Poltetun Njállin saaga (suom. Antti Tuuri)

Poltetun Njallin saaga on islantilaisista saagoista laajin ja monisyisin. Saagan päähenkilöt ja keskeisimmät tapahtumat perustuvat osittain historiallisiin henkilöihin ja tositapahtumiin, joita suullinen perimätieto ja taiteellinen vapaus ovat muokanneet vuosikymmenten ja -satojen kuluessa. Rakenteensa ja juonikuvioidensa puolesta Poltetjun Njallin saaga on hyvin lähellä nykyaikaista romaania, vaikka sen tyyli ja ilmaisu ovatkin saagoille tyypillisen omaleimaisia.

Poltetun Njallin saagassa himo, kateus ja kunniantunto johtavat kunniattomiin tekoihin ja sukupolvien mittaiseen koston kierteeseen. Kiistat pyritään sovittelemaan, mutta riidanhaluinen ihmisluonto löytää aina uusia syitä tarttua miekkaan. Mahtimiehet ja ylhäiset naiset voittavat ja häviävät siinä missä orjat ja palkollisetkin. Silti kaikki juonittelut, viiraat neuvot ja uskolliset liittolaiset toimivat oikeastaan vain ennalta määrätyn kohtalon välikappaleina.

Saagan tapahtumat käsittävät noin 50 vuoden ajanjakson 900- ja 1000-lukujen vaihteessa. Islanti omaksuu tässä välissä kristinuskon, mutta vanhan pakanauskon jäänteet ja mentaliteetti kummittelevat alati taustalla. Saagan lopussa pyhiinvaellusmatkan jälkeen tehdyn sovinnon voi kuitenkin nähdä konkreettisena osoituksena uuden ajan ja uskon voitosta. 

Saagan on suomentanut Antti Tuuri, joka on tarkistanut tämän korjatun toisen painoksen tekstin.

Wikipedia:

Poltetun Njállin saaga (isl. Brennu-Njáls saga) on keskiaikainen islantilainen saaga. Se on pisin ja laajin niin kutsutuista islantilaissaagoista (isl. Íslendingasögur) ja kirjoitettu vuosien 1275–1290 välisenä aikana. Saaga kertoo kahdesta ystävyksestä, Njállista ja Gunnarrista sekä näiden perheistä, jotka ovat osallisena pitkässä verikoston kierteessä. Tapahtumat sijoittuvat pääosin aikaan hieman ennen islantilaisten kristillistymistä (v. 999/1000) ja pian sen jälkeen, ja maantieteellisesti Etelä-Islantiin mutta ajoittain myös Britteinsaarille tai muualle Skandinaviaan ja Islantiin. Poltetun Njállin saagaa on yleisesti pidetty saagakirjallisuuden mestaritaidonnäytteenä. Saagan vanhimmat säilyneet käsikirjoitukset ovat 1300-luvulta (AM 468 4to eli Reykjabók, n. 1300–1315, ja AM 133 fol eli Kálfalækjarbók, n. 1300), minkä lisäksi siitä on säilynyt useita keskiaikaisia ja reformaation jälkeisiä käsikirjoituksia. Säilyneiden käsikirjoitusten valossa saaga on ollut yksi suosituimmista saagoista kautta aikojen. Sen kirjoittajaa ei tunneta, mutta on arveltu, että hän olisi ollut kirkonmies. Tämän on kuitenkin täytynyt olla hyvin oppinut ja lukenut. Kirjoittaja on ollut hyvin perehtynyt islantilaiseen lakiin ja kiinnostunut moraaliteologisista kysymyksistä. Hän on myös tuntenut sekä suullista perinnettä että oppinutta latinankielistä kirjallisuutta.  Poltetun Njállin saaga on ilmestynyt Antti Tuurin suomentamana vuonna 1996 (Otava).