Bertolt Brecht PAKOLAISKESKUSTELUJA tai Rosa Luxemburg SOSIA

Huuto-/ostohinta  y h d e s t ä  kirjasta.

Kohteen sulkeuduttua ilmoita valintasi!

1. Bertolt Brecht: PAKOLAISKESKUSTELUJA sekä dokumentaatio Bertolt Brecht ja epäamerikkalaista toimintaa tutkiva komitea. Flüchtlingsgespräche 1961, suom. Elvi Sinervo; Bertolt Brecht - Testimony: The House Committee on Un-American Activities, suom. Turo Unho). 1976 Tammi, Kurki-kirja. 166-sivuinen nidottu kirja, lukematon, ehjä ja siisti, ei merkintöjä.

Pakolaiskeskusteluja (1976; Flüchtlingsgespräche 1961), Brechtin monella tapaa persoonallisin kirja, on kirjoitettu Suomessa. Keskustelut käydään Helsingin Asemaravintolassa, jossa Ziffel ja Kalle istuvat pohtimassa maailman menoa. Ziffel on työtön fyysikko, Kallella on metallityöläisen kädet, pakolaisia he ovat molemmat. Keskustelut koskevat mitä erilaisimpia ikuisia ja ajankohtaisia asioita: passeja, suurten aatteiden murheellista kohtaloa, Aleksis Kiven patsasta, hyvän käsitettä, natsien hirmutekoja, demokratiaa. Kirja on yhdellä kertaa ironisen leikkimielinen ja kuolemanvakava, omaelämäkerrallinen ja yleinen, eurooppalainen ja helsinkiläinen.

Bertolt Brecht (1898-1956) tuli Suomeen toukokuussa 1940 odottamaan viisumia päästäkseen Amerikkaan. Hänellä oli tuolloin jo takanaan monivuotinen maanpako. 1933 hän natsien päästyä valtaan oli paennut kiertotietä moneksi vuodeksi Tanskaan, sieltä Ruotsiin ja Suomeen, maahan jossa ”vaikenee kansa kahdella kielellä”. Suomesta hän lähti toukokuussa 1941 Moskovan kautta Vladivostokiin ja edelleen Yhdysvaltoihin. Siellä hän viipyi vuoteen 1947, asui sitten jonkin aikaa Zürichissä ja Pariisissa, kävi ohjaamassa Itä-Berliinissä ja asettui sinne 1949: vuosisatamme ehkä suurin teatterin uudistaja sai vihdoin oman teatterin. Samana vuonna hän oli hakenut Itävallan kansalaisuutta. Hän sai sen 1950 mutta asui Itä-Berliinissä kuolemaansa saakka. Yhdysvalloista lähtöä edeltävänä päivänä Brechtiä kuulusteltiin epäamerikkalaisesta toiminnasta. Häntä kiitettiin hyväksi todistajaksi. Tämän kuulustelun pöytäkirjat on julkaistu kommentoituna tämän niteen liitteenä. Ne voisivat olla Brechtin näytelmä ihmisen ja ajattelun ehdoista tässä maailmassa. Ne osoittavat, että liikaa ei voi olla varuillaan, liikaa varoittaa. Vapaus on aina vaarassa, ajatus on aina ase.

 

2. Rosa Luxemburg: SOSIALIDEMOKRATIAN KRIISI: JUNIUS-PAMFLETTI. Suomentanut Matti Viikari. 1973 Otava, Suunta N:o 21. 143-sivuinen nidottu kirja, lukematon, ehjä ja siisti, esilehdellä aikaisemman omistajan etunimi, ei muita merkintöjä, takakannessa pieni tahra ja hintatarran jälki.

Sosialidemokratian kriisi: Junius-pamfletti (1973; Politische Schriften 1970) teoksen Rosa Luxemburg kirjoitti Barminnestrassen naisvankilassa huhtikuussa 1915. Kirja on yhä esikuvallinen marxilainen sodan analyysi, jossa hahmotetaan ensimmäisen maailmansodan tausta, imperialismin kansainvälinen kehitys ja saksalaisen siirtomaavallan kasvu. Samalla kirja on raju hyökkäys opportunismia, petturuutta ja löyhää ajattelua vastaan – hyökkäys saksalaista sosialidemokratiaa vastaan, joka hylkäsi kansainvälisen työväenliikkeen päätökset ja asettui sotapolitiikan kannattajaksi. Puolueen lehdistö puhui samaa kieltä kuin Kruppin kanuunat. Puolueen johto ja ammattiyhdistyliike solmivat linnarauhan hallituksen ja porvarillisten puolueiden kanssa. Rosa Luxemburg tahtoi tässä kirjassaan antaa näytön siitä mihin marxilainen analyysi pystyi. Hän tahtoi esittää sen että yhteydet "sosialistiseen puolueeseen katoavat työväenluokan näköpiiristä". Koko kansainvälinen työväenliike oli vedenjakajalla. Kun Luxemburg vapautui vankilasta helmikuussa 1916, saksalaisten sosialidemokraattien vasemmisto oli jo Luxemburgin ohjelmaluonnoksen pohjalta perustanut Spartakusryhmän, josta kehittyi Saksan kommunistinen puolue.

Rosa Luxemburg (1871 Zamosc, Puola – 1919 Berliini, Saksa) oli puolalais-saksalainen vasemmistopoliitikko, sosialistinen filosofi ja vallankumouksellinen. Hän perusti yhdessä Karl Liebknechtin kanssa marxilaisen ryhmän, joka 1. tammikuuta 1919 tuli tunnetuksi nimellä Saksan kommunistinen puolue (KPD). Rosa Luxemburgin teoksista ovat suomeksi ilmestyneet Yhteiskunnallinen uudistustyö vai vallankumous (1971) ja Sosialidemokratian kriisi: Junius-pamfletti (1973).

1960-luvun loppu ja -70-luvun alku oli mielipidekirjojen, pamflettien, kulta-aikaa. Suurten kustantajien sarjoissa – Otavan Suunta, Tammen Forum ja Huutomerkki, WSOY:n Polttopisteessä ja Taskutieto, Weilin+Göösin Mielipiteitä ja Ärrä, Kariston Näkökulma ja Gummeruksen Sipuli – ilmestyi yhteensä lähes parisataa mielipidekirjaa. Myös monet pienkustantamot julkaisivat ajankohtaiskirjoja pamflettisarjoissaan.