Sariola Mauri: Aamu Heinjoen tiellä

Tuomo Tupala seisoo kesäisenä aamuna 1944 tykkinsä vieressä Heinjoen tiellä.
Hänen esikuvansa ja ihanteensa alikersantti Kauko Tuomala yltää suoritukseen, joka estää vihollisen ankaran hyökkäyksen: yksin hän tuhoaa kahdeksan panssarivaunua, kaksi rynnäkkötykkiä ja neljä vetotraktoria kaatuen itse tykkinsä tuhoutuessa.
Tuon päivän aikana Tuomo Tupala jättää lapsuutensa ja kasvaa mieheksi.

Tämä kirja on kuvaus nuorukaisista, jotka vielä tappio sydämessään ja toivottomaltakin näyttäneessä tekivät velvollisuutensa maataan puolusteassaan.
Teoksen toisella päähenkilöllä (Tuomo Tupalalla) on elävä esikuva.
Hän oli Humppilasta kotoisin oleva alikersantti Kauko Hans Villiam Tuomala, jolle ylipäällikkö myönsi Mannerheim-ristin.
Hän oli mies, joka kapeikkoa puolustaessa pysyi tykillä loppuun asti.
Ennen kuin hän kaatui tykin tuhoutuessa hän oli ehtinut tehdä teon, jolle vertauskohtaa etsittäessä mieleen tulevat Sven Tuuvan otteet Koljonvirran sillalla.
Teos on puettu puolidokunmentaariseen, kahden nuorukaisen kehityskertomuksen sisältävään romaanimuotoon lähinnä siksi, että jälkikäteen on mahdotonta syventyä varmuudella päähenkilön ajatusmaailmaan.
Mutta hänen luonteensa ja ympäristöolosuhteensa vastaavat todellisuutta ja myös aamu Heinjoen tiellä on virallisen taistelukertomuksen mukainen.
Kunnia sille, kelle se kuuluu!

Mauri Sariola.

Gummerus 1992, 4p, 240 sivua.
Kovakantinen kuvakannella

Yhdistelen postikuluja