Eero Huovinen: Elävä dogma

Suomalainen Teologinen Kirjallisuusseura 1988, 236 sivua, 2.painos, nidottu, pehmeäkantinen, kansikuva. Vanhaa sanontaa soveltaen voidaan väittää, että dogmatiikan harrastaminen on välttämätöntä, elämä ei. Tässä kirjassa julkaistavien tutkielmien teemat ovat elämän itsensä asettamia. Dogmatiikan kysymykset nousevat suoraan elämän keskeltä, eivät siis vain uskonnollisen tai kirkollisen elämän, vaan yleensä inhimillisen elämän keskeltä. Niin kuolema kuin sekularisaatio, niin lapsen usko kuin laulu, niin naisen arvoitus kuin Rooma, niin Jumala kuin paavi, niin menestys kuin mystiikka ovat kaikki elämän omia kysymyksiä. Niihin on pyrittävä vastaamaan, koska elämä itse vaatii sitä. Kirjan nimi Elävä dogma painottaa samalla myös sitä klassiselle kristinuskonkäsitykselle ominaista näkemystä, että historian läpi välittyvä perinne on elävää, reaalista traditiota. Näin ymmärretyllä traditiolla on jatkuvaa merkitystä paitsi kirkoille myös koko kulttuurillemme. Dogman valtavirta kulkee voimakkaana vuomana läpi historian ja ihmiselämän, yhtäältä meitä kritikoivana, toisaalta mukaansa tempaavana.