Aapeli: PEKKO runoilijan poika. WSOY, 2.p. vuodelta 1965

Aapeli: PEKKO runoilijan poika. WSOY, 2.painos vuodelta 1965. Hyväkuntoinen kirja jonka eusivulla omiste.

Aapeli, oikealta nimeltään Simo Tapio Puupponen (23. lokakuuta 1915 Kuopio – 10. lokakuuta 1967 Helsinki) oli suomalainenkirjailija ja toimittaja. Puupponen toimi pitkään Kuopiossa ilmestyneissä Pohjois-Savo ja Savon Sanomat -lehdissä toimittajana japakinoitsijana 1936–53. Hänen ominta aluettaan olivat savolaisella huumorilla ja salaviisaudella höystetyt pakinat ja romaanit, jotka hän kirjoitti nimimerkillä Aapeli. Hänen pääteoksenaan pidetään romaania Pikku Pietarin piha vuodelta 1958. Puupposen tekstien pohjalta on tehty useita elokuvia ja teatterisovituksia.

Vuonna 1959 Puupponen sai Eino Leinon palkinnon ja valtion kirjallisuuspalkinnon.

Pikku Pietarin piha -elokuvassa 1961 Simo Puupposella on myös elokuvarooli: hän esiintyy Jumalan äänenä, kun Pietari juttelee katolla Jumalan kanssa.

Teoksia

Romaaneja

• Siunattu hulluus (1948)
• Meidän Herramme muurahaisia: Kavalkadi pienestä kaupungista (1954)
• Koko kaupungin Vinski (1954, lastenkirja)
• Vinski ja Vinsentti (1956, lastenkirja)
• Pikku Pietarin piha (1958)
• Alvari kananvahti (1961)
• Pekko, runoilijan poika (1965)

Pakinoita

• Mörkki monologi (1946, sivun mittainen parodia Olavi Paavolaisen kirjasta Synkkä yksinpuhelu)
• Onnen pipanoita: Eli viisikymmentä juttua elämän aurinkoiselta puolelta (1947)
• Pajupilli: Pakinoita (1950)
• Mutahäntä ja muita (1953)
• Sipuleita: Lapsellisia juttuja (1956)
• Onnipussi eli 110 pikkujuttua sieltä täältä (1957)
• Onko koira kotona?: Pakinoita (1960)
• Puuhevonen pakkasessa: Familiäärejä kertomuksia triviaaleista aiheista (1962)
• Timonen ja muita tuttavia (1963)
• Kissa, kissa, kissa: Pakinoita (1967)

Valikoimia

• Hermanni Hulukkonen ja puolisonsa Eveliina (1968)
• Aapelin valitut ilot (1972, koonneet Pasi ja Tuovi Puupponen)
• Aapelin valitut pakinat (1979)
• Aapelin lukemattomat (1986, ”Puhuttuja pakinoita”, toim. Tuovi Puupponen)
• Alapertin pitkä sota: Pakinoita sodan ajalta 1941–1944 (1986, toim. Tuovi Puupponen)

Käännöksiä

• Dámská kabelka. Sv?t v obrazech 1974, 27, s. 20–21. Käänsi Lud?k Brožek.
• Život manželský. Sv?t v obrazech 1974, 15, s. 21.

Lähteet

Jump up? Parkkinen, Jukka: Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 3.4.2006. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 2.11.2013.

Jump up? Elonet. Viitattu 13.3.2009

(Lähde: Wikipedia).

Pekko, runoilijan poika

Kymmenvuotias Pekko Raafael on runoilija Elias Pyökin (ent. Böök) ja tämän ompelijavaimon Susannan poika. Elias ei ole runoilijana tunnettu, koska tuotanto on hänen päässään. Hän juo viiniä, mietiskelee ja odottaa inspiraatiota. Susanna käytännön ihmisenä elättää perheen. Pekon vanhemmat pitävät toisiaan jokapäiväisinä: toinen haaveilee kotona usein vierailevasta ulosottomiehestä ja toinen pankkineidistä. Maailmaa nähneestä Riku-sedästä tulee Pekon ystävä, hänellä on aikaa kuljeskella ja keskustella pojan kanssa. 

Henkilöitä kuvaillaan toisten puheenvuoroissa kuten Meidän herramme muurahaisia -teoksessa. Kuvat eroavat toisistaan kertojansa mukaan. Pekko toteaa että häntä on sanottu pikkuvanhaksi, kun äiti taas pitää poikaansa viisaana ja isä mainitsee vain lapseksi. Pekko itse tarkkailee aikuisia toteavasti ja puolueettomana; äidin nimittelyt ovat isän runokieltä ja hyvä herra "ulos otto mies" toivotetaan tervetulleeksi uudelleen.

Tarinat pikkukaupungin muutamasta asukkaasta liittyvät väljästi toisiinsa. Ne liikkuvat torin, kauppahallin, puiston ja rannan vaiheilla. Lukija kohtaa päähenkilöiden lisäksi mm. päästään sekaisin menneen herran ja konstaapelin. Kesäisessä idyllissä on häivähdys surumielisyyttä; varatonta perhettä uhkaa avioero. Riku-setää voi pitää Pikku Pietarin piha -teoksen Karoliinan vastineena. Hän selvittää Pekolle aikuisten maailmaa ja antaa samalla toivon.

(Lähde: Tuhannet tunteet)