Kerstin Ekman: TAPAHTUI VEDEN ÄÄRELLÄ tai Alistair MacLean:

Huuto-/ostohinta  y h d e s t ä  kirjasta.

Kohteen sulkeuduttua ilmoita valintasi!

1. Kerstin Ekman: TAPAHTUI VEDEN ÄÄRELLÄ. 1995 Suuri Suomalainen Kirjakerho. 400-sivuinen sidottu kirja, ehjä ja siisti, ei merkintöjä, ei kansipaperia.

Tapahtui veden äärellä (Händelser vid vatten 1993, suom. 1994) on romaani salaisuudesta, joka muuttuu pahan mustaksi pyörteeksi, väkevä kertomus vihasta, rikoksesta ja pelosta, mutta myös rakkaudesta, toivosta ja ihmisyydestä. Teos, joka ylittää kirjallisuuden lajirajat, kertoo ihmisistä hallitsemattomien muutosten keskellä, ihmisen ja luonnon vuoro-vaikutuksesta ja siitä, mitä tapahtuu, kun kaikki turvallinen ihmisen ympäriltä katoaa. Annie, tukholmalainen opettaja, on päättänyt aloittaa uuden elämän pienessä pohjoisruotsalaisessa kylässä tunturin kupeessa asuvan Danin kanssa. On juhannus ja tukahduttava helle. Dania ei näy. Sinä juhannuksena tapahtuu kaksoismurha, joka selviää vasta kahdeksantoista vuotta myöhemmin. Murha muuttaa Annien, hänen tyttärensä Mian, nuoren Johanin, keski-ikäisen lääkärin Birgerin ja koko kyläyhteisön elämän. Kun painajainen lopulta alkaa purkautua, moni asia näyttäytyy uudessa valossa.

Ruotsalainen Kerstin Ekman (s. 1933) opiskeli Upsalan yliopistossa kirjallisuushistoriaa, pohjoismaisia kieliä ja saksaa valmistuen 1957. Esikoisteoksen, dekkarin 30 meter mord (1959, suom. 30 metriä murhaa 1960) jälkeen hän siirtyi yhteiskunnallisiin ja psykologisiin teemoihin. Ekman valittiin Ruotsin akatemiaan kolmantena naisena 1978, mutta hän lopetti toimimisen akatemiassa 1989 Salman Rushdien fatwan aiheuttaman kiistan vuoksi. Hän on kuitenkin akatemian sääntöjen mukaan nimellisjäsen lopun elämäänsä. Hänen dekkari-muotoinen teoksensa Händelser vid vatten (1993, suom. Tapahtui veden äärellä 1994) sai Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnon, August-palkinnon ja Ruotsin dekkariakatemian palkinnon. Edellä mainittujen lisäksi Ekmanin 25:stä teoksesta on suomennettu De tre små mästarna (1961, Kolme pientä mestaria 1963), Häxringarna (1974, Noidankehät 1975), Springkällan (1976, Elämänlähde 1977), Änglahuset (1979, Enkelitalo 1980), En stad av ljus (1983, Valokaupunki 1985), Gör mig levande igen (1996, Herätä minut eloon 1998), Guds barmhärtighet (1999; Herran armo 2002), Urminnes tecken (2000; Ikimuiston merkki 2001), Sista rompan (2002; Viimeinen uitto 2004) ja Skraplotter (2003; Raaputusarvat 2005).
 

2. Alistair MacLean: KATKUINEN KUOLEMAN TIE. 1973 Suuri Suomalainen Kirjakerho. 213-sivuinen sidottu kirja, ehjä ja siisti, ei merkintöjä, ei kansipaperia.

Katkuinen kuolemantie (The Way to Dusty Death 1973, suom. 1973) –teoksessa Grand Prix -ajojen lengendaarinen tähtiajaja Johnny Harlow istuu radalta katolleen syöksyneen autonsa vierellä – kuin ihmeen kautta täysin vahingoittumattomana. Hänen lasittuneet silmänsä tuijottavat kammottavaa näkyä: parin sadan metrin päässä liekit nuoleskelevat jäännöksiä, jotka vähän aikaa sitten olivat Grand Prix Formula ykkönen, ja liekkien keskellä istuu kuollut kilpa-ajaja Isaac Jethou. Seuraavaksi Johnny näkee miten hänen tyttöystävänsä Mary kannetaan tajuttomana ambulanssiin. Tämän kaiken Harlow on aiheuttanut autollaan. Maailman paras kilpa-ajaja hoippuu varikolle ja kaataa itselleen vapisevin käsin konjakin. Harlowin ura näyttää väistämättä katkeavan. Häntä pidetään häikäilemättömänä murhaajana. Mutta tapahtumat saavat uuden käänteen, kun hän löytää hotellihuoneestaan aseistautuneen ammattirikollisen, jonka tehtävänä on nitistää vähin äänin huonomaineinen kilparatojen kuningas. Marseillesin Grand Prix -ajojen aattona totuus alkaa paljastua, eikä kyseessä olekaan mikään pikku juttu. Huumeita välittävä, lukuisiin murhiin ja kiristyksiin syyllistynyt rikollisliiga joutuu nopeakäänteisen tähtiajajan Johnny Harlowin armoille.

3. Alistair MacLean: SÄRKYNEEN SYDÄMEN SOLA. Suomentanut Juhani Jaskari. 1974 Suuri Suomalainen Kirjakerho. 215-sivuinen sidottu kirja, lukematon, täysin ehjä ja siisti, ei merkintöjä, ei kansipaperia.

Särkyneen sydämen sola (1974; Breakheart Pass 1974) on lännenromaani, jonka pohjalta tehtiin 1975 samanniminen elokuva pääosissa Ben Johnson ja Charles Bronson. Koleran iskettyä Kalliovuorilla sijaitsevaan Yhdysvaltain hallituksen sotilaslinnoitukseen Fort Humboldtiin, lähettää hallitus linnakkeeseen rautateitse vaihtomiehistön sekä lääkärin. Junassa ovat mukana myös kuvernööri Fairchild ja tämän veljentytär. Väliasemalla junaan nousevat myös sheriffi Nathan Pierce sekä tämän pidättämä etsintäkuulutettu John Deakin. Matkalla kohti vuoristolinnaketta junassa tapahtuu murha toisensa jälkeen. Kun junan perässä olevat sotilasvaunut karkaavat ja syöksyvät rotkoon, salaisen palvelun agentiksi paljastuva Deakin suorittaa junassa omia tutkimuksiaan murhista ja löytää junan tavaravaunussa olevista ruumisarkuista aseita, joita samassa juonessa olevat sheriffi ja kuvernööri ovat kuljettamassa intiaanikapinallisille.


Alistair MacLean (1922 Glasgow – 1987 München) oli skotlantilainen jännityskirjailija. Palvellessaan toisessa maailmansodassa Kuninkaalliseen laivastossa torpedomiehenä hän jäi japanilaisten vangiksi. Sodan jälkeen hän opiskeli englantia Glasgow’n yliopistossa ja valmistuttuaan 1953 toimi opettajana. Yliopistossa ollessaan MacLean alkoi kirjoittaa novelleja saadakseen lisätuloja. Esikoisromaani H.M.S. Ulysses (1955, suom. Saattue Muurmanskiin 1956) perustui hänen omiin sotakokemuksiinsa. Se oli suuri menestys, ja MacLean pystyi pian omistautumaan kokonaan sotatarinoiden, vakoilujuttujen ja muiden seikkailutarinoiden kirjoittamiselle. Teoksista on suomennettu 30. Lähes 20 teoksista on filmattu, ensimmäisenä The Guns of Navarone (Navaronen tykit) 1959, viimeisimpinä River of Death (Kuoleman joki) 1990, Death Train (Kuoleman juna) 1993, Night Watch (Yövartio) 1995 (televisiolle) ja The Way to Dusty Death (Katkuinen kuoleman tie) 1995 (televisiolle).