Caroline Stickley: KAHLEET MURTUVAT. Sid. 1976 Uusi Tie

Caroline Stickley: KAHLEET MURTUVAT. 1976 Uusi Tie. Sidottu kirja, jossa on 239 teksti- ja neljä valokuvasivua, lukematon, ehjä kansipaperi, itse kirja täysin ehjä ja siisti, ei merkintöjä.

Kahleet murtuvat (Broken snare 1975, suom. 1976) on kertomus lähetystyöstä kaakkoisaasialaisten heimokansojen keskuudessa. Sen kirjoittaja Caroline Stickley löysi nuorena elämälleen tarkoituksen ja pyrki lähetystyöntekijäksi Kiinaan. Kun Kiina sulkeutui, hän pääsi 1957 Overseas Missionary Fellowship –järjestön lähetystyöntekijäksi Filippiinien saariryhmän Mindoro-nimisellä saarelle, jossa työskenteli vuoteen 1969. Teoksen kertomus alkaa vuodesta 1957, siitä, kun Caroline ja hänen työtoverinsa Mary Jane saapuvat alkukantaiseen kylään. He joutuvat opettelemaan kyläläisten avulla kielen, elävät ja toimivat samalla tavalla kuin nämäkin. Kyläläiset kuuntelevat sanomaa mielellään, mutta heidän on hyvin vaikea uskoa. Näkymätön kahle, henkien palvonta sitoo heitä…
 
Kahleet murtuvat teoksen esipuheessa A. J. Broomhall kirjoittaa: ”Mindoron heimolaiset ovat yksinkertaisia, rauhaa rakastavia metsäläisiä, jotka pysyttelevät elossa erinomaisen viidakko-tuntemuksensa avulla. Koske he elävät nälkärajan tuntumassa, tautien keskellä ja alankojen häikäilemättömien ihmisten riistäminä, he joutuvat elämään epävarmaa, puolittain kiertolaisen elämää ja täydentävät viidakosta keräämäänsä ruokavaliota kaskiviljelyn ja ”istutuspuikkomaanviljelyn” avulla. Mutta heidän elämäänsä hallitsevat pahat henget, meediot ja noidat (…) lähetyspioneereja odotti pitkät, kuumat matkat pakkaus selässä, kahlaaminen yli voimakkaasti virtaavien vuoristojokien, kompastelu epätasaisilla metsäpoluilla, kiipeäminen pitkin jyrkkiä vuorenrinteitä, ennalta tiedettyjä ja tuntemattomia vaikeuksia, köysistä tehtyjä siltoja, villejä eläimiä, lukemattomia käärmeitä ja iilimatoja (…) he ovat eläneet viikkokausia niin yksinkertaisesti, että tuskin yksinkertaisemmin voisi elää aiheuttamatta vakavia vaaroja terveydelleen. Ei siis ole ihme, että Caroline Stickley osaa kirjoittaa niin läheisesti Tadyawan-heimosta ja vieressä asuvasta Tawbuid-heimosta sekä kuvata havainnollisesti sitä taistelua, joka johti monet pakenemaan paholaisen otteesta kuin linnun pyydystäjän ansasta.”