Tuure Vierros: TARTON TANSSI tai SAMUM: GEORG AUGUST WALLIN

Huuto-/ostohinta  y h d e s t ä  kirjasta.

Kohteen sulkeuduttua ilmoita valintasi!

1. Tuure Vierros: TARTON TANSSI. 1975 Uusi Kirjakerho (toinen painos). 315-sivuinen sidottu kirja, ehjä kansipaperi, itse kirja ehjä ja siisti, ei merkintöjä.

Tarton tanssi (1974) on romaani Tarton dramaattisista rauhanneuvotteluista vuonna 1920. Päähenkilöinä kolme vuotta aikaisemmin Venäjästä irrottautuneen itsenäisen Suomen ja vallankumouksen kuohuista syntyneen uuden Neuvosto-Venäjän neuvottelijat. Neuvostovaltuuskunnan puheenjohtaja Berzin, Leninin latvialaissyntyinen ystävä, sivistynyt ja ulkoisesti tšehovilaisen surumielinen, neuvotteluissa kylmä ja huumorintajuton. Pääneuvottelijana Keržentsev, pohjimmiltaan boheemi ja esteetikko, neuvottelupöydän äärellä vastapuolelle vaarallinen ja virtuoosimaisen tehokas. Suomen valtuuskunnan puheenjohtajana Paasikivi, monarkian puolesta taistellut vanhasuomalainen pankkimies ja senaattori, joka ei epäröinyt lausua käsityksiään nuoren tasavallan johtomiesten kyvyistä. Talousmies Tanner, kansalaissodan koettelemuksista nousevan sosiaalidemokraattisen puolueen johtaja, joka luotti Paasikiven mutta ei Suomen hallituksen rauhantahtoon. Moskovassa usealla rintamalla sotaa käyvä bolševikkihallitus, jonka todellista voimaa ja päämääriä saatettiin vain arvailla. Tuloksena sopimus joka lopetti yhden ajanjakson ja aloitti toisen. Sopimus jonka tekijät saivat kuulla myyneensä Suomen, tehneensä häpeärauhan.

2. Tuure Vierros: SAMUM: SEITSEMÄN KIRJETTÄ GEORG AUGUST WALLINILLE. 1983 Kirjayhtymä. 137-sivuinen sidottu kirja, ehjä ja siisti, ei merkintöjä, ei kansipaperia.

Samum: Seitsemän kirjettä Georg August Wallinille (1983) on historiallinen romaani. Tuure Vierros etsii Wallinin elämänlankaa, niitä käänteitä ja askelia, jotka johdattivat Wallinin yhä suurempaan yksinäisyyteen, länsimaisen sivistyksen hylkäämiseen ja itämaisen ajattelutavan omaksumiseen. Teoksensa alkusanoissa Vierros kirjoittaa mm.: ”Georg August Wallin (1811–1852) oli autonomian ajan alkupuolen suurmiesten Lönnrotin, Runebergin, Snellmanin, Castrénin, Topeliuksen ynnä muiden aikalainen, mutta hänen työnsä ei liity siihen kansallisen romantiikan aaltoon, jonka tuloksena oli isänmaallisen innostuksen nousu ja suomalaisuuden herääminen. Etäällä tästä valtavirrasta Wallin teki tutkimusmatkailijana ja itämaisten kielten tutkimuksen tienraivaajana työn, joka kohotti hänet kansainväliseen maineeseen. (…) Minua ei ole ensisijaisesti kiinnostanut itämaisten kielten tutkija vaan ihminen Georg August Wallin, elämän tutkimusmatkailija, rohkea, iloitseva ja kärsivä, erehtyvä ja eksyvä. Olen joutunut kysymään, millainen mies hän oikeastaan oli, mihin pyrki, mitä tavoitteli ja mitä hänelle tapahtui sellaista, joka sai hänet lopulta sanomaan: ’Paras tapa tulla toimeen maailmassa on pitää jokaista konnana.’ (…) Wallinin oma ääni puhuu kirjeitten lukuisissa lainauksissa, jota ovat peräisin hänen päiväkirjoistaan ja eri henkilöille kirjoittamistaan kirjeistä. Myös monet hänen aikalaisensa sekä myöhemmät Wallinin tutkijat ja tuntijat antavat omat todistajanlausuntonsa.”

Tuure Vierros (sukunimi vuoteen 1966 Widbäck; 1927 Kankaanpää – 2012 Helsinki) pääsi ylioppilaaksi Kankaanpään yhteislyseosta 1948 ja suoritti filosofian kandidaatin tutkinnon Helsingin yliopistossa 1952. Hän toimi historian ja yhteiskuntaopin opettajana Äänekosken yhteiskoulussa, Haminan yhteislyseossa, Porin lyseossa ja viimeksi Helsingin suomalaisessa yhteiskoulussa 1962–89. Vierros on kirjoittanut historian oppikirjoja ja 17 historiallista romaania, mm. romaanit  Pietari Brahesta (Maa oli minuun tyytyväinen 1971)  ja Tarton rauhanneuvotteluista (Tarton tanssi 1974). Hänen esikoisteoksensa on romaani Loukkauskivet (1959), viimeiset 2006 ilmestyneet Vaalivuodet: Muisteluita pääasiassa vuosilta 1952–1962 ja Kalman poika. Tuure Vierros on saanut Porin kaupungin kirjallisuuspalkinnon 1960 ja 1962, Nortamo-palkinnon 1961, Uuden Kirjakerhon tunnustuspalkinnon 1982, 1. palkinnon Kalevalan juhlavuoden toimikunnan ja Suomen Kansallisteatterin järjestämässä Kalevalan juhlavuoden näytelmänkirjoituskilpailussa 1985 ja Suomen Maakuntakirjailijain palkinnon 1992.