Kuvaus

Huuto-/ostohinta y h d e s t ä kirjasta.

Kohteen sulkeuduttua ilmoita valintasi!

1. Kyllikki Häme: RUUTIN KIRJA: PÄIVÄKIRJAROMAANI. 1953 Otava. 245-sivuinen sidottu kirja, ehjä ja siisti, ei merkintöjä, ei kansipaperia.

Ruutin kirja: Päiväkirjaromaani (1953) -teoksessa sota-aika on jäänyt taakse ja kirjan minä-kertoja Ruut palaa Helsingistä takaisin Hämeen maaseudulle. Perhe asuu isossa talossa, jonka ateljee ja jota ympäröivä luonto antavat hänen miehelleen Tuomaalle loistavat puitteet hänen työlleen taidemaalarina. Ruut tapaa lapsensa Anun ja Markun, jotka olivat muuttuneet yhden vuoden aikana – ja Tuomaan, jonka hän uskoo tavoittavansa uudelleen sitten kun olisi selviytynyt omista vaikeuksistaan. Ristiriitainen ja haavoittuva Jenni, jota tutut kutsuvat Janneksi, tulee taloon apulaiseksi ja samalla Tuomaan oppilaaksi.

" Saavuimme sinne hämärissä.
Kuljin kompastellen outoa polkua, joka lähti talon vanhan riihen luota pellon ja metsänreunan välistä suoraan kohti järven rantaa, jota tosin ei enää saattanut sieltä saakka erottaa; vasta lähemmä tultuani näin vedenpinnan välähtävän mustana ja upottavana niin kuin välkkyy aution sisäjärven vesi syyskuun illassa auringonlaskun jälkeen. Järven luota polku kaartui oikealle ja puikkelehti jälleen metsänreunan ja pellon välistä, niin että metsä oli vasemmalla järven puolella ja oikealla vastakynnetty mullantuoksuinen pelto. (...) "

Kyllikki Hämäläinen (1906 Viipuri – 1993) suoritti ylioppilastutkintonsa Kuopion yhteiskoulusta 1925. Hän toimi kääntäjänä 1940-luvulta alkaen. Dekkarien ja nuortenkirjojen ohella hänen laajaan käännöstuotantoonsa kuuluu mm. Jules Vernen Maailman ympäri 80 päivässä (1956) ja Virginia Woolfin Mrs. Dalloway (1956). Lastenkirjoista hänen kuuluisimpia käännöksiään ovat C. S. Lewisin Narnian tarinoiden neljä ensimmäistä osaa: Taikurin sisarenpoika (1959), Velho ja leijona (1960), Prinssi Kaspian (1961) ja Kaspianin matka maailman ääriin (1963). Hämäläinen kirjoitti pääosin tytöille suunnattuja nuortenkirjoja ja aikuisten romaaneja; nimellä Kyllikki Häme julkaistiin teokset Matkatoverukset: Tyttöromaani (1944), Rakastava: Romaani (1946), Ruutin kirja: Päiväkirjaromaani (1953), Päivä: Kertomus rakkaudesta (1955) ja Kevättä ilmassa: Tyttöromaani (1960).

2. Ester Erhomaa: SUNTION TYTTÖ JA POIKA. 1956 Otava, Joka kodin tähtikirjasto. 219-sivuinen sidottu kirja, ehjä ja siisti, esilehdellä aikaisemman omistajan nimi ja viimeisen tekstisivun alareunassa merkintä 'deskriptiivisanat: kuvailevat' ja 'metafora', ei muita merkintöjä, ei kansipaperia [skanneri näkee kannet liian vaaleana].

Suntion tyttö ja poika (1947) on Ester Erhomaan esikoisromaani. Se on lämpimästi puhutteleva kuvaus lasten maailmasta, kahden sisaruksen kasvuvuosista. Päähenkilönä on 6-vuotias heiveröinen tyttö, joka touhukkaasti käväisee koulussa ja kellotapulissa, vierailee pappilassa ja höperön Hintriikan luona. Poika on piirretty yhtä hauskasti ja lukija huomaa jo teoksen ensi sivuilta, miten hyvin tekijä osaa kuvailla lapsenomaisia ajatuksia ja tulevaisuudensuunnitelmia. Pitäjän pastori kiintyy tyttöseen ja saa hänet ottolapsekseen. Mutta pieni ihmisenalku ei viihdykään oudoissa oloissa ja yltäkylläisyydessä. Romaani osoittaa tekijänsä mainioksi lapsikuvaajaksi, joka on saanut teoksen sivuhenkilötkin riemastuttavan humoristisesti elämään. Tapahtumat seuraavat mielenkiintoisina ja lukija seuraa niiden kehitystä hymy suupielessä kirjan loppuun asti.

"Tämä pieni idyllinen kertomus siirtää meidät kauas nykyajasta: sen ihmiset astuvat eteemme kuin jostain vanhasta, aikoja sitten kuulusta ja unohdetusta sadusta. Sen lapset, aikuiset ja eläimet ovat sympaattisia, humoristisesti ja aidosti nähtyjä hahmoja." (Kai Laitinen, Suomalainen Suomi)

"Erhomaalla on kertojan vaistoa verissään… Lapsen maailma elää kirjan sivuilla valoisana ja melkein syyttävän puhtaana. Tuntuu kuin tekijä olisi erikoisesti iloinnut kohottaessaan sen kirkkauden ja syvyyden nykymaailmaa vastaan." (Aamulehti)

Ester Erhomaa (oik. Ester Erholm, 1906 Rantasalmi – 2001 Tampere) toimi kansakoulunopettajana ja oppikoulun luonnontieteen lehtorina 1924–64. Kirjailijana hänet tunnetaan erityisesti lämmin-henkisistä ja tarkkanäköisistä lapsikuvauksistaan, jotka olivat usein osin myös omaelämäkerrallisia. Teoksesta Matleena ja päärynäpuu (1964), joka kertoo Matleenan elämänvaiheista piikatytöstä kypsään ikään vanhassa Viipurissa, tehtiin televisiosarja (1970). Erhomaa sai Otavan palkinnon 1954, Valistuksen palkinnon 1963 sekä Tampereen kaupungin kirjallisuuspalkinnon 1977 ja 1984. Erhomaa julkaisi muistelmateokset Lapsuuteni maailmanloput 1983) ja Lasiseinän takaa (1986). Myös näissä kirjoissa hän palasi lapsuutensa ja nuoruutensa Viipuriin. Erhomaa julkaisi romaanit Suntion tyttö ja poika (1947), Kirjavan koiran kuja (1950), Hopeankirkas aika (1957), Vihreä valtakunta (1963), Matleena ja päärynäpuu (1964), Jumala on matkoilla (1966), Kevätmorsian (1970), Matleenan poika (1972), Jokivarren Sohvin parempi elämä (1976), Nokkoset herramme yrttitarhassa (1977), Minä, Aina Ilona... (1978), Aksenjan onni (1979) ja Pelon siemenistä kasvaa vapaus (1981).