Mauri Sariola: SUSIKOSKEN AJOJAHTI tai SUSIKOSKEN VAIKEIN

Huuto-/ostohinta  y h d e s t ä  kirjasta.

Kohteen sulkeuduttua ilmoita valintasi!

1. Mauri Sariola: SUSIKOSKEN VAIKEIN JUTTU. Päällys: Liisa Holm. 1992 Gummerus (neljäs painos). 223-sivuinen nidottu kirja, lukematon, ehjä ja siisti, ei merkintöjä.

Susikosken vaikein juttu (1967) -romaanissa rikostutkimuksen viimeisen huudon mukaiset hienoudet olivat nimismies Vilho Teerisuon, vanhan kansan vallesmannin, harrastuspiirin ulkopuolella. Hän oli oppinut selvittämään asiat järkeä käyttämällä. Mutta  Einari Ojasen tapaus oli kaksipiippuinen juttu. Sen yhteydessä saattoi jopa joutua naurunalaiseksi. Einari Ojasen ruumis oli kadonnut.  Viimein apuun saapuu keskusrikospoliisi ja tarkastaja Olavi Susikoski. Komisario Susikosken vaalilause on se vanha totuus, että minkä toinen ihminen pystyy rakentamaan, sen toinen pystyy purkamaan. Mutta nyt joutuu Susikoskikin tutkimaan sellaista juttua, joka uhkaa kääntyä vallan yliluonnolliseksi ja sotii kaikkia vanhoja totuuksia vastaan.

2. Mauri Sariola: SUSIKOSKEN AJOJAHTI. 1992 Gummerus (kuudes painos). 225-sivuinen nidottu kirja, ehjä ja siisti, ei merkintöjä.

Susikosken ajojahti (1974) -teoksessa keskusrikospoliisin rikostarkastaja Olavi Susikoski saa kutsun tilanomistaja Gustaf Brennerin kartanoon hirvimetsälle. Mutta metsästysseurueessa ja koko tilanteessa on jotakin outoa. Entä saalis? Kun tappavat laukaukset kajahtavat, viikonloppuretki muuttuu hetkessä tragediaksi.

3. Mauri Sariola: SUSIKOSKI JA KOLMEN NAISEN TALO. 1992 Gummerus (5. painos). 175-sivuinen nidottu kirja, lukematon, ehjä ja siisti, ei merkintöjä.

Susikosken ja kolmen naisen talo (1984) -teoksessa keskusrikospoliisin rikostarkastaja Olavi Susikoski joutuu kiperän tehtävän eteen ryhtyessään selvittämään kolmen naisen talossa tapahtuvia outoja kuolemia. Syrjäinen Ala-Kottarin kylä on täynnä merkillistä väkeä. Ruumiita syntyy, mutta onko heidät murhattu?

Mauri Sariola (1924 Helsinki – 1985 Helsinki) kävi oppikoulunsa Hämeenlinnassa ja Toijalassa, kutsuttiin asepalvelukseen 1943 kesken lukion, oli Itä-Karjalassa ja Lapin sodassa ja aloitti kotiuduttuaan lakitieteen opinnot Helsingin yliopistossa, teki sekalaisia töitä eri puolilla Suomea ja palkattiin Helsingin Sanomien oikeussalitoimittajaksi 1956. Hän suomensi englantilaisia romaaneja, mm. Erle Stanley Gardneria. Esikoisromaaniinsa Laukausten hinta (1956) Sariola kertoi saaneensa sysäyksen käännösdekkarien kehnosta tasosta. Hän jättäytyi vapaaksi kirjailijaksi 1965. Sariolan kirjoista suurimman ryhmän muodostavat poliisi-, rikos-, jännitys- tai oikeussaliromaanit, merkittäviä ovat myös hänen omiin kokemuksiinsa perustuvat sotaromaanit. Sariolan kirjailijauraa kesti lähes 30 vuotta. Hänen 95:stä romaanistaan 13 on ensin julkaistu lehden jatkokertomuksena. Kyllästyttyään huonoihin arvosteluihin hän julkaisi salanimellä Esko Laukko yhdeksän rikosromaania, joiden kirjoittajan oikea henkilöllisyys pysyi pitkään salassa.

Mauri Sariolan tuotannon pohjalta on tehty kolme pitkää elokuvaa: Kolmas laukaus (1959, ohj. Yrjö Norta) perustuu Sariolan toiseen rikosromaaniin Rotat pois laivasta (1956). Totuus on armoton (1963, ohj. Valentin Vaala) perustuu samannimiseen romaaniin (1960). Tuntematon ystävä (1978, ohj. Lars G. Thelestam) perustuu romaaniin Susikoski virittää ansan (1970). Päähenkilöä, komisario Olavi Susikoskea, esittää Åke Lindman. Elokuvan dialogi on osittain englanninkielinen.