Kuvaus

Huuto-/ostohinta y h d e s t ä kirjasta.

Kohteen sulkeuduttua ilmoita valintasi!

1. Mary Kelly: KUOLEMA KIERTÄÄ KEHÄÄ. Suomentanut Juhani Stenqvist. 1963 Otava, Otavan taskuromaani 38 (ensimmäinen ja ainoa painos). 228-sivuinen nidottu kirja, kansissa pientä kulumaa ja taittumia, muuten ehjä ja siisti, ei merkintöjä.

Kuolema kiertää kehää (1963; The Spoilt Kill 1961) -teoksen tapahtumat sijoittuvat Cornwalliin, Englannin luoteiskolkkaan. Shentallin posliinitehtaan salaisuuksia oli myyty ulkopuolisille. Teoksen minäkertoja Mr. Nicholson oli vakoillut Corinna Wakefieldiä viikon ajan, vakoillut häntä maksusta. Vuorollaan Corinna toimii oppaana tehtaan esittelykierroksella. Mr. Nicholson kertoo: "Vierailijat olivat esittelykierroksella ehtineet massahuoneeseen asti. Corinna kääntyi minuun selin ja tuijotti maahan. Ja sitten – en tiedä miksi hän kumartui ja nosti säiliön kansiluukun. Säiliötä ei koskaan näytetty vieraille. Vilkaisin vierailijoihin, näin, että he yhä olivat syventyneet tutkimaan myllyä, sitten katsoin jälleen Corinnaa. Hätkähdyttävä levottomuus kouristi sisuksiani. Jokin oli vinossa. Olin parilla askelella hänen vieressään. Tartuin hänen kyynärpäähänsä ja katsoin säiliöön. Siellä oli jotakin – Ruumis. Jumala paratkoon! ruumis retkotti toisen siiven päällä. Ei ollut pienintäkään epäilystä; se oli kuollut ruumis, joka lojui kuin kuvapatsas pudonneena ja vääntyneenä, sokea, harmaa, liejuinen patsas, joka hiljalleen pyöri ympäri ja ympäri. Mutta se oli ruumis…"

Mary Kelly (o.s. Coolican, s. 1927 Lontoo) on skotlantilainen rikoskirjailija. Hän on suorittanut M.A.-tutkinnon Edinburghin yliopistossa 1951. Mary Kellyn ensimmäisten rikosromaanien päähenkilö on tarkastaja Brett Nightingale: A Cold Coming (1956), Dead Man's Riddle (1957) ja The Christmas Egg (1958). Muut romaanit: The Spoilt Kill (1961: suom. Kuolema kiertää kehää 1963), Due to a Death (1962; USA: The Dead of Summer), March to the Gallows (1964), The Dead Corse (1966), Write on Both Sides of the Paper (1969), The Twenty-Fifth Hour (1971) ja That Girl in the Alley (1974). The Spoilt Kill (1961: suom. Kuolema kiertää kehää 1963) –romaani sai ilmestyessään brittiläisen Crime Writer´s Associatonin The Gold Dagger Award –palkinnon vuoden parhaana rikosromaanina.

2. Ben Benson: RUUMIS JOESSA. Suomentanut Matti Hossa. 1974 Otava, Rautaiset kirjat 16 (teos on ilmestynyt 1962 nimellä "Väkivallan loppu"). 189-sivuinen nidottu kirja, kansissa kulumaa ja taittumia (ks. kuva), takakannen yläreunasta 3,5 x 7 cm alalta pintaa irti, muuten ehjä ja siisti, ei merkintöjä.

Ruumis joessa (1962 nimellä "Väkivallan loppu"; The End of Violence) –jännitysromaanissa Ralph Lindsey ja Joe Sewell olivat partioineet samassa valtionpoliisin autossa jo kolme kuukautta ja todenneet, että eivät voi sietää toisiaan. He joutuvat kuitenkin yhdessä tutkimaan murhaa ja nuoren tytön pahoinpitely-yritystä. Jutun edistyessä heidät haastetaan yhdessä oikeuteen. Syyte: poliisille sopimaton käytös. Tukalista tilanteista ja poliisien keskinäisestä nahistelusta huolimatta monimutkainen juoni paljastuu ja oikeat syylliset saadaan kiinni. Mutta Lindseyn ja Sewellin välit eivät siitä parane. Päinvastoin.

3. Ben Benson: TYTTÖ AHDINGOSSA. Suomentanut Tapio Hiisivaara. 1961 Otavan Taskuromaani 10.
158-sivuinen nidottu kirja, etukannen alanurkassa vähän taittumaa (ks. kuva), muuten täysin ehjä ja siisti, ei merkintöjä.

Tyttö ahdingossa (1961; Girl in the gage) -jännitysromaanissa vasta vähän aikaa valtionpoliisina ollut Ralph Lindsay sai erikoistehtävän: hänen piti esiintyä äskettäin vankilasta päässeenä automekaanikkona, joka etsi työpaikkaa – ja uusia rikollisia suhteita. Näin poliisi toivoi päästävän taitavan autovarasjoukkion jäljille. Kävi ilmi, että varkaiden keskuspaikkana oli Carlston pikkukaupunki Massachusettsissa. Lindsay pääsi töihin Osangerin autokorjaamoon ja joutui riitoihin Scotty Cluettin kanssa – tällä oli tarkempi vainu kuin Osangerilla, joka ylpeili ehdottoman varmalla systeemillään. Leta Nofke oli nuori, kaunis nainen, joka oli kadottanut kaiken toivon. Nöyryytykset olivat turruttaneet hänet. – Kun rengas varasjoukkion ympärillä alkoi kiristyä, Vince Pomeroy yritti pelastautua, mutta hänen toverinsa ehtivät ensin… Vihdoin poliisi iski, tapahtumat kiihtyivät kohti ankaraa yhteenottoa, ja rikolliset saivat ansionsa mukaan. Mutta Leta Nofke vapautui painajaisestaan, ja Lindsay selviytyi kokemuksesta miehenä, joka oli osoittanut mihin pystyi.

Yhdysvaltalaisen Ben Bensonin romaaneja on ilmestynyt suomeksi Tiikerisarjassa Strykniiniä stadionin rotille (1957; 15; Lily in her coffin) ja Postimerkkikauppiaan kalamaja (1957; 18; Stamped for murder), Lukkisarjassa Kiinalainen hevonen (1959; numero 6; Beware the pale horse), Manhattansarjassa Murha klo 22.03 (1975; 118; Broken shield) ja Yksi todistaja liikaa (1975; 120; The huntress is dead), Otavan Taskuromaanit –sarjassa Tyttö ahdingossa (1961; 10; Girl in the gage), Venus on kuollut: (nuori nainen voi olla suuri kiusaus – poliisimiehellekin) (1961; 18; The Venus death; suom. Aarne T. K. Lahtinen) ja Väkivallan loppu (1962; 37; The end of violence; suom. Matti Hossa) sekä Otavan Rautaiset kirjat –sarjassa Ruumis joessa (1974; 16; The end of violence. Ilmestynyt aikaisemmin nimellä Väkivallan loppu 1962).

Lisätty: Tapio Hiisivaara (1907 Helsinki 1971 Helsinki) oli toimittaja, kirjailija ja kääntäjä. Vuosina 1927-30 hän teki useita ulkomaanmatkoja Eurooppaan, Afrikkaan sekä Etelä- ja Pohjois-Amerikkaan. Näiden matkojen aikana hän teki erilaisia tilapäistöitä esimerkiksi merimiehenä ja brasilialaisena karja-paimenena, vacqueirona. Ennen jäämistään vapaaksi kirjoittajaksi Hiisivaara työskenteli toimittajana eri lehdissä: Pohjanmaan Kansa 193132, Kansan Lehti 193237 ja Suomen Sosialidemokraatti 193744. Talvi- ja jatkosodassa hän toimi ensin joukkueenjohtajana ja sitten tk-miehenä. Hiisivaaran ensimmäinen kirja, Olinhan siellä minäkin (1941), kertoo hänen talvisotakokemuksistaan. Sodan jälkeen Hiisivaara ryhtyi täysipäiväiseksi kirjailijaksi erikoisalanaan vauhdikkaat matkakirjat. Niistä ensimmäinen, Myrkkynuolia, kahvia ja banaaneja (1945), kuvaa hänen 1920-luvulla tekemäänsä matkaa Rio de Janeirosta Montevideoon. Vuosina 194955 hän matkusteli laajalti Turkissa, Espanjassa ja Saharan autiomaassa ja julkaisi matkakirjat Hurja, viehkeä Espanja (1949), Tarunhohteinen Turkki (1950) ja Polttavaa hiekkaa (1955). Tapio Hiisivaara julkaisi myös teokset Saksan voitto lännessä 1940 (1941), Narva 1700 (1944), Pälkäneen miekka ja Izmirin huntu (1948), Verisen kullan meri (1948), Santa Clara, romaani mereltä (1949), Intiaanit tulevat (1950), Vakoilua toisessa maailmansodassa (1951) ja Tuhannenpa verran poikia läksi: Suomen kaarti Balkanin sodassa 18771878 (1968). 1950-luvun puolivälin jälkeen Hiisivaara keskittyi käännöstöihin ja tietokirjojen julkaisuun. Hän käänsi suomeksi monia ensimmäistä ja toista maailmansotaa sekä vuonna 1967 Lähi-idässä käytyä kuuden päivän sotaa kuvanneita teoksia. Hiisivaara suomensi Fredric Brownin, Carter Brownin, Mickey Spillanen, Ross MacDonaldin, Eric Amblerin ja Leon Uriksen kirjoja sekä toimitti suomeksi Kurt von Tippelskirchin Toisen maailmansodan historian (1959 60) ja William L. Shirerin teoksen Kolmannen valtakunnan nousu ja tuho (1962-63).

Otava julkaisi Otavan Taskuromaani -sarjassa 47 teosta 1960–1965. Yhtenäisen, miellyttävän ulkoasun omaava sarja koostuu nimensä mukaisesti pehmeäkantisista pokkareista. Kirjat ovat lähinnä jännäreitä, lisäksi muutama villin lännen romaani ja kolme humoristista romaania. Sarjassa ei julkaistu uutuuksia. Vain kymmenen teosta oli 1960-luvulta, muut olivat lähinnä 20–40 vuotta vanhoja. Kirjailijoista parikymmentä on yhdysvaltalaisia, reilu tusina brittejä ja lisäksi muutama ruotsalainen, ranskalainen ja saksalainen. Mukana on joitakin tunnettuja kirjailijoita kuten Mary Stewart, Dorothy Sayers, Ross MacDonald ja P.G.Wodehouse ja sellaisia joihin kannatti tutustua kuten Ben Benson, Jack Webb ja Bill Knox.