Koskenniemi, V. A.: Runoja (juhlajulkaisu)

V. A. Koskenniemi: Runoja

• V. A, Koskenniemen muistomerkkivaltuuskunta, Oulu, 1983 (100 vuotta Koskenniemen syntymästä vietettiin 1985)
• Kovakantinen kirja, kansipaperit, 264 sivua
• Kansipaperin reunoissa pientä kulumaa ja esilehdessä heiman jälkiä poistetusta omisteesta. Muuten siisti kirja.
• HINTA: 1,00 + toimituskulut 4,50 euroa = 5,50 euroa
• TEE NÄIN: Klikkaa Osta, niin saat huutonetiltä automaattisen viestin, jonka lopusta löydät myyjän sähköpostiosoitteen ja tilinumeron. Maksa kirja ja toimituskulut, niin myyjä lähettää kirjan kun maksu on tullut perille. Voit myös pyytää myyjältä laskun. (Jos ostat samalla useamman saman myyjän kirja, niin älä maksa yksittäisiä kirjoja ennen kuin koko paketin sisältö on selvä.)

V. A. Koskenniemi (1885 - 1962) toi suomalaiseen lyriikkaan eurooppalaisen muotokulttuurin ja myyttiperinteen; osittain hänen runouttaan hallitsivat silti myös kansalliset aiheet. Huomattava kulttuurivaikuttaja hänestä tuli ensin toimittajana ja kriitikkona, sittemmin Turun yliopiston professorina ja Suomen Akatemian jäsenenä. Politikoinnillaan hän sai vastustusta 1930-luvulta lähtien, ja niin runoilijana kuin kriitikkonakin hän joutui 1940- ja 1950-luvun vaihteessa kiistaan nuoren modernistipolven kanssa.

Koskenniemi teki voimakkaan läpimurron runoilijana esikoiskokoelmallaan Runoja (1906), kaikkiaan hänen tuotantonsa käsittää kymmenen runokokoelmaa, joista tähän kokoelma volyymiin on koottu parhaimpia.

Koskenniemen runous oli perinteistä, mittaan ja loppusointuun nojaavaa, eikä hän koskaan täysin hyväksynyt modernia, vapaamittaista ja loppusoinnutonta lyriikkaa.

Tässä esimerkki:

Enten tenten,

teelikamenten,

vuoroamme vuottaen,

onneemme luottaen

kuoleman kehässä

seisomme kiltit

tytöt ja piltit,

vanhat ja nuoret,

seisomme tovin,

kuolema kovin

ei pidä kiirettä -

hissun kissun,

vaapulavissun -

hai, keneen sormi

luiseva koski,

kaplenee poski,

ystäväs parhain

väistyy ja varhain,

piiristä poistuu,

vaan yhä toistuu

leikkisä lasku

hoputtomasti,

loputtomasti -

osikon, tosikon

viskon, vosikon -

raikuvin riimein,

kunnes sun viimein

sormi se kohtaa,

jonosta johtaa

pelistä poistain

toisille toistain:

enten, tenten

teelikamenten...

hakusanat: suomalainen runous suomalaiset runot runokokoelmat valitut runot