiosoittoa saaneella Voisiko olla tänään se päivä -singlellä. Yhtyeen musiikki on pop-vaikutteista raskasta ja melodista suomenkielistä rockia. Esikoisalbumi Nimetty ilmestyi alkuvuodesta 2004 ja sen seuraaja Rautaiset Linnut syksyllä 2005. Yhtyeen toisen albumin singlejulkaisu Kahleet tuli tunnetuksi myös syksyllä 2005 elokuvateattereihin saapuneen Petri Kotwican ohjaaman Koti-ikävä-elokuvan soundtrackin myötä. Yhtyeen antamista julkisista lausunnoista vastaa laulaja-kitaristi ja keulakuva Hannu Sallinen.

Ennen 51koodia-yhtyeen perustamista yhtyeen jäseniä soitti muun muassa Pool-yhtyeessä. Jute Musikka ja Olli-Matti Wahlström soittavat myös Kumikamelissa. Keväällä 2013 Wahlströmistä tuli CMX :n virallinen jäsen.

Rautaiset linnut

Englanniksi popanneesta joensuulaisbändistä Poolista syntynyt 51koodia debytoi runsas vuosi sitten grungeiseksi raskautetulla Nimetty-albumilla. Etenkin nuorelta rockyleisöltä kohtuullisen hyvän vastaanoton saanut yhtye tulee toisella pitkäsoitollaan entistäkin painavampana.

Rautaiset linnut -albumilla 51koodia siirtyy voimarockista selkeästi kohti jo hyvän aikaa trendikästä raskaiden riffien sävyttämää valtametallia. Tuoreen Koti-ikävä-elokuvan soundtrackin avaamaan päätynyt Kahleet ja mainiosti jurnuttavan kitatariffin sisältävä Risti kaulassa helvettiin kuvastavat yhtyeen mieltymystä suomenkielisen nykymetallin kuvastoon. Uudenlaisen tylyyden vastapainoksi tarjotaan kauniisti jousitettu balladi Puu, rohkeasti levyn introna soiva kevyt instrumentaali Hayano ja laulettunakin yhtä lailla rauhoittavan akustisesti kitaroitu ja jälleen jousien silaama päätösraita Peilityyni.

Nimettyyn nähden Rautaiset linnut on selvä edistysaskel.

Mustat sydämet

Yhtyeen tyyliin on alusta asti kuulunut vahvasti amerikkalaismausteisen valtavirtametallin naittaminen suomenkielisen perusmelankolisen ajatusmaailman kanssa. Odotuksella kappaleiden sävytys vaihtelee iskelmällisestä jopa Amorphiksen tapaan folkahtaviin kokonaisuuksiin, ja yhtye räimii aika ajoin varsin ronskilla kädellä. Toisaalta akustiset kitarat ja kotimaisen popiskelmän vanavedessä jolkotteleva laulusoundi hilaavat tunnelmaa täysin päinvastaiseen suuntaan. Kokonaisuus onkin erittäin omintakeinen, niin hyvässä kuin pahassa.

Raskas bändisoitto ja iskelmällisyys eivät aina onnistu muodostamaan kovinkaan kiinnostavia kokonaisratkaisuja, sillä molemmat tuntuvat varastavan tehoja toisiltaan. Tenhokkaasti esitetyt kitaramelodiat ja seitsenminuuttinen instrumentaali ovat osoituksia rohkeudesta. Vaikka 51koodia uskaltaa olla oma itsensä ja tehdä ennakkoluulotonta musiikkia.

• Kunto: Naarmuttomat levyt