J. P. Jacobsen: MOGENS tai Theodor Storm: AAVERATSASTAJA

Huuto-/ostohinta  y h d e s t ä  kirjasta.

Kohteen sulkeuduttua ilmoita valintasi!

1. J. P. Jacobsen: MOGENS. Suomentanut Juho Anhava. 1958 Arvi A. Karisto Osakeyhtiö, Helmisarja 9 (toinen, korjattu painos). 87-sivuinen sidottu kirja (18 x 11,5 cm), kannen reunassa aavistus kulumaa (ks. kuva), muuten täysin ehjä ja siisti, kannen ja esilehden väliselle tyhjälle lehdelle on kirjoitettu lyijykynällä ”… viestihiihtokilpailut I Joukkue …” (voi pyyhkiä pois jos haluaa), ei muita merkintöjä eikä jälkiä lukemisesta. Kirjan alussa olevan kirjailijan esittelyn kirjoittajaksi on merkitty M. Q. 

Mogens (1958; Mogens 1872) -novellin kirjoittaja, tanskalainen Jens Peter Jacobsen piti kirjalliset harrastuksensa pitkät ajat vain omana tietonaan. Vain aivan uskotuimmille ystävilleen hän saattoi jonkin runonsa lukea. ”Mogens” oli hänen ensimmäinen julkaistu teoksensa, se ilmestyi aikakauslehdessä 1872. Novelli herätti aikalaisissa sekä ihastusta että vastenmielisyyttä. Tunnustajien joukossa olivat kuitenkin sellaiset kirjallisen elämän mielipiteiden muodostajat kuin Brandes-veljekset sekä mm. Herman Bang. ”Mogens” on rakkauskertomus, se kuvaa päähenkilön, nuoren Mogensin kahta rakkautta, kuoleman tuomaa aution tuskan kokemusta, pettymyksen hukuttamista ja uuden rakkaudenkokemuksen avautumista. Impressionistisessa tyylissään se ei kuitenkaan aukottomasti pyri lukijan eteen kehimään tämän rakkauden kaikkia vaiheita, vaan elämyksistä, välähdyksistä, tunnelmista hän kokoaa värikkään, aistivoimaisen kuvan ihmisistä ja heidän kohtaamistaan suuren luonnon kehyksissä, osana sen tapahtumisesta. Etsivä kenties voi löytää merkitsevän symbolisen sanoman myös siitä, miten Jacobsen tähän maalaukseensa sijoittaa veden ja tulen ja maamaiseman peruselementit. Epäilemättä myös Jacobsenin, Tanskan realismin aloittajan, ihmiskäsityksen epäpateettisuus, aitous on omiaan tuomaan hänen novellinsa lähelle nykyaikaista lukijaa. ”Mogens” on niitä kirjallisuuden helmiä, jotka himmenemättä säilyttävät alkuperäisen raikkaat värinsä kaikkien aikakausien lukijoille.

Jens Peter Jacobsen (7 April 1847 Tisted, Tanska – 1885 Tisted) oli Tanskan kirjallisuuden uudistajia, aikansa uusimmasta luonnontieteestä syviä vaikutteita saanut realisti ja samalla hienostunut tyyliniekka, jonka teokset Rouva Marie Grubbe ja Niels Lyhne jatkuvasti luetaan maailmankirjallisuuden kuuluisiin romaaneihin. Jacobsen syntyi kauppiaan poikana Tistedissä, eli tässä lapsuutensa ympäristössä suurimman osan elämäänsä ja kuoli siellä äitinsä luona 38-vuotiaana keuhkotautiin. Hänen lyhyt elämänsä sattui hänen kotimaassaan syvälle ja laajalle ulottuneen henkisen murroksen ajankohtana. Luonnontieteiden edistyksen, eurooppalaisen industrialismin ja tekniikan voitot ja niiden aikaansaama liikunta yhteiskunnallisessa rakenteessa tekivät tuloaan myös Tanskaan, jossa 1864:n sota oli vienyt pohjaa siihenastiselta suojatun-ihanteelliselta elämänasenteelta. Jacobsen opiskeli luonnontieteitä ja käänsi mm. Darwinia tanskaksi. Kirjailijana hän oli Tanskan ensimmäinen impressionisti ja tietoisen, viimeistellyn tyylin toteuttaja, ajattelussaan pessimistissävyinen naturalisti. Helmisarjaan (1958) liitetty ”Mogens” oli hänen esikoisteoksensa. Se samoin kuin tekijänsä koko tuotanto on harvinaisessa määrin säilyttänyt raikkautensa. Jens Peter Jacobsenin teoksista ilmestyy jatkuvasti uusia painoksia eri puolilla Eurooppaa. Suomeksi ovat ilmestyneet Mogens (1909 Karisto Kirjallisia pikkuhelmiä 16; Mogens 1872), Niels Lyhne: Romaani (1922; Niels Lyhne 1880) ja Rouva Marie Grubbe: Sisäkuvia seitsemänneltätoista vuosisadalta (1922; Fru Marie Grubbe 1876).

2. Theodor Storm: AAVERATSASTAJA. Suomentanut Sirkka Selja. 1962 Karisto, Helmisarja 23 (uuden suomennoksen ensimmäinen ja ainoa painos). 143-sivuinen sidottu kirja, kannen ja esilehden välinen tyhjä lehti siististi irroitettu, muuten ehjä ja siisti kirja, ei merkintöjä, ei kansipaperia.

Aaveratsastaja: Novelli (1962; Der Schimmelreiter 1888) jäi Theodor Stormin viimeiseksi teokseksi. Kirjailija alkoi työstää pitkään mielessään ollutta tarinaa helmikuussa 1885, ja romaani ilmestyi hänen kuolinvuonnaan 1888. Teos on suomennettu kahdesti (Rannikon ratsastaja: Pohjoisfriisiläinen tarina 1903 ja Aaveratsastaja 1962). Teos on filmattu 1934, 1978 ja televisiolle 1984; siihen pohjautuvan oopperan ensiesitys oli Kielissä 1998. Schleswigin alueella kerrottuun tarinaan perustuva kertomus sijoittuu Bremerhavenin rannikkokaupunkiin 1820-luvulla, jolloin Hauke Haienin työllä rannikkopatojen rakentamiseksi oli dramaattiset ja mystiset seuraamuksensa.

Sen minkä nyt kerron teille, sain tietää yli puoli vuosisataa sitten isoäidinäitini, vanhan senaattorinrouva Feddersenin kodissa istuessani hänen nojatuolinsa vieressä ja lueskennellessani erästä sinisiin pahvikansiin sidottua aikakauslehteä – en voi enää muistaa, oliko se „Leipziger“ vai „Pappes Hamburger Lese-Früchten“. Tunnen vieläkin kuin väristyksen muistaessani miten tuon kahdeksankymmenvuotiaan lempeä käsi silitti hyväillen lapsenlapsenlapsensa päätä. Hän itse ja tuo aika ovat olleet jo kauan haudassa ja myöskin noita lehtiä olen saanut turhaan etsiä. En siis voi taata noiden tapahtumien totuutta, yhtä vähän kuin pystyn todistamaan niiden puolesta, jos joku haluaisi kieltää kertomuksen paikkansapitävyyden. Voin ainoastaan vakuuttaa, että vaikka mikään ulkonainen syy ei ole virittänyt niitä uudelleen eloon, ne eivät siitä ajasta lähtien ole koskaan kadonneet muististani.

                                                   *

Eräänä lokakuun iltapäivänä vuosisatamme kolmannella vuosikymmenellä – näin aloitti silloinen kertoja – ratsastin ankarassa rajuilmassa erästä pohjoisfriisiläistä patotietä pitkin. Vasemmalla puolellani oli ollut jo tunnin ajan autiota marskimaata, jolta kaikki karja oli ajettu kotiin, oikealla, epämiellyttävän lähellä, Pohjanmeren matalikko…

"V. 1903 ensi kerran suomennettu Stormin huomattavin novelli on todella ansainnut uuden tulemisen Helmisarjassa, sillä sen lukeminen on eheyttävää ja lepuuttavaa erilaisten modernien kokeilujen lomassa. Tämä friisiläiseen kansantarinaan pohjaava ja romantiikasta vaikutteita ottanut kertomus aikoinaan eläneestä rannikkokylän patomestarista, joka muita seutulaisia lahjakkaampana näkee uuden padon välttämättömyyden, mutta kokee kovia suunnitelmaansa toteuttaessaan ja joutuu vanhan padon sortuessa perheineen tulvan uhriksi, on balladimaisen jylhä ja luonnontunnelmiltaan raikas teos. Perusasetelma on melko ironinen, sillä vastustaessaan vanhoillisen ja taikauskoisen kyläyhteisön tasapäistä ajattelua aikaansa edellä oleva ja valistunut patomestari kuoltuaan kiedotaan myyttiin ja tarjotaan myöhemmin onnettomuuksista varoittavana aaveratsastajana. Koruton rakkaustarina on viehättävä. Suosittelen." – aikalaisarvio

Hans Theodor Woldsen Storm (1817 Husum, Schleswig – 1888 Hanerau-Hademarschen) oli aikansa saksalaisen kirjallisuuden keskeisiä nimiä. Storm opiskeli lakia Kielin ja Berliinin yliopistoissa ja palasi 1843 kotikaupunkiinsa Husumiin, missä työskenteli asianajajana. Theodor Storm aloitti kirjailijan uransa kirjoittamalla romanttisia runoja, joissa keskeisiä teemoja ovat maisema, meri ja rakkaus. Novelleissaan ja romaaneissaan Storm on realisti, hänen aiheenaan on usein kotiseutunsa Schleswigin historialliset tapahtumat. Hänen tunnetuimmat teoksensa ovat novellit Immensee (1851; suom. Immenjärvi 1887 ja Immensee ja muita novelleja 1945) ja Der Schimmelreiter (1888; suom. Rannikon ratsastaja: Pohjois-friisiläinen tarina 1903 ja Aaveratsastaja 1962). Pole Poppenspäler (1874) -novellin suomennos Nukke-Nikke ilmestyi 1903 (K.F. Kivekäs; Nide 17 Nuortenkirjasto). Näiden lisäksi ovat ilmestyneet Rakkauden rikos (1923; Aquis submersus 1876), lasten- tai nuortenkirjoina Sateenhaltijatar (1976; Die Regenrude 1862) ja Pieni kyytimies (1995; Der kleine Häwelmann 1874) sekä saksankielen oppikirja Pole Poppenspieler johdannolla ja sanaselityksillä varustettuna (1912, 7. p. 1936).

Kirjasta puuttuu kansipaperi: