Aikakauslehti : Hengellisiä sanomia 24.2. 1837

Hengellisiä Sanomia oli Helsingissä vuosina 1836–1838 ilmestynyt uskonnollinen aikakauslehti.

Ruotsinkielisen Tidningar i Andeliga Ämnen -lehden rinnalla julkaistu Hengellisiä Sanomia oli Lönnrotin Mehiläisen ohella ensimmäinen suomenkielinen aikakauslehti, syntyvaiheiltaan hieman sitä varhaisempikin. Nurmijärven kappalaisen Johan Fredrik Berghin julkaisemat ja toimittamat Sanomat oli tarkoitettu kansan luettavaksi, kun taas ruotsinkielinen lehti oli suunnattu lähinnä papistolle. Suurin osa aineistosta oli samaa, mutta etupäässä ruotsalaisesta ja saksalaisesta lehdistöstä ja hartauskirjallisuudesta lainatun aineiston käännökset ilmestyivät suomenkielisessä asussa yleensä ruotsinkielistä lehteä myöhemmin. Alkuperäisaineistoa edustivat toimittajan veljen Julius Immanuel Berghin vanhalla runomitalla tekemät virret, Konstantin Schroederin runot ja Johan Fredrik Berghin saarnat. Berghit olivat kotoisin Suonenjoelta, mikä näkyi lehden kielen itäsuomalaisuuksina. Mahdollisesti niihin vaikutti myös apuaan tarjonnut Carl Axel Gottlund. Monet esimerkiksi lähetystyöhön liittyvät suomenkieliset sanat esiintyivät lehdessä ensimmäistä kertaa. Ylivieskan kappalaisen Jonas Laguksen avustama lehtipari edusti sisällöltään herännäisyyttä, mikä johti vaikeuksiin sensuuriviranomaisena toimineen Porvoon tuomiokapitulin kanssa.[1]

Hengellisiä Sanomia ilmestyi G. O. Waseniuksen kirjapainosta kerran viikossa kahdeksansivuisena ja oktaaviokoisena ja siten hieman Tidningaria pienempänä. Lehtien levikki ja vaikutus jäi toivottua vaatimattomammaksi. Suomenkielisellä lehdellä oli ensimmäisenä ilmestymisvuotenaan 372 postitilausta, vuotta myöhemmin 412 ja viimeisenä vuonna 270. Ruotsinkielisen lehden toimintaa jatkoi vuonna 1839 sivistyneistölle tarkoitettu ja sisällöltään teologisempi Evangeliskt Weckoblad, kun taas paremmin menestynyt Hengellisiä Sanomia lopetettiin.