Aulikki Oksanen: TYKKIMIEHEN SYLI 1969 tai JÄRJEN VARJO 1996

Huuto-/ostohinta  y h d e s t ä  kirjasta.

Kohteen sulkeuduttua ilmoita valintasi!

1. Aulikki Oksanen: TYKKIMIEHEN SYLI. 1969 Kirjayhtymä (kuudes painos). 174-sivuinen sidottu kirja, ehjä ja siisti, kannen ja esilehden väliseltä tyhjältä lehdeltä peitetty alkuperäisen omistajan nimi, ei muita merkintöjä, ei kansipaperia.

Tykkimiehen syli (1968) on Aulikki Oksasen toinen romaani. Se oli ilmestyttyään sekä arvostelu- että myyntimenestys. ”Tykkimiehen syli” on kertomus nuoren naisen kehittymisestä rakkauteen, se on laulu rakkaudesta, joka ei taivu kyynisyyteen. Se on laulu elämästä, rehellinen ja tosi, täynnä lempeätä uhmaa ja itsepintaista toivoa. Se on rehevä ja koskettavan tuore kuva meistä ja ajastamme. Romaani kertoo Laurasta, 60-luvun nuoresta naisesta, hänen varhaisemmasta nuoruudestaan ja nykyisyydestään, hänen suhteestaan ihmisiin, etsiytymisestään ihmisen läheisyyteen.

”Sillä maailma on visvaisen huurun peittämä, ja jos en hengitä sinusta, niin tukehdun.”

"Silloin hän kääntyy ja hänen kätensä! kuin kuu korkeaan ruohoon, valahtaa hiuksiini, sormet raskaasti harallaan. Pääni on niin syvällä hänen vaatteissaan ettei löydä enää pois."

Aikalaisarvio: ”Hevosen kuolemassa Aulikki Oksanen jätti vielä erittäin paljon lukijan varaan sikäli, että lukija joutui itse solmimaan suhteellisen itsenäisistä jaksoista kokonaisuuden. Tykkimiehen sylissä on tultu paljon lähemmäksi normaalia romaania, mutta onneksi ei ilmavuus ole vähentynyt. Nuoren naisen rakkauden kuvauksena kirja on linjoiltaan klassisen puhdas. Siinä on samansukuista rakkauden voimaa kuin vahvoissa kansanrunoissamme (’Jos mun tuttuni tulisi’) ja tämän voiman Aulikki Oksanen sijoittaa nykyaikaisten ihmisten elämään.”  – Aarne Laurila

Tykkimiehen syli (1969) on avainromaani: se kertoo peitetyin nimin ja fiktioon verhottuna Aulikki Oksasen räiskyvästä suhteesta ohjaaja Mikko Niskaseen. Niskanen oli jo vuodesta 1964 tuntenut vetoa Helsingin Ylioppilasteatterin kuohuvaa taiteellista ja poliittista maailmaa kohtaan, ja seurustelu teatterissa vaikuttavan Aulikki Oksasen kanssa veti Niskasta yhä tiiviimpään yhteistyöhön YT:n kanssa. Aulikki Oksanen on myöhemmin kertonut: ”Syntyi rakkaustarina, joka kesti kolme vuotta. Se ei ollut helppo suhde. Mikko oli tulisielu, lahjakas ja levoton. Minä olin häntä 14 vuotta nuorempi, vielä melkein vasikkaiässä.”

2. Aulikki Oksanen: JÄRJEN VARJO. 1996 WSOY. 207-sivuinen sidottu kirja, lukematon, ehjä kansipaperi, itse kirja täysin ehjä ja siisti, ei merkintöjä. 

Järjen varjo (1996) on vähäpuheisten värikäs puheenvuoro. Marketta Moision elämä ei kiinnosta mediaa: äiti ei häntä kuristanut eikä koira imettänyt lapsena. Hän on hiljainen hylkiö, joka ei kelpaa edes kuolemalle. Vain hänen päänsä on auki, ihmeille, tuntemattomien vainajien äänille ja tarinoille. Hauras järki saa kumppanikseen historian varjon: punakaartissa taistelleen Alli Aleksandran, joka syntyi samana vuonna kuin Kekkonen ja heti kuoltuaan hakkasi puuarkkunsa päreiksi ja karkasi yli ymmärryksen rajojen.
 

Aulikki Oksanen (s. 1944) syntyi Karvialla, missä hänen isänsä oli opettajana. Hän vietti varhaislapsuutensa Keski-Suomessa Pylkönmäellä ja kävi koulunsa Kokemäellä Satakunnassa. Hän kävi opettajakorkeakoulun ja toimi kansakoulun opettajana Helsingissä 1965–66. Näyttelijänä ja laulajana esiintynyt Oksanen kävi teatterikorkeakoulun. Hän näytteli mm. Helsingin ylioppilasteatterin näytelmissä kuten Lapualaisooppera (1966; ohj. Kalle Holmberg) ja Mikko Niskasen ohjaamissa elokuvissa Lapualaismorsian (1967) ja Elokuva jalostavasta rakkaudesta (1967). Hän on käsikirjoittanut elokuvat Aliisa (1970; ohj. Jukka Sipilä) ja Pirunpolska (1980; ohj. Veikko Kerttula). Aulikki Oksasen esikoisteos on romaani Hevosen kuolema (1966), jota seurasi romaani Tykkimiehen syli (1969). Oksanen on julkaissut romaaneja, novellikokoelmia, näytelmiä, runoja ja lastenkirjoja. Hänen teoksiaan on ilmestynyt käännöksinä ruotsin, saksan, venäjän, norjan, viron, unkarin ja azerbaidžanin kielellä. Aulikki Oksasen runoista monet ovat tulleet tutuiksi pääosin Kaj Chydeniuksen lauluiksi säveltäminä, esimerkiksi poliittiset laulut Siirtotyöläinen tai Laulu vanhasta työläisnaisesta, Laulu neidistä ja herrasta sekä tunnetuimpana rakkauslaulu Sinua sinua rakastan (elokuvasta Asfalttilampaat 1968).