Arvo Salo: VALITUT HUULET. 1966 Weilin+Göös Mielipiteitä

Arvo Salo: VALITUT HUULET. 1966 Weilin+Göös, Mielipiteitä-sarjan teos n:o 1. 94-sivuinen sidottu kirja, esilehdellä ja muutaman alkusivun reunassa tahra, muuten ehjä ja siisti, ei merkintöjä, ei kansipaperia.

Valitut huulet (1966) on sekä politiikan että kulttuurin alueella aktiivin toimijan, kirjoittajan, runoilijan ja toimittajan, yhteiskunnallinen mielipide- tai pamflettikirja, joka tarkastelee monipuolisesti 1960-luvun suomalaista yhteiskuntaa. Arvo Salon "huulista" osa on pitempiä kertomuksia, tarkasteluja tai pohdintoja, osa aforistisia kiteytyksiä tyyliin: On aina ihmisiä, jotka eivät saa rauhaa ennen kuin on sota. – Usko pitää vuoria paikoillaan. – Kulttuuritiloja ovat Yliopiston juhlasali, Taidehalli, Messuhalli ja Asemahalli. – Vasen on oikea. Viitteitä tarkastelujen aihealueista antavat teoksen lukujen otsikot: 1. Nuorison villitsemisen tarpeellisuudesta, 2. Sodanjumalille uhraamisesta, 3. Sodan sukulaiset, 4. Pakanamaan kartta, 5. Perityt arvot, 6. Ystävälliset äidinkasvot, 7. Pyhistä kirjoista, 8. Pyhistä myrkyistä, 9. Toimeentulo-ongelmista, 10. Oikealta vasemmalle, 11. Vasemmalle ja 12. Itsenäisyys on sellaista. Arvo Salon teos Valitut huulet (1966) aloitti Weilin+Göösin Mielipiteitä-pamflettisarjan, jossa vielä samana vuonna ilmestyivät teokset Pentti Saarikoski: Punaiset liput (1966) ja Aimo Pajunen: Sarjatulta (1966). Sarjassa ilmestyi kaikkiaan kuusi teosta.

Arvo Salo (s. 1932 Merikarvia) kirjoitti ylioppilaaksi Porin suomalaisesta yhteislyseosta 1951, opiskeli Helsingin yliopiston valtiotieteellisessä tiedekunnassa 1953–57, toimi Ylioppilaslehden toimitussihteerinä 1957 ja päätoimittajana 1969–61, Suomen työn liiton toimitussihteerinä 1957–59, Helsingin Sanomien kulttuuritoimittajana 1961–62, Suomen Sosialidemokraatin toimittajana 1962–65, 1970–71 ja 1975–88, SDP:n kansanedustajana 1966–70 ja 1979–83 sekä kulttuuriministerinä 1983, Helsingin kaupunginvaltuutettuna 1965–72 ja 1977–84 ja taiteilijaprofessorina 1988–93. Salo sai professorin arvonimen 2003. Salo on muuttanut Helsingistä lapsuuden maisemiinsa Merikarvialle.

Arvo Salon esikoisteosta, runokokoelmaa Tilauksia (1966) seurasivat pamfletti Valitut huulet (1966) ja Lapuan liikkeestä kertova musiikkinäytelmä Lapualaisooppera (1966). Salon muita näytelmiä ovat Mustalaisoperetti (1969), Aleksis Kivestä kertova Yks perkele, yks enkeli (1985), Vallan miehet (1986), musiikkinäytelmä Ouraooppera (2002) ja oopperalibretto Matilda ja Nikolai (2004). Yhdessä Bo Ahlforsin kanssa julkaistua teosta 60-luku: Silmäilyä, sormeilua (1970) ovat seuranneet mm. pakinakokoelma Kirjeitä hyllystäni (1977), Koetut runot: runoja ja kommentteja (1978), "Haka" 40 1938-1978 (1978), Kirjavat päivät: vaellus eilisessä (1986), Vallan miehet: kansakunnan jylhät kohtalot kevytmielisten miesten ohjauksessa (1986) ja Ystäville, yhteisöille: runotervehdyksiä vuosilta 1982-1992 (1992).

Weilin+Göösin Mielipiteitä-sarja oli yksi 1960-luvun keskeisiä yhteiskunnallisen keskustelun foorumeita. Sarjan ensimmäiset kirjat ovat 1. Arvo Salo: Valitut huulet, 2. Aimo Pajunen: Sarjatulta, 3. Pentti Saarikoski: Punaiset liput, 4. Erkki Tuomioja: Tahditon rauhanmarssi, 5. Jouni Apajalahti: Minimessu.
 

Lisätty:

12.07.2011


Kirjailija, professori ja entinen poliitikko Arvo Salo on kuollut kotonaan Merikarvialla viikonvaihteessa, kertoo Satakunnan Kansa.
Salo oli kuollessaan 79-vuotias.

Salo toimi SDP:n kansanedustajana kahteen otteeseen ja oli myös 80-luvulla toisena kulttuuriministerinä.

Kirjailijana Salo tuli tunnetuksi muun muassa runoistaan ja näytelmistään. Hän kirjoitti muun muassa näytelmän Lapualaisooppera.