Laurie Colwin: ONNEN PELIÄ tai P. A. Whitney: KOSTON JOUTSEN

Huuto-/ostohinta  y h d e s t ä  kirjasta.

Kohteen sulkeuduttua ilmoita valintasi!

1. Laurie Colwin: ONNEN PELIÄ. Suomentanut Margit Salmenoja. 1988 Otava. 215-sivuinen sidottu kirja, kansipaperissa joku pieni repeämä, itse kirja täysin ehjä ja siisti, ei merkintöjä.

Onnen peliä (1988; Happy All the Time 1978) on valloittava, hellyyttä ja huumoria hersyvä tarina rakkaudesta ja rakastavaisista, onnesta ja mustasukkaisuudesta, kivusta ja kaipauksesta, täyttymyksestä. Laurie Colwin kertoo Vincentin ja Guidon, kahden ystävyksen, rakkauksista – ja samalla hän kertoo kaksi hyvin erilaista tarinaa. Guido rakastuu silmittömästi häikäisevän kauniiseen, kaikin puolin moitteettomaan Hollyyn. Naiseen, joka haluaa luoda ympärilleen järjestelmällistä kauneutta, esteettistä sopusointua. Ja Guido on huimaavan onnellinen – kunnes Hollysta paljastuu uusia puolia: välillä hän pakenee yksinäisyyteen, eikä rakastavan aviomiehen ja tulevan isän ole helppo ymmärtää, miksi nuorikko haluaa vetäytyä luostarin hiljaisuuteen... Vincent taas lentää kukasta kukkaan. Lentää – ja tapaa viimein Misty Berkowitzin, ärhäkän, itsepäisen ja sumeilemattoman juutalaistytön, jonka valloittamiseksi Vincent saa käyttää kaikki keinonsa. Eikä hän sittenkään voi olla varma Mistyn tunteista… Pelkkää päivänpaistetta ei rakastavaisten elämä siis ole: välillä yllättää pelko, mustasukkaisuus, vihakin. Vincentin, Mistyn, Guidon ja Hollyn lisäksi romaanissa esittäytyy riemastuttava joukko omaperäisiä sukulaisia, ihmeellisiä ystäviä ja muita sangen erikoisia persoonallisuuksia.

"Sympaattisten lukuromaanien ystävät saattavat muistaa vielä viiden vuoden takaisen Colwin-suomennoksen Perheonnea. Tämä Onnenpeliä on sävytykseltään pitkälti samanlainen: se kääntää esiin tiettyä aviollista naisnäkökulmaa ja perustelee naisten persoonallisten ratkaisujen oikeutusta. Onnenpeliin osallistuu kaksikin kirjan keskeispariskuntaa, joiden erityyppiset vaimot tietämättään – ja myös lopulta tiedostaen – käyttelevät aseitaan avioliittonsa onneksi. Toistoa Perheonnen kuvioihin kirjassa ei sinänsä ole, ote on jopa tätä hieman sovinnaisempi. Mutta Colwinin vaivaton tyyli on ennallaan ja nokkeline elämänhavainnointeineen kirja on piristävää viihdettä." – Vuokko Blinnikka, Arvosteleva kirjaluettelo

Laurie Colwin (1944 New York – 1992 New York) oli yhdysvaltalainen kirjailija. Hänen teoksistaan ovat suomeksi ilmestyneet Perheonnea (1983; Family Happiness 1982) ja Onnenpeliä (1988; Happy All the Time 1978). 

2. Phyllis A. Whitney: KOSTON JOUTSEN. Suomentanut Marja Helanen-Ahtola. 1993 Gummerus. 256-sivuinen sidottu kirja, ehjä kansipaperi, itse kirja ehjä ja siisti, ei merkintöjä.

Koston joutsen (1993; The Ebony Swan 1992) -romaanissa Susan palaa Virginiaan lapsuudenkotiinsa, josta hänellä on tuskin mitään muistikuvia. Vastassa on isoäiti, entinen primaballerina, yhä kaunis ja voimakastahtoinen nainen. Susan vaistoaa heti jonkin olevan vialla. Kaupungilla juorutaan Susanin lapsuudentoverin, hurmaavan tohtori Macklinin vaimon murhasta. Eikä kukaan halua puhua 25 vuotta sitten tapahtuneesta strategiasta, Susanin äidin salaperäisestä kuolemasta.

Phyllis Ayame Whitney (1903 Jokohama, Japani – 2008 Faber, Virginia, Yhdysvallat) oli yhdysvaltalainen kirjailija, vuosikymmenien ajan yksi suosituimmista romanttisen jännityksen tekijöistä. Hän kirjoitti 39 jännitysromaania sekä yli 30 lasten- ja nuortenjännäriä. Tiheätunnelmaiset ja monikäänteiset teokset möivät yhteensä yli 50 miljoonaa kappaletta ja niitä käännettiin 30 kielelle. Lapsuutensa Whitney vietti Kaukoidässä, missä hänen isänsä työskenteli Japanissa vientifirman palveluksessa ja hotellialalla. Sittemmin perhe asui myös Filippiineillä ja Kiinassa. Isän kuoltua 1918 Whitney ja hänen äitinsä palasivat Kaliforniaan Yhdysvaltoihin. Kirjailijanuransa Whitney aloitti 1920-luvulla novelleilla, joita hän kirjoitti halpoihin pulp-lukemistoihin. Muutettuaan Chicagoon Whitney työskenteli mm. kirjastoapulaisena, 1940-luvulla myös Chicago Sun- ja Philadelphia Inquirer -lehtien lastenkirjatoimittajana. Esikoisromaani Red is for Murder ilmestyi 1943, ja 1950-luvulta lähtien häneltä julkaistiin romanttisia jännitysromaaneja lähes vuosittain. Whitneyn teoksissa etualalle nousevat usein perheen ja suvun traumat, etenkin äidin ja tyttären suhteet. Tyypillinen sankari on nuori nainen, joka etsii identiteettiään yrittämällä selvittää menneisyyden synkkiä salaisuuksia. Ne heijastuvat vaarallisesti myös nykyhetkeen. Osa kirjoista sijoittuu vieraisiin ympäristöihin, kuten Japaniin, Turkkiin tai Norjaan. Suomeksi Whitneyn romaaneja on käännetty 20, muun muassa Camilla (1960), Kuuntele kuiskaajaa (1972), Kuoleman orkidea (1985), Korpinsulan varjo (1988), Nainen ilman menneisyyttä (1991), Koston joutsen (1993) ja Tähdenlento (1993). Nuortenjännäreistään Whitney sai kahdesti Edgar-dekkaripalkinnon. Vuonna 1988 USA:n rikoskirjailijoiden yhdistys myönsi hänelle elämäntyöstään jännityskirjallisuuden Grand Master -tittelin.