AURINKOA PILVIEN LOMASTA tai Hanna Ekola: NAPANUORA: ÄIDIN

Huuto-/ostohinta  y h d e s t ä  kirjasta.

Kohteen sulkeuduttua ilmoita valintasi!

1. Hanna Ekola: NAPANUORA: ÄIDIN EVÄÄT ELÄMÄÄN. 1995 SLEY-Kirjat. 192-sivuinen sidottu kirja, täysin ehjä ja siisti, kannen ja esilehden välisellä tyhjällä lehdellä tervehdys kirjan saajalle, ei muita merkintöjä, ei kansipaperia. Teoksessa on runsaasti valokuvia.

Napanuora: Äidin eväät elämän (1995) -teoksessa tunnetut henkilöt kertovat omasta äitisuhteestaan. Kirja on tehty lehtijuttujen tyyliin, haastatteluina. Meillä jokaisella on oma napanuoramme. Kyse on siteestä, joka yhdistää meidät äitiimme koko elämämme ajan. Kirjan syntymisestä Hanna Ekola kertoo: ”Tein kirjaa alkuvuodesta 1995, se oli tarkoitettu vuoden äitienpäiväkirjaksi. Sen kevään aikana puhuin oman äitini kanssa kaikesta siitä, mistä koskaan ennen ei oltu puhuttu, ja meille syntyi todella läheinen suhde. Viikkoa ennen kuin kirja ilmestyi, äitini sai sydäninfarktin, johon hän menehtyi seitsemän viikkoa myöhemmin. Kirja oli tilaustyö, josta tuli äärimmäisen tärkeä osa omaa elämääni. Ilman sitä moni asia olisi jäänyt kysymättä, sopimatta ja tekemättä.”

Sisällys: Lukijalle, Kesärannat, Lilli-lehmä ja tervasukset (Esko Aho), Äitini opetti tekemään työtä ja näkemään vaivaa (Kyllikki Aho), Julistajan jalanjäljillä (Reijo Arkkila), Äidin viimeinen katse oli täynnä toivoa (Monica ja Ami Aspelund), Äideistä parhain sä oot (Jari Huhtasalo), Äiti lennätti runotytön matolla maailmalle (Anna-Mari Kaskinen), Hyvin luistaa, kun on äidin antamat voiteet (Marja-Liisa Kirvesniemi), Äiti on tukenut menestyksissä ja menetyksissä (Eeva Kuuskoski), ”Laula lapsikulta!” (Aimo Kymäläinen), Saunassa syntyi tenavatähti (Ella Lahtinen), Erilainen elämänsävel lahjana kasvatusäidiltä (Juhani Merikallio), Aurinkoa ja myrskytuulta (Virpi Miettinen), Äiti hankki harmonin – ja pudotti maan pinnalle (Hannu Niemelä), Paimenpojasta ministeriksi (Mikko Pesälä), ”Epäilemättä äiti oli turvallinen tyyppi” (Olavi Rimpiläinen), Valintana äiti ja köyhyys tai isoisä ja rikkaus (Juha ’Lido’ Salonen), Äitini iloitsi ensimmäisestä roolistani (Sylvi Salonen), Äidin taistelutahdolla uimariksi (Jani Sievinen), Se kantaa vieläkin (Eeva Tikka), ”Maalaa elämästäsi kaunis taulu” (Anna-Liisa Tilus-Väisänen), Pienet jalat, suuret askeleet (Timo Turunen), Ylöspäin kyllä mahtuu (Riikka Uosukainen), Äidinperintönä karjalainen välittömyys – ja lähtemisen haikea kaipuu (Eija Vilpas), Äiti hoiti lehmät ja pesi padat – Lasse juoksi omia polkujaan (Lasse Virén), Ilonpunaiset ruusut ja suruntummat orvokit (Hanna Ekola).

Hanna Ekola-Salonen (o.s. Heikkilä, s. 1961 Kiikka) on koulutukseltaan teologi. Hän on laulaja, lauluntekijä, toimittaja ja kirjailija. Laulajana hänet tunnetaan parhaiten veljensä Martti Heikkilän säveltämästä laulusta Villihevosia (1990). Sekä kevyttä että hengellistä musiikkia esittänyt Hanna Ekola on julkaissut 12 albumia (1990 –2011). Laulaja ja lauluntekijä Saara Suvanto (1959–1999) oli hänen sisarensa. Nykyisin Hanna Ekola on Vinkki-lehden päätoimittaja ja tekee toimitustyötä myös muissa julkaisuissa. Laulaminen on edelleen kuitenkin päätyö. Hanna Ekolan ensimmäiset teokset ovat hänen toimittamansa runokokoelma Ruusutarhassa (1989) ja teos Napanuora (1995), jossa tunnetut henkilöt kertovat omasta äitisuhteestaan. Hartauskirjan Otan osaa (1996), kuten useiden myöhempienkin teosten, valokuvat on Juha Salosen (1950–2008). Hanna Ekolan muut teokset: Valoa ja voimaa (2004), Sydämen lohduksi: Hoitavia sanoja matkakumppaniksi (2005), Arjen aurinkoa (2008), Surulla on aikansa: Muistojeni kirja (2008), Tassut taivasta kohti: Pienen ystävän rukouksia (2009), Kiitos elämän lahjasta (2010), Maa on niin kaunis (2011), Sano suruasi rakkaudeksi (2011), Kiitosmielellä (2012), Aurinkovoimaa (2013) ja Otan osaa suruusi (2014).

2. AURINKOA PILVIEN LOMASTA: KÄRSIMYKSEN MONET KASVOT. Toimittanut Simo Talvitie. 1972 WSOY (toinen painos). 235-sivuinen sidottu kirja, ehjä ja siisti, kannen ja esilehden välisen lehden yläreunasta leikattu parin sentin siivu, ei merkintöjä, ei kansipaperia.

Aurinkoa pilvien lomasta: Kärsimyksen monet kasvot (1972) -kirjan lähdesuonet ovat elämän syvissä peruskysymyksissä, sitä hallitsee ihmisen voimakas elämäntahto ja sairauden ja kärsimyksen tutkimattomuuden syvä tajuaminen. Teoksen syntyyn vaikutti aikaisemmin ilmestynyt kirja, Simo Talvitien Tämä toinen elämä (1970), joka merkitsi valonsädettä, haastetta ja lohdutusta tuhansille lukijoille. Teokseen Talvitie on koonnut yhteen joukon kirjoittajia, jotka kaikki kamppailevat vaikean sairauden kanssa. He ovat kukin omalla persoonallisella tavallaan vastanneet kärsimyksen haasteeseen. Väinö Linna, Juha Mannerkorpi, Jaakko S. Tola, Ralf Parland sekä seitsemän ruotsalaista kirjailijaa ajattelevat sairauksistaan eri tavoin, ovat erilaisia ihmisiä erilaisine kokemuksineen, mutta heille kaikille on yhteistä vahva elämäntahto, kyky sairauden uhallakin tehdä työtä, kirjoittaa, antaa voimakkaita virikkeitä terveille ja sairaille lähimmäisilleen, vähentää kärsimystä ja lisätä iloa.

Sisällys: Simo Talvitie: Tämä kolmas elämä. Ralf Parland: Noidankehässä.
Stig Carlson: Terveiden sairaus. Jaakko S.Tola: Lääkäri sairaalassa – elinikäisenä potilaana.
Brita Oledal: Joku on sammuttanut valon. Monika Brilioth: Ei ole valinnan varaa.
Juha Mannerkorpi: Kolme vuosikymmentä sokeritautia. Asta Bolin: Kirje ”K:lle”.
Gunnar Wersäll: Toisenlainen maailma. Mand Reuterswärd: Inventointi.
Väinö Linna: Miten tulen toimeen sairauteni kanssa. Gustaf Lundgren: Kaikki me olemme potilaita.

”Kirkon menevä mies”, helsinkiläis-tamperelainen pappi Simo Talvitie, oli 38-vuotias Kotimaan päätoimittaja ja nuorten pappien ehdokkaana Tampereen piispaksi, kun hän tammikuussa 1966 matkallaan Turkuun ajoi keskelle tietä rikkoutuneena jääneen myymälä-auton kylkeen. Talvitie loukkaantui pahoin ja oli tajuttomana lähes kaksi kuukautta. Pimeydestä herääminen oli ihme. Tämän kokemuksen perusteella kirjoitettu Tämä toinen elämä: Päiväkirja paluusta elämään (1970) on ilmestynyt ruotsiksi nimellä Mitt andra liv: En dagbok om hur det är ett återvända till livet (1972). Simo Talvitie on kirjoittanut, toimittanut tai suomentanut runsaat parikymmentä teosta. Jussi Talasniemen ja Simo Talvitien toimittamassa teoksessa Miksi minä?: Kokemuksia uskosta, Jumalasta ja kärsimyksestä (1986) Talvitie tarkastelee elämäänsä onnettomuuden jälkeen. Simo Talvitien kokoamassa Aurinkoa pilvien lomasta: Kärsimyksen monet kasvot (1972) -teoksessa elämästään kertovat Talvitien itsensä lisäksi mm. Väinö Linna, Juha Mannerkorpi ja Ralf Parland.