Asko Martinheimo: POLTTAA POLTTAA… Sid. kirja 1968 WSOY

Asko Martinheimo: POLTTAA POLTTAA… 1968 WSOY. 212-sivuinen sidottu kirja, täysin ehjä ja siisti, ei merkintöjä, ei kansipaperia.

Polttaa, polttaa . . . (1968) -romaani oli ensimmäisiä osoituksia suomalaisen nuortenkirjan lähentymisestä kohti aikuisten taideproosaa. Tampere ja vuosi 1967: Ami Lehtonen kirjaa elämänsä tapahtumia viikolta, jolloin hän on siirtymässä koulunpenkiltä työelämään. Rakennustyömaalla hän kohtaa aikuisten maailman, mutta ehdot englanninkielessä pitävät hänet myös koululaisena. Kesäyliopiston englanninkurssilla Ami tapaa Sinikan…

Asko Martinheimo (oik. Asko Mattsson, 1934 Ulvila – 2002 Nokia) oli kansakoulun ja peruskoulun yläasteen opettaja. Hän toimi vapaana kirjailijana vuosina 1983–88. Hän oli myös vuodesta 1988 lähtien Tampereen yhteiskoulun lukion kirjallisen ilmaisun tuntiopettajana. Hän kirjoitti myös salanimellä A. U. Pirkkala yhdessä Uolevi Nojosen kanssa. Asko Martinheimon esikoisteos Tulvaniityn päämaja (1965), joka jatkoi poikakirjojen humoristisia perinteitä, pohjautuu kirjoittajan omiin lapsuusmuistoihin. Yleensä Martinheimo sanoo sijoittaneensa kirjansa realistiselle pohjalle. Pääkallokiitäjä (1971) -kirjan tarkkislaiset ovat kaikki hänen entisiä oppilaitaan. Asko Martinheimo oli erittäin tuottelias ja monialainen kirjailija. Häneltä on ilmestynyt näytelmiä, kuunnelmia, nuorisokirjoja, fantasiaromaaneja ja novelleja. Melkein seitsemän (1967) oli leppeän humoristinen poikakirja, sitä seuraavissa nuortenromaaneissa Polttaa, polttaa (1968), Pääkallokiitäjä (1971) ja Lassinkyynel (1976) oli nykyään tyypillinen herkkä, ongelmainen antisankari. Martinheimo kuvaa tarkasti ja uskottavasti nuorten elämää arjessa ja yhteiskunnassa. Asko Martinheimo julkaisi teokset Näytelmiä kouluille ja nuorisokerhoille (1963, näytelmäkokoelma), Tulvaniityn päämaja (1965), Taivas rautaa (1966), Melkein seitsemän (1967), Polttaa, polttaa… (1968), Pilkku päässä (1970), Pääkallokiitäjä (1971), Etäisyys M 31 (1973), Lassinkyynel (1977), Saari taivaanrannassa (1979), Kolme sissiä (1980), Ville Waldemar ja Viimeinen Apassi (1981), Mestarilaukaus ja muita novelleja (1983), Tuhkanaama ja Taivaantakoja (1987), Hyvä lause: Virikkeitä luovaan kirjoittamiseen (1990), Sadunkertojan satulintu (1991), Kivensiruja (1992, novellikokoelma), Mustajärven oudot linnut (1993), Jäähisten mahti (1994), Simpukkaprinsessa (1995), Isojalkainen poika (1996, novellikokoelma) ja Parempi lause: Uusia vir(i)kkeitä luovaan kirjoittamiseen (2000) sekä Uolevi Nojosen kanssa salanimellä A.U. Pirkkala Juttu on tandem (1982) ja Tandem iskee suoneen (1982). Asko Martinheimo sai palkinnot: Otavan palkinto 1966, Pirkanmaan nuorisoromaanikilpailun I palkinto 1968, Tampereen kaupungin kirjallisuuspalkinto 1968, Nortamo-palkinto 1968, Valtion kirjallisuuspalkinto 1969, 1972, 1980 ja 1984, Tauno Karilaan palkinto 1969, H. C. Andersenin kunniakirja 1970, WSOY:n kirjallisuussäätiön stipendi 1971, 1974 ja 1976, Tampereen kaupungin palkinto 1972, Tauno Karilaan palkinto 1972, Nokian kaupungin tunnustuspalkinto 1977, Topelius-palkinto 1977 ja 1988, Nokian kaupungin kulttuurilautakunnan tunnustusstipendi 1983, Väinö Linnan palkinto 1994 ja Anni Swan -mitali 1997.