Vuokko Koistinen VIHREÄT TOMAATIT tai Veijo Meri TILANTEITA

Huuto-/ostohinta  y h d e s t ä  kirjasta.

Kohteen sulkeuduttua ilmoita valintasi!

1. Veijo Meri: TILANTEITA. 1962 Otava. 180-sivuinen sidottu kirja, kirjaston poisto, joillain sivuilla pientä tahraa, muuten ehjä ja siisti, ei muita kuin kirjaston merkintöjä.

Tilanteita (1962) on Veijo Meren kuudes teos, toinen novellikokoelma. Kokoelman novellit sijoittuvat suomalaiseen sodan jälkeiseen pikkukaupunki- ja maalais-miljööseen, useampikin tarina tunnistettavasti Hämeenlinnaan. Helsinkiin sijoittuvien tarinoiden päähenkilöt ovat muuttaneet kaupunkiin muualta. Kirjailija liikkuu sujuvasti myös muualla Suomessa, yleensä junalla pitkin radan vartta Helsingin ja Hämeenlinnan väliä. Usein tilanteet syntyvät juuri junassa. Kerronnan näkökulmat vaihtelevat. Ihmiset kohtaavat erilaisissa tilanteissa. 1950-luvulla asutaan ahtaasti, rakennetaan uutta ja korjataan vanhaa. Rikkaat eivät aina ole edes aineellisesti rikkaita, eivätkä köyhät köyhiä; esimerkiksi torpparit pystyvät työllään ja bisneksillään hankkimaan paremman taloudellisen aseman kuin heidän maidensa omistajat. Lapsi katsoo omasta maailmaa ihmettelevästä näkökulmas-taan aikuisten tekemisiä. Novelli 'Suomen paras näyttelijä' voisi olla kuvaus myöhemmilltä ajoilta, jolloin joukottain koulutettuja ja osaavia ihmisiä työttömiksi jäätyään eivät saaneet töitä tehtäviin, joihin heitä pidettiin ylikoulutettuina.
 
"Tilanteita sisältää 14 eriaiheista novellia, jotka osoittavat Veijo Meren suvereenia keinojen ja perin erilaisten aiheiden hallintaa. Huomattakoon varsinkin ne novellit, joiden päähenkilönä on Merelle tyypillinen yksinäinen ihminen, tavoitteissaan ja pyrkimyksissään epäonnistunut, irrallinen  – noissa novelleissa hän mielestäni antaa parastaan, syvintään. Huomiota ansaitsevat myös lapsiaiheiset novellit, jotka eivät ole mitään sivullisen kuvailua, vaan lapsen omaa elämää sen itsensä kokemana. Muista novelleista ansaitsee huomiota vuosisadan vaihteen aikoihin sijoitettu 'Vierailu', joka harvasyisenäkin näyttää, millaisia ihmissuhteet ja luokkaerot tuolloin olivat." – Kauko Kula, Arvosteleva kirjallisuusluettelo 2/1963

Veijo Meri (1928 Viipuri - 2015 Helsinki) kirjoitti ylioppilaaksi Hämeenlinnan lyseosta 1948, opiskeli historiaa Helsingin yliopistossa, toimi Otavan kustannusvirkailijana 1957-59 ja jäi sitten vapaaksi kirjailijaksi. Meri oli taiteilijaprofessorina 1975-80, hänet valittiin Suomen Kirjallisuuden Liiton puheenjohtajaksi 1988, nimitettiin akateemikoksi 1998 ja vihittiin Helsingin yliopiston kunniatohtoriksi 1990. Ensimmäinen Meren kuudesta novellikokoelmasta on Ettei maa viheriöisi (1954) ja viimeisin Leiri (1972), ensimmäinen 11:sta romaanista Manillaköysi (1957) ja viimeisin Jääkiekkoilijan kesä (1980). Lisäksi hän on julkaissut neljä runokokoelmaa, näytelmiä, asiaproosaa ja etymologisen sanakirjan Sanojen synty (1982). Tunnetuin Meri on sota-aiheiden ja armeijan kuvaajana, ensisijaista hänen teoksissaan on kuitenkin ihmiskuvaus.

2. Vuokko Koistinen: VIHREÄT TOMAATIT. 1970 Kirjayhtymä. 178-sivuinen sidottu kirja, ehjä ja siisti, ei merkintöjä, ei kansipaperia.

Vihreät tomaatit (1970) on Vuokko Koistisen toinen romaani. Paulan mies Tapani on kaupungin oppikoulun rehtori, tytär Hannamari on teini-ikäinen ja poika Mikko alakoululainen. Paula on kotona. Kirjan episodimaisissa tapahtumissa Paula tuo lukijan lähelle naisen, puolison, perheenäidin – samalla myös vanhempiensa lapsen, sisarustensa sisaren, omien ja perheen ystävien ystävän – elämän iloja ja murheita, pieniä ja vähän suurempiakin.

Vuokko Koistinen syntyi kansakoulunopettajan perheeseen Ruokolahdella 1931 ja kirjoitti ylioppilaaksi Vuoksenniskan yhteiskoulusta 1953, avioitui ja sai kaksi lasta. Hän asuu Joensuussa. Koistinen palkittiin J. H. Erkon kirjoituskilpailussa 1959. Hän on julkaissut romaanit Poikkiviivat (1969), Vihreät tomaatit (1970), Yksityisalue (1972), Saahan aurinko olla (1974) ja Avohaava (1978), proosa-runokokoelman Tässä maisemassa (1973) ja runokokoelman Rakkaampi kivi, rakkaampi kukka (1981). Hän on mukana joensuulaisen Kirjailijayhdistys Ukrin kokoelmissa Siluetti: proosaa ja runoa (1971), Sylillinen toista ihmistä: antologia (1978), Vihnekurkku kukkuu (1976) ja Kuunpesijä (1981). Koistinen on erityisesti naisen kuvaaja, hänen oman määrittelynsä mukaan hänen proosassaan kiinnostuksen kohteena on ihmissuhdevaikeudet, runojen lähtökohtana on samaistuminen luontoon.