Leo Kalervo: TUPPISUU SUOMALAINEN 1969 tai ELÄMÄN KOULUSSA

Huuto-/ostohinta  y h d e s t ä  kirjasta.

Kohteen sulkeuduttua ilmoita valintasi!

1. Leo Kalervo: TUPPISUU SUOMALAINEN. Päällys; Jorma Piironen. 1969 Uusi Kirjakerho. 277-sivuinen sidottu kirja, muuten ehjässä kansipaperissä takana tarran jälkeä, itse kirja ehjä ja siisti, ei merkintöjä.

 
Tuppisuu suomalainen (1969) on vuonna 1912 syntyneen Veikko Kieppisen tarina. Veikko Kieppinen, helsinkiläinen katerpillarimies, on 1936 räjäyttänyt miehen taivaalle. Tätä tapausta ja sitä seurannutta karkumatkaa hän yli kolmekymmentä vuotta myöhemmin ryhtyy purkamaan kirjailijalle. Samalla hän räväyttää auki koko suomalaisen sielunmaiseman. Kieppisen tie takametsien miehestä pääkaupunkilaiseksi mutkittelee monenlaisissa maisemissa ja yhtä monenlaisia ovat tämän paljon kokeneen ja elämänsä varrella lähes kaikesta oppia nyhtäneen miehen näkemykset. Kun tuppisuu suomalainen puhuu suunsa puhtaaksi, siinä ei ole puutetta sanoista eikä vivahteista – ei huulistakaan. ’Jämerän suomalaisen’ tuppisuumyytti hajoaa Kieppisessä, hän on avoin. Lukija voi lohkaista hänestä halunsa mukaan, oli sitten kyse seksistä, sodasta, nuorisosta, talouselämästä – tai suomalaisuudesta sinänsä.

2. Leo Kalervo: ELÄMÄN KOULUSSA: KERTOMUKSIA. Päällys: Ylermi Lahti. 1986 Weilin+Göös. 224-sivuinen sidottu kirja, lukematon, ehjä kansipaperi, itse kirja täysin ehjä ja siisti, ei merkintöjä.
 
Elämän koulussa: Kertomuksia (1986) sisältää viisi novellia: Kesäpäivä 1895, Kosinta, Liinu 245/122, Peltikatto ja Elämän koulussa. Leo Kalervon kertomusten maailma ulottuu viime vuosisadan loppupuolelta sotien jälkeiseen aikaan ja välittää kuvaa suomalaisten vaiheista yksilön näkökulmasta. Kalervon kertomuksissa on elämää nähneen ihmisen viisautta ja eleetöntä, hiljaista huumoria. Kokoelman viidesta kertomuksesta laajin ja keskeisin on niminovelli Elämän koulussa. Se on kuvaus nuoresta pojasta, joka talvisodan kynnyksellä lähtee kotoaan ensimmäiseen työpaikkaansa, hevosmieheksi puolustusministeriön kallionlouhintatyömaalle. Pienestä maalaiskylästä tullut nuorukainen kohtaa työmaalla "suuren maailman", oppii itseään vanhemmilta miehiltä paljon uutta elämästä ja maailmantilanteesta - ja kokee ensirakkautensa. Rakkauden herkät, sävykkäästi kuvatut hetket luovat tehokkaan vastakohdan työpäivien arkea ja uhkaavaa maailmantilannetta vasten.
 
Leo Kalervo Eklin (kirjailijanimi Leo Kalervo) (1924 Leppävesi, Laukaa – 2011 Helsinki) kävi Suomen osuuskauppakoulun ja Alkio-opiston. Vapaana kirjailijana vuodesta 1958 toiminut Leo Kalervo sai Valtion kirjallisuuspalkinnon kolmesti (1961, 1967 ja 1978) ja Pro Finlandia -mitalin 1973. Leo Kalervon tuotannon keskeisenä aiheena on muuttuva maaseutu. Esikoisteos Malttamaton nuoruus: romaani parantolasta (1957) on kuvaus nuoren kamppailusta pahaa sairautta vastaan. Kalervoa luonnehdittiin vanhakantaiseksi maalaisrealistiksi, mutta vähitellen ilmeni, että hän oli osunut ajan hermoon. Ekologinen ajattelu liikkui samoilla linjoilla kuin Kalervo esimerkiksi romaanissa Maa kuuntelee sinua (1977), jossa raskas ruumiillinen työ saa kunnian koneiden edellä. Teoksessaan Vuonna 1932 (1972) hän korostaa perustyön merkitystä aikakauden talouslamassa. Novellikokoelma Elämän koulussa (1986) kuvaa tarkasti maalaiselämää. Humoristisia aiheita Kalervo käsitteli romaanissa Syömäköyhä (1983). Teoksiin Itseäni jäljittämässä (1981) ja Hyötysuhde (1989) hän kirjasi muistelmiaan. Romaanien ja novellien ohella Leo Kalervo kirjoitti kuunnelmia, joista ensimmäinen Päivän tauot (1960). Teokset: Malttamaton nuoruus: romaani parantolasta (1957), Pyörille rakennettu (1958), Pelivara (1961), Tyttö, poika ja voileivät (1963), Kiinnitys menneeseen (1967), Tuppisuu suomalainen (1969), Pihlamäkeläiset (1974; näytelmä 1981), Maa kuuntelee sinua (1977), Vuonna 1932 (1978), Syömäköyhä (1981), Itseäni jäljittämässä (1981), Elämän koulussa: kertomuksia (1986), Hyötysuhde (1989) ja Ajan kanssa silmäkkäin: muistiinmerkintöjä kahdelta vuosikymmeneltä (1996).