Kaarlo Hildén, v. 1921

Kuvakoko 24x19 cm, kehyksineen 42x32 cm

Kaarlo Emerik Hildén (20. huhtikuuta 1886 Kymi – 5. maaliskuuta 1963 Helsinki[1]) oli suomalainen taidegraafikko. Hänen töitään oli ensi kertaa julkisesti esillä vuonna 1917.

Hildén syntyi Kymissä ja eli nuoruusvuotensa Karjalan Kurkijoella ja Impilahdessa. Hänen isänsä oli lääninagronomi, ja perheen sukulaispiiriin kuuluivat muun muassa Järnefeltit, Liliukset ja Melartinit.

Hilden opiskeli 1900-luvun alussa lyhyen aikaa Taideteollisessa keskuskoulussa sekä myöhemmin A. W. Finchin oppilaana. Työskennellessään Lilius & Hertzbergin kirjapainossa hän teki opinto- ja työmatkoja Englantiin, Pohjoismaihin, Ranskaan, Espanjaan ja Sveitsiin.

Hildénin taidegrafiikka oli pääosin metalligrafiikkaa ja esitystavaltaan realistista. Hänen teoksensa olivat aiheiltaan ja tyyliltään enimmäkseen perinteisiä maisemia ja kaupunkikuvia, joissa hänellä oli taipumusta romantiikkaan. Grafiikan lisäksi Hildén maalasi runsaasti akvarelleja, joita hän ei kuitenkaan juuri asettanut näytteille. Hän käytti vesiväreillä tehtyä luonnosta usein grafiikan töittensä pohjana. Hildénin tuottelian kausi sijoittui 1940-luvulle, jolloin hän teki runsaasti Helsinki-aiheisia kaupunkikuvia ja näkymiä. Helsinkiä kuvaavista grafiikan töistä suuri osa on Punavuoresta, jossa Hildén myös asui. Hildénin töiden kohteena olivat toisaalta myös asetelmat.

Hildénillä oli hänen teostensa sovinnaisuudesta huolimatta huomattava merkitys suomalaiselle taidegrafiikalle, sillä hän hankki ja välitti grafiikan tekemiseen liittyviä tietoja ja taitoja muille suomalaisille taiteilijoille. Monet aloittelevat graafikot saivat teknistä oppia Hildénin työhuoneessa, jota kutsuttiin Hildénin akatemiaksi. Aikana, jolloin alan opetusta oli vielä niukasti, Hildénin yksityisellä opetustoiminnalla oli suuri merkitys suomalaisen taidegrafiikan kehitykseen. Hänet palkittiin vuonna 1956 Pro Finlandia -mitalilla juuri elämäntyöstään taidegrafiikan edistäjänä. Vuonna 1960 hän sai valtion taiteilijaeläkkeen.