Umberto Eco: Numero Zeron tapaus

Sattuva satiiri joukkoviestimestä, jolle tiedonvälitys on toissijaista ja totuuden vääristely arkipäivää

Milano, 1992. Sanomalehti, joka uutisten ja analyysin sijaan keskittyy kiristykseen, loanheittoon ja halpahintaisiin sensaatioihin. Vainoharhainen toimittaja, joka kirjoittaa uusiksi toisen maailmansodan jälkeisen historian vähintäänkin epäilyttävän salaliittoteorian valossa. Keitoksen aineksia ovat mm. äärioikeistolainen salaseura, pahamaineinen vapaamuurariloosi, vallankaappaussuunnitelma, CIA, salaisten palvelujen ohjailemat terroristiryhmät, harhautukset, verilöylyt, epäsuhtainen romanssi ja Mussolinin ruumis. Kun toimittaja myöhemmin löytyy kuolleena syrjäiseltä kujalta, joutuvat lehden tekijät kyseenalaistamaan muutakin kuin ammatilliset periaatteensa.

Mikä on totta ja mikä kieroutunutta sepitettä? Voiko journalismiin luottaa? Mikä on lukijan vastuu?


Huuda useampi kohteistani ja toimitus samassa paketissa