Black Rain - Released CD

Tuote uusi ja muoveissa. Metallia!!!

Blackrain on Ranskassa vuonna 2002 perustettu Glam metal/Sleaze rock -yhtye. Yhtyeeseen kuuluvat laulaja-kitaristi Swan Hellion, kitaristi Max 2, basisti Matthew H. ja rumpali Frank F.

Yhtye on julkaissut 5 albumia: Blackrain (2005), Licence to thrill (2009), Lethal doze of... (2011) ja It begins (2013). Yhtyeessä on ollut ennen Frankiä kaksi rumpalia: Kennedy "Big Ball" Snake ja Ian Lewis. Vuonna 2012 yhtye osallistui Incroyable talentiin, jossa he sijoittuivat kuudenneksi.

1.Back in Town 

2.Mind Control 

3.Killing Me 

4.Run Tiger Run 

5.Puppet on a String 

6.Words Ain't Enough 

7.Eat You Alive 

8.Home 

9.For Your Love 

10.Fade to Black 

11.Electric Blue 

12.Rock My Funeral 

13.One Last Prayer

Blackrainin uusin albumi ”Released” on erinomainen esimerkki siitä, kuinka laadukasta musiikkia tehdään vielä tälläkin vuosikymmenellä, jolla muun muassa elektroninen musiikki ja rap ovat vallaneet suurimman osan nuorisosta. Blackrainin uusin albumi kertoo omalta osaltaan siitä, että rockin ja metallin ystävillä on toivoa. 

”Released” tärähtää käyntiin singlelohkaisulla ”Back In Town”, joka on menevä ja kiinnostava avausraita. Tämän jälkeen albumi jatkuu todellisilla laatutöillä ”Mind Control”, ”Killing Me” ja ”Run Tiger Run”. ”Mind Control” jatkaa siitä, mihin avausraita jäi, olemalla takuuvarmaa ja vauhdikasta Blackrainia. ”Mind Control” tuo selkeästi esille kauniista 30 vuoden takaisesta rockmenneisyydestä otettuja vaikutteita: rytmikitarointi, tiukka kitarasoolo ja vokalisti Swan Hellionin lauluääni, joka tuo mieleen Firehousen vokalisti C.J. Snaren. ”Killing Me” on ensimmäisiä raitoja synkempi kappale ja tuo lisää sävyjä ”Releasedin” aloitusbiiseille. ”Run Tiger Run” osuu ja uppoaa parhaiten koko albumin kappaleista – varsinkin kertosäe oli todella tarttuva.  Levyn neljä avausraitaa näyttävät levyn kuuntelijoille, mikä on pelin henki: tarjolla on menevää ja kasarimausteista rock ’n’ rollia, joka ei sorru toistoon vaan pysyy mukavan vaihtelevana koko albumin ajan.

”Released” jatkuu hivenen maltillisemmalla linjalla. ”Puppet On A String”, ”Words Ain’t Enough”, ”Eat You Alive”, ”Home” ja ”For Your Love” ovat kokonaisuudessaan toimiva jatkumo avausraitojen tiukalle linjalle. ”Puppet On A String” on toisaalta jatkoa, mutta se tekee myös eron avausraitoihin olemalla vähemmän tunteita herättävä: biisi on tietynlainen täyteraita alun tykityksen jälkeen ja johdanto albumin rauhallisempiin kappaleisiin. ”Words Ain’t Enough” nouse esiin balladimaisuutensa takia; tässä on yksi levyn rakkauslauluista. ”For Your Love” on soundimaailmaltaan tummempi kappale ja yksi esimerkki ”Releasedin” tyyliuskollisuudesta ja toisaalta monipuolisuudesta.

Viimeisen nelikon muodostavat ”Fade To Black”, ”Electric Blue”, ”Rock My Funeral” ja ”One Last Prayer”. ”Fade To Black” jatkaa ”For Your Loven” aloittamaa hieman synkempää linjaa ollen kuitenkin menevä ja toimiva kappale. ”Electric Blue” on ”Releasedin” kevätbiisi: kappale on soundimaailmaltaan positiivinen ja selkeästi albumin kevyin kappale, mutta ei kuitenkaan loittone liian kauas ”Releasedin” yleisestä linjasta. ”Rock My Funeral” on sanomaltaan yksi levyn parhaista biiseistä: haluaisin, että omissa hautajaisissani soitettaisiin lähellä sydäntäni olevaa musiikkia –  rockia ja metallia – eikä liikaa surullisia virsiä. Levyn päätösraita ”One Last Prayer” on loistava lopetus albumille.  Kappale alkaa rauhallisella pianointrolla, jonka jälkeen biisi kasvaa täyteen mittaansa ollen sopivan seesteinen lopetus Blackrainin neljännelle studioalbumille.

”Released” on kokonaisuutena erittäin onnistunut albumi, joka tuo 1980-luvun rockin 2010-luvulle onnistuen tässä lähtökohtaisesti epäkaupallisessa missiossa loistavasti. Albumi jakautuu selkeästi eri osiin: neljä ensimmäistä kappaletta on tiukinta ja menevintä tykitystä, tämän jälkeen meno muuttuu rauhallisemmaksi, ja loppua kohden mukaan tulee uusia vivahteita, jotka piristävät onnistuneesti albumikokonaisuutta. ”Released” välttää hienosti tasapaksuuden ja toiston vaarat, jotka kävivät mielessäni, kun huomasin levyn sisältävän 13 kappaletta. ”Released” pysyy linjakkaana alusta loppuun asti tuoden ainakin allekirjoittaneelle elävästi mieleen kasarihevin – erityisesti Bon Jovin ja Firehousen – parhaimmat puolet.