Jaakko Ahde: TULEN JA RAUDAN RANNAT tai Veikko Haakana: ILTA

Huuto-/ostohinta  y h d e s t ä  kirjasta.

Kohteen sulkeuduttua ilmoita valintasi!

1. Veikko Haakana: ILTA KANNAKSELLA. Päällys: Reino Wihinen. 1968 Karisto. 198-sivuinen sidottu kirja, lukematon, ehjä ja siisti, ei merkintöjä, ei kansipaperia.

Ilta Kannaksella (1968) -romaanissa rintamamiehistä koottu viihdytyskiertue saapuu kesäiseen Savonlinnaan ja kiertueen päätösjuhlat alkavat hotelli Seurahuoneessa. Erinäisten snapsien ja puheiden jälkeen miehet hajaantuvat kaupungille. Heidän joukossaan ovat Haakanan edellisestä kirjasta tutut sotamiehet Saarelainen, Tupala ja Vilgren. Valistusupseeri Näre saa käteensä jossakin vaiheessa Alkoholiliikkeen ovenrivan, josta hän yrittää sitkeästi vapautua. Luusuansuu matkustaa Punkalaitumelle ja havaitsee joutuneensa omiin kihlajaisiinsa. Kytövuori soudattaa itsensä läheiseen saareen, jossa saa hyvikseen kaksi tyttöä ja kalakukon. Mutta aamulla lähtevät kuljetusautot Kannakselle. Viimeiset miehet juoksevat ehtiäkseen mukaan Kannaksella odottavat korsut, desantit ja halonteko…

Veikko Haakana (s. 1923 Parikkala) kävi ylioppilaaksi päästyään Rauman seminaarin ja toimi vuodesta 1960 opettajana Rovaniemen maalaiskunnassa ja sittemmin Sodankylässä. Hänen vaimonsa on kirjailija Anna-Liisa Haakana. 1950-luvulla Veikko Haakana alkoi julkaista nuorten seikkailukirjoja. Esikoisteoksen Luolamiehen pojat (1957) alaotsake on "nuorten paleofiktioromaani" (paleofiktio = esihistoriallista aikaa kuvaava). Samaa genreä ovat  romaanit Luolapoikien paluu (1958), Poikkikirves iskee (1959), Jäätikkö uhkaa (1961), Kuonokasvoinen kauhu (1962) ja Kivinen biisoni (1969), josta hän sai sekä Valtion kirjallisuuspalkinnon että Tauno Karilaan palkinnon. Veikko Haakana julkaisi myös eräkirjoja, runoteoksia sekä proosa- ja sotakirjoja. Teoksien Elämää juoksuhaudoissa (1965), Ilta Kannaksella (1968) ja Aaveryhmä (1994) alaotsake on "sotaromaani". Haakana on kirjoittanut teostensa lisäksi paljon artikkeleita eri lehtiin sekä pakinoinut monta vuotta eri sanomalehdissä. Hän on toiminut aktiivisesti pohjoisen kirjailijayhdistyksissä ja koko Suomea kattavissa kirjailijaelimissä. Hän on kiinnostunut erämaiden ihmisistä ja jo ennen Lappiin muuttoaan aloittanut kveenien, Ruijan rannikon suomalaisten, haastattelut.

2. Jaakko Ahde: TULEN JA RAUDAN RANNAT. 1980 Gummerus (toinen painos). 269-sivuinen sidottu kirja, täysin ehjä ja siisti, ei merkintöjä, ei kansipaperia.

Tulen ja raudan rannat (1975) kuvaa sotahistoriamme erikoisimpiin kuuluvaa vaihetta. Hanko vappuna 1941: taivas pilvetön, meri kimmeltää. Sotilaat marssivat paraatissa; heillä on ruskeat manttelit, punatähtikokardit, saloissa liehuvat punaiset liput. Todellakin – Hankoniemi on talvisodan jälkeen vuokrattu laivastotukikohdaksi Neuvostoliitolle. Venäläinen vartiosotilas astelee Hauensuolen monet hallitsijat nähneillä rantakallioilla. Mutta rauhaa ei kestä kauan. Kesäkuun lopussa Saksa hyökkää, Neuvostoliitolle alkaa suuri isänmaallinen sota – meille jatkosota. Hankoniemellä ja lähisaarissa taistellaan harvineisen sitkeästi jokaisesta tuumasta sirpaleiden naarmuttamaa kalliota ja kuloutunutta somerikkoa. Bengtskärin majakassa suomalaisia ja venäläisiä on vuorotellen joka kerroksessa, eikä kukaan halua antaa periksi. Lopputuloksen tiedämme, mutta emme sitä miten se saavutettiin.

Jaakko Ahde luo suurimittaisen panoraaman lujasti varustetusta tukikohdasta, miehistä, laivoista, taisteluista. Sotahistoriamme erikoisimpiin kuuluva vaihe on nyt saanut ikuistuksensa. Ja kirjallisuutemme on saanut kokonaisuudet hallitsevan strategin ja uuden meritaistelukuvaajan.

Jaakko Ahde (29.1.1928 Viipuri – 11.7.1996 Lahti) oli perämies, pakinoitsija ja kirjailija. Ahde kirjoitti kaksi sotavuosiin sijoittuvaa romaania. Voronkovilaiset (1974) kuvasi talvisotaa venäläisten näkökulmasta ja romaani Tulen ja raudan rannat (1975) Hangon rintaman taisteluja jatkosodan alussa 1941. Jaakko Ahde kirjoitti myös yli 900 pakinaa Etelä-Suomen Sanomiin vuosina 1978–1996.