Mikko Laaksonen: PUNANATSI. Sidottu kirja 1988 Tammi

Mikko Laaksonen: PUNANATSI. 1988 Tammi (kolmas painos). 248-sivuinen sidottu kirja, täysin ehjä ja siisti, ei merkintöjä, ei kansipaperia.

Punanatsi (1988) -muistelmateos sisältää tapahtumia ja tapahtumakulkuja useilta vuosikymmeniltä. 17 vuotta täyttäessään Mikko Laaksonen oli kantanut Hitlerin asepukua jo lähes puoli vuotta, käynyt läpi Wehrmachtin koulutuksen ja saanut kunniamaininnat etevistä suorituksista saksalaiselta kenraalilta. Laaksonen on huimapää, joka osaa sotkeutua vaikeuksiin. Nyt hän paljastaa salatut seikkailunsa Hitlerin Wehrmachtissa Lapissa ja Norjassa. Saksalaisen kurin armeijassa Laaksonen on juuri se, joka vartiossa mittaa valojuovaluodeilla tunturin korkeutta, kalastaa käsikranaateilla, varastaa vartiossa ruokaa muonavarastosta, lyö viinapullon vetoa että uskaltaa laskea Narvikin hyppyrimäestä, tarjoutuu Wehrwolfin sissiksi, pakenee Saksan antautumisen jälkeen, aikoo Pohjanmeren yli Saksaan, piileksii Norjan vastarintaliikettä, mutta joutuu kiinni ja Ruotsiin leirille, jossa vartiomies yllättää hänet – naistenosaston ikkunalaudalta. Hänen aikaisempaa historiaansa on lapsuus kolmekymmenluvun Sörnäisissä, seikkailut Helsingin pommituksissa, hurjastelu moottoripyörällä, kokemukset työvelvollisena Mäntsälän kartanossa ja Kemijoen uitolla, myöhempää hätäkätilönä ambulanssissa, partiojohtajana Sörnäisissä, asevelvollisena, oikeusistuntoja nuorena auskultanttina Helsingissä ja maakunnassa… Tapahtumat antavat värikästä taustaa Laaksosen julkiselle elämälle sosiaalidemokraattien kansanedustajana, SAK:n 3. puheenjohtajana, oikeusministerinä ja verohallituksen pääjohtajana.

Mikko Laaksonen (1927 Helsinki – 2006 Fuengirola, Espanja) oli poliitikko, ammattiyhdistysjohtaja, ministeri ja verohallituksen pääjohtaja. Laaksonen pääsi ylioppilaaksi 1947, suoritti ylemmän oikeustutkinnon 1952 ja sai varatuomarin arvon 1955. Opiskeluvuosinaan hän työskenteli samalla Helsingissä palomiehenä 1947–52. Suoritettuaan oikeustutkinnon hän toimi Pielaveden, Keiteleen ja Maaningan kuntien veropiirin verojohtajana 1953–55,  SAK:n lainopillisena sihteerinä sekä Verovirkailijain yhteisjärjestön sihteerinä 1955–61, Virkamiesten ja työntekijäin yhteisjärjestön pääsihteerinä 1961–71 ja uuden SAK:n 3. puheenjohtajana 1969–71. Hän oli myös Espoon kunnallispormestari ja järjestysoikeuden vt. puheenjohtaja 1963–1965. Mikko Laaksonen oli SDP:n kansanedustajana 1966–71 ja oikeusministerinä ja II sisäasiain-ministerinä Ahti Karjalaisen II hallituksessa 1971. Laaksonen jätti eduskunnan 1971 siirtyessään verohallituksen pääjohtajaksi. Hän menetti virkansa ns. Salora-jutun yhteydessä 1978 ja hänet tuomittiin sakkoihin sekä vahingonkorvauksiin lahjoman vastaanotosta. Laaksonen oli Suomen Työväen Säästöpankin erityistehtävissä 1978–79 ja vuodesta 1979 lähtien Luottorengas Oy:n toimitusjohtajana. Viimeiset parikymmentä vuotta elämästään hän asui Espanjassa. Eläkevuosinaan Laaksonen julkaisi useita muistelmateoksia. Muistelmakirjassaan Punanatsi (1988) hän kuvaa mm. kuinka oli alle 17-vuotiaana liittynyt Saksan sotajoukkoihin ja palvellut niissä 1944–45 Suomen Lapissa ja Norjassa. Hän julkaisi myös teoksen Yleisen edun niin vaatiessa (1979) ja yhdessä Jorma Hyvösen kanssa teoksen Kekäle kourassa (1993).