Françoise Sagan PIDÄTTEKÖ BRAHMSISTA tai SYDÄMEN VARTIJA tai

Huuto-/ostohinta  y h d e s t ä  kirjasta.

Kohteen sulkeuduttua ilmoita valintasi!

1. Françoise Sagan: PIDÄTTEKÖ BRAHMSISTA… Suomentanut Outi Nyytäjä. 1965 Tammi, Kurki-kirja 37 (kolmas painos). 131-sivuinen nidottu kirja, lukematon, takakannessa tarran jälki, muuten ehjä ja siisti, ei merkintöjä.

Pidättekö Brahmsista… (1959; Aimez-vous Brahms… 1959) on maailmankuulun kirjailijattaren ennakkoluulotonta kynänjälkeä. Ranskalaisen kolmiodraaman taustana on Pariisi: Pariisin kadut, pehmeävarjoiset bulevardit, suurkaupungin yöelämä, Bois de Boulogne, syksy, talvi ja kevät. Jokainen itsenäinen, kypsä nainen joutuu joskus tekemään ratkaisun: valitsenko yksinäisyyden – vai sen muodon rakkautta, joka sattuu olemaan tarjolla? Paule valitsi jälkimmäisen…

Aikalaisarvio: "Tapaamme tutun tunnelman, rakkauden yksinäisyyden, katkeransuloisen onnen ja tuskan…. Monessa suhteessa ilmenee Saganin sukulaisuus Coletteen selkeämmin kuin aikaisemmin." (Hbl)

2. Françoise Sagan: SYDÄMEN VARTIJA. Suomentanut Kalevi Nyytäjä. 1968 Tammi. 146-sivuinen nidottu kirja, selästä liimattu kansilehti. Kansilehdessä kulumaa ja joku repeämä (ks. kuva), muuten ehjä ja siisti kirja, ei merkintöjä.

Sydämen vartija (1968; Le garde du coeur 1968) -romaani on yhtä karmea, hauska ja mieletön kuin tapahtumapaikkansa, Hollywoodin unelmamaailma. 45-vuotias filmiskenaristi Dorothy rakastaa miehiä ja viskiä ja saa holhotikseen kuvankauniin kultapojan Lewisin. Poika asettuu taloksi huolimatta Dorothyn lievästä vastustelusta ja pääsee tämän auttamana filmiuralle. Samaan aikaan elokuvapiirejä kuohuttaa selittämätön kuolemantapausten sarja; uhrien joukossa on muun muassa Dorothyn entinen aviomies sekä muuan häntä loukannut filmipamppu. Päähenkilöiden suhde kehittyy eteenpäin – tyrmistyttävällä, mutta vastaan sanomattoman loogisella tavalla...

3. Françoise Sagan: PALANEN AURINKOA VEDESSÄ. 1969 Tammi. 206-sivuinen nidottu kirja, selästä liimattu kansilehti. Kansilehti aivan vähäistä kulumaa lukuun ottamatta ehjä, etukannen ja esilehden alareunassa tummumaa, muuten ehjä ja siisti kirja, ei merkintöjä.

Palanen aurinkoa vedessä (1969; Un peu de soleil dans l´eau froide 1969) on Françoise Saganin yhdeksäs romaani. Sen päähenkilö Gilles on pariisilainen lehtimies, menestyvä, elämästä nauttinut, kyllästymisestä sairas. Lomallaan maaseudulla hän kohtaa vakavan ja kauniin Nathalien, jonka hän vie mukanaan Pariisiin. Salonkien tyhjä juoruileva ilmapiiri vie vähitellen pohjan kaikelta mikä Nathaliessa on parasta ja aidointa; hän on jättänyt taakseen kaiken muun, katastrofi on väistämätön. Aikalaisarvostelu (HBL): "Kirja on luettava Saganin parhaimpiin. Häneen ei voi olla ihastumatta… lisäksi tässä on mukana vakavuutta, jota hänen teoksissaan ei ole ollut ennen."

Ranskalainen Françoise Sagan (1935 Cajarc – 2004 Honfleur), alkuperäiseltä nimeltään Françoise Quoirez, harrasti muodikkaasti nopeita urheiluautoja, asui 1950-luvulla Pariisissa ja vietti aikaansa Juliette Grécon, Jean-Paul Sartren ja muiden kulttuurihenkilöiden seurassa. Alkoholi, tupakka, uhkapeli ja huumeet kuuluivat noiden seurapiirien elämään. Lehdistössä häntä pidettiin naispuolisena James Deanina ja myöhemmin "viimeisenä eksistentialistina" ja "kurittomuuden ikonina". Sagan julkaisi romaaneja, novelleja, näytelmiä ja elokuvakäsikirjoituksia, joista monet ovat romanttisia tarinoita keskiluokan ihmisistä. Esikoisteoksensa, romaanin Bonjour tristesse (1954; suom. Tervetuloa ikävä 1955; yhdysvaltalainen elokuva 1957) Sagan julkaisi vain 18-vuotiaana. Hän oli aloittanut teoksen kirjoittamisen kesäkuussa 1953, ja sen sanotaan valmistuneen seitsemässä viikossa. Romaanin päähenkilö on kertojaminä, 17-vuotias Cécile, josta kehkeytyy ensimmäinen Saganin luomista elämään pettyneiden teini-ikäisten vertauskuvista, hiukan J. D. Salingerin Sieppari ruispellossa -romaanin päähenkilön tapaan. Tervetuloa ikävä oli suunnaton menestys Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa. Sagan kirjoitti kaikkiaan yli 40 teosta (1954–96). Niitä on käännetty yli 20 kielelle, suomeksi 14 teosta, viimeisimpinä Tervetuloa hellyys (1983; La Femme fardée 1981) ja Myrskyn silmässä (1984; Un orage immobile 1983).