Mika Waltari: TANSSI YLI HAUTOJEN tai RAKKAUS VAINOAIKAAN

Huuto-/ostohinta  y h d e s t ä  kirjasta.

Kohteen sulkeuduttua ilmoita valintasi!

1. Mika Waltari: RAKKAUS VAINOAIKAAN. Päällys: Reijo Salkola. 1994 Suuri Suomalainen Kirjakerho. 252-sivuinen sidottu kirja, kansipaperissa joku pieni repeämä (ks. kuva), itse kirja täysin ehjä ja siisti, ei merkintöjä.

Rakkaus vainoaikaan (1943) on kaunis, raikas ja herkkätunnelmainen rakkausromaani välirauhan ajalta 1940. Kuoleman varjossa kukkivan nuoruuden arka, intohimoinen elämänjano, kiihkeäsykkeinen elämänhurma ja henkilökohtaisen onnen uhraaminen väistämättömän kohtalon edessä saavat vaikuttavan ilmaisun rikasilmeisessä, hienovireisessä psykologisessa ihmissuhderomaanissa. Kaunis kartanontytär Marjut rakastuu komeaan, sodassa päähän haavoittuneeseen nuoreen taiteilijaan ja vie tämän kotitilalleen toipumaan vammoistaan. Heidän heräävä rakkautensa kukkii kilpaa kesäisen luonnon kanssa, mutta kaiken ylle kaartuu vihollisen varjo, tulevan sodan uhka…

Rakkaus vainoaikaan (1943) on Mika Waltarin sotaan unohtunut kirja, jonka hän kirjoitti kahden historiallisen romaanin – Kaarina Maununtytär (1942) ja Tanssi yli hautojen (1944) – välissä. Kirjoittamisajankohtaan liittyvästä romaanista otettiin poikkeuksellisesti vain yksi 20 000 kappaleen painos. Epävirallisesti kiellettyä, lähes kuoliaaksi vaiettua kirjaa ei Waltari itse eikä kritiikki ole kirjailijan muistelmateoksissa tai elämänkerroissa maininnut. Kirjasta ei myöskään otettu uusia painoksia ennen kuin jatkosodasta oli kulunut 50 vuotta.

2. Mika Waltari: TANSSI YLI HAUTOJEN: ROMAANI PORVOON VALTIOPÄIVIEN AJALTA. Päällys: Jorma Auersalo. 1971 Suuri Suomalainen Kirjakerho. 246-sivuinen sidottu kirja, kansipaperissa pientä kulumaa (ks. kuva) ja takana pieni repeämä, itse kirja muutamaa pientä tahraa lukuun ottamatta ehjä ja siisti, ei merkintöjä.

Tanssi yli hautojen (1944) kertoo Suomen sodan loppuvaiheista, Suomen siirtymisestä Ruotsin alaisuudesta osaksi Venäjän keisarikuntaa ja vuoden 1809 Porvoon valtiopäivistä. Kirjan päähenkilöitä ovat keisari Aleksanteri I ja nuori Ulla Möllersvärd. Tarina pohjautuu tarkasti todellisiin tapahtumiin, myös hurmaajakeisarin ja Ulla Möllersvärdin suhteen kuvauksessa siltä osin kuin siitä on tietoa. T. J. Särkän 1950 ohjaamassa samannimisessä elokuvassa keisari Aleksanteria esittää Leif Wager ja Ullaa Eila Peitsalo.

”Waltari on antanut parastaan. Hänen mielikuvituksensa on pukeutunut kaikkein värikkäimpään muotoon.” Uusi Aura, 1944

” …kuin heleävärinen, hienopiirteinen pastellimaalaus. Sen yllä on runollisen idyllin tenhoava hohde.” Uusi Suomi, 1944

”Waltari on hänelle tyypillisellä helppoudella ja taituruudella luonut viehättävän pienoisromaanin, jonka ilmapiiri huokuu sekä romantiikan utuisuutta että huumorin keveyttä.” Nuori Voima, 1945

Ulrika Ottiliana Möllersvärd syntyi varamaaherra, majuri Carl Adolf Möllersvärdin ja tämän ranskalaissyntyisen puolison Maria Charlottan perheen seitsemäntenä lapsena 1791, jolloin Ruotsista muuttanut perhe jo asui sukukartanossa Mäntsälässä. Maaliskuun lopussa 1809 maaherra Möllersvärd lähti Porvoon valtiopäiville mukanaan puolisonsa ja kaksi tytärtään, Ulrika ja Maria Lovisa. Valtiopäivien avajaistanssiaisissa 28. maaliskuuta keisari Aleksanteri I pyysi kahdeksantoistavuotiaan Ulrika Möllersvärdin parikseen venäläiseen katrilliin, mihin tämä suostui häkeltyneenä. Keisari piti Ulrikalta pudonnutta silkkiviuhkaa tanssiaisten loppuun saakka rinnassaan. Tapaus herätti valtiopäivien yleisössä suurta huomiota.

Mika Waltari (1908 Helsinki – 1979 Helsinki) toimi 1932–42 Maaseudun tulevaisuuden kirja-arvostelijana, 1937–38 Suomen Yleisradion kirjallisena avustajana, 1936–38 Suomen Kuvalehden toimitussihteerinä ja vuodesta 1938 vapaana kirjailijana. Hän oli Suomen Akatemian jäsen 1957–78. Waltarin varhaistuotannossa kuvastuu romanttinen elämännälkä ja maailmantuska, 1930-luvulla hän hakeutui historiaan ja laajaan epiikkaan saavuttaen maailmanmenestyksensä laajoilla historiallisilla romaaneillaan Sinuhe egyptiläinen (1945) ja Johannes Angelos (1952). Elämänfilosofiassaan Waltari korostaa suvaitsevaisuutta ja inhimillisyyttä. Hänen kertojanasenteessaan yhtyvät ironinen realismi, huumori ja romanttinen tunteellisuus. Waltari julkaisi 22 romaania, 15 pienoisromaania, 26 näytelmää, 6 runoteosta, 4 novellikokoelmaa, 7 salapoliisiromaania, 2 satukirjaa, noin 1000 kirja-arvostelua ja lehtiartikkelia, kuunnelmia, tietokirjoja, suomennoksia ja elokuvakäsikirjoituksia.