Sanomalehti: Uusi Suomi 4 kpl, 1948-69

Lehdet:  29.3.1967 , 22.3.1956 , 30.9.1948 , 1.9.1969.  Lisäksi lisälehtinen 4.7.1951

Uusi Suomi oli suomalainen päivälehti, joka ilmestyi vuosina 1919–1991.

Historia

Uuden Suomen edeltäjiä olivat Uusi Suometar ja sen edeltäjä Suometar. Suomettaren ensimmäinen numero ilmestyi 12. tammikuuta 1847.[1] Sen perustajana pidetään Paavo Tikkasta. Lehden tavoitteena oli suomalaisuuden asian ajaminen ja kansan sivistäminen. Suometar kuitenkin lakkautettiin vuonna 1866.[1] Uuden Suomen suora edeltäjä oli vuodesta 1869 ilmestynyt fennomaaniaatteen äänenkannattaja Uusi Suometar, joka lakkautettiin vuonna 1918. Lehden toimittajana toimi 36 vuoden ajan Viktor Löfgren.

Vuonna 1919 perustettiin itse Uusi Suomi, joka oli kokoomuksen pää-äänenkannattaja vuoteen 1976 asti. Vuoden 1976 jälkeen Uusi Suomi julistautui riippumattomaksi porvarilliseksi lehdeksi. 1970-luvulla lehti ajautui kuitenkin taloudellisiin ongelmiin[2]. Se alkoi olla ahdingossa 1980-luvun lopussa ja tappiollisen lehden viimeinen numero ilmestyi 29. marraskuuta 1991.

Rautatiekirjakaupan irtonumeromyynnissä Uusi Suomi oli vuonna 1933 sijalla 6, vuonna 1943 sijalla 3, vuonna 1953 sijalla 7, vuonna 1963 sijalla 11, vuonna 1973 sijalla 43 ja vuonna 1983 sijalla 23.[3]

Uuden Suomen henkisenä jatkajana ilmestyy edelleen Iltalehti, joka aloitti ilmestymisensä vuonna 1980 Uuden Suomen iltapäiväpainoksena.[4] Vuonna 2007 kustantaja Niklas Herlin osti oikeudet Uuden Suomen nimen käyttöön ja perusti syksyllä 2007 samannimisen vain internetissä ilmestyvän verkkolehden.

Päätoimittajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

• 1919–1921 A. H. Virkkunen
• 1921–1922 E. Nevanlinna
• 1922–1932 Kaarlo Koskimies
• 1932–1940 S. J. Pentti
• 1940–1956 Lauri Aho
• 1956–1967 Eero Petäjäniemi (vuodesta 1965 Pentti Poukan kanssa)
• 1967–1976 Pentti Poukka
• 1976–1989 Johannes Koroma
• 1989–1990 Ari Valjakka
• 1990–1991 Jarmo Virmavirta