Mikko Herranen Pahan ajan apokalypsi & Kylmä maailma CD:t

• Kunto: Todella hyvä. Levyt naarmuttomia.

Mikko Herranen Kylmä maailma

Mikko Herrasta on turha verrata kehenkään muuhun televisio-ohjelman kautta pinnalle nousseeseen suomalaisartistiin, sillä esikoisalbumillaan mies on käytännössä katsoen täysin omillaan. Kylmä maailma ei ole nopeasti The Voice Of Finlandin jälkeen kyhätty tuotos, vaan parin vuoden ajan itsenäisesti valmisteltu soololevy.

Koska Herranen tuli tunnetuksi äänensä takia, suurin kysymys kuuluu, millaiseen sävellystyöhön hän on omaehtoisesti kyennyt. Selvää on ainakin se, ettei Kylmä maailma petä innokkaimpia odottajiaan. Jos Baariperjantai ja party -niminen kappale jätetään omaan arvoonsa, albumi tarjoaa ihan mallikasta tuotetta asteikolla Toolista Sta­m1naan ja Ismo Alangosta Alice In Chainsiin. Joka kodin levyhylly ei laajene kohtuuttoman hämärille alueille. Henkilökohtaiselta kuulostava biisinippu luo pohjan artistin suosiolle pidemmällä tähtäimellä.

Ehkä yllättävintä levyssä on sen vihaisuuteen asti pessimistinen yleisilme. Parempaa käyttömusiikkia aggressioon keksiville Kylmä maailma on maistuvimmillaan, kun laulajan herkkä puoli nousee synkkyydestä esille. Lasinen maa -kappale tullee itkettämään monta Herrasen ääneen tykästynyttä raavastakin miestä.

Kappalelista:

01. Hiekkakello 
02. Meri 
03. Lasinen maa 
04. Häviäjät 
05. Häpeän olla ihminen 
06. Peto asuu meissä 
07. Viimeinen hetki 
08. Liian syvällä 
09. Pakkomielle 
10. Baariperjantai ja party 
11. Kylmä maailma

Mikko Herranen Pahan ajan apokalypsi

Pahan ajan apokalypsi on muun muassa Velcran ja Rustin riveistä tutun Mikko Herrasen toinen sooloalbumi, pari vuotta sitten ilmestyneen Kylmän maailman jatkeeksi. Universumi ei Apokalypsilläkään pääse kylpemään riemussa, vaan esimerkiksi ahdistus, epätoivo ja -oikeudenmukaisuus tulevat aika ajoin vastaan. Albumi käynnistyy nimikkobiisillä, jossa maailmaa on vihdoinkin kohdannut rauha ja ihmiset ovat tasavertaisissa vaakakupeissa, mutta tämä on luonnollisesti saavutettu vasta suurempien katastrofien seurauksena. Kappale piirtää rosoisilla kitaroillaan aika pitkälle samankaltaista maisemaa kuin ennakkoon ilmestynyt Kuolemantanssi -sinkkukin. Muurahaiset puolestaan on raskaalla tahdilla etenevä kappale, jossa hämmästellään ihmiskunnan ura- ja rahakeskeistä elämänmenoa. Ensimmäinen säkeistö tuo mielleyhtymän johonkin Sielun Veljien levytyksiin ja tarttuvan sekä dynaamisen kertosäkeen kruunaamana tämä on yksi parhaista kotimaisista kappaleista, joita vähään aikaan on vastaan tullut.

Välillä Herranen onnistuukin levyllään täyden kympin arvosanalla, mutta loppupuolen vähän kevyemmät kappaleet eivät omaan korvaani ihan samalla tavalla kolahda. Esimerkiksi Katkeran kaunis toi ensimmäisellä kerralla mieleen jotain Don Huonojen tyylistä ja biisi onkin aika vastakohtainen esitys näihin räväkämpiin ja raskaampiin vetoihin rinnastettuna. Herranen on ottanut ensilevystään harppauksen eteenpäin, eikä apokalypsistä löydy suuria moitteen sijoja. Välillä tosin sanoituksissa riimittelyt menevät vähän liian helpon kaavan mukaisesti.

Levyn lopettava rap-kappale (luit ihan oikein), Maailma on muovia, ottaa kantaa nykymusiikkiin, jossa kaiken maailman kertakäyttösonta kiilaa listojen kärkeen ja vetää stadionit täyteen Vaikka kappaleen sanoma onkin ihan ajankohtainen ja varsin osuva, niin olisi Mikko tuon rapin sijaan voinut pysytellä omassa genressäänkin ja tällöin kappaletta olisi pystynyt kuuntelemaan varmaan useampaankin otteeseen...

Pahan ajan apokalypsi on paikoin todella aggressiivinen, räkäinen ja hyökkäävä, kun taas loppupuoli mennään huomattavasti kevyemmillä askelilla. Vaihtelua kaipaavillehan tämä on hyvä uutinen, mutta silti, tuo raskaampi ja rankempi materiaali tuntuu Herrasen kohdalla siltä kaikkein toimivimmalta. 

Kappalelista:

01. Pahan ajan apokalypsi 
02. Kauppias 
03. Muurahaiset 
04. Hukkumislaulu 
05. Kuolemantanssi 
06. Orjalaiva 
07. Liekki 
08. Kuka on kotisi 
09. Yksitoista miestä 
10. Katkeran kaunis 
11. Maailma on muovia