Matti Kähäri : Vuoksela nuorten Kannakselaispitäjän vaiheita
Painettu Toijala 1965
Kirjastonpoisto yhdellä leimalla mutta oikein hyväkuntoinen ja napakka kirja.
LUKIJALLE
Useimmat Karjalan luovutetun alueen kunnat ovat tähän mennessä julkaisseet oman pitäjäkertomuksensa. Näissä muistelmateoksissa on rajoituttu käsittelemään pääasiassa kunnallisen itsehallinnon aikaa, kun tekeillä olevat kihlakuntien historiat tulevat valaisemaan laajemmissa puitteissa alueen varhaisempia vaiheita.
Vuokselaisten pitäjäseura ry. ryhtyi myöskin muutamia vuosia sitten kohdaltaan suunnittelemaan oman muistojulkaisun aikaansaamista. Julkaisua varten asetettiin historiatoimikunta, jonka puheenjohtajaksi tuli opettaja Lenno Lehmusvuori, varapuheenjohtajaksi kunnallisneuvos Matti Romu sekä jäseniksi Helena Virkki, Martta Koiranen, Martti Kinanen, Veikko Juvonen, Väinö Ryyppö ja Emil Virkki. Toimikunnan sihteerinä toimi aluksi agronomi Martti Kinanen ja myöhemmin maisteri Martta Koiranen.
Vaikka Vuoksela oli itsenäisenä pitäjänä nuori, eivätkä sen vaiheet ulottuneet kovin kauas taaksepäin, saatiin kuitenkin todeta, kuten monissa muissakin vastaavanlaisissa tapauksissa, että tietoaineiston hankkiminen julkaisua varten oli sangen vaikeata. Monet yksityiset vuokselaiset lähettivät kyllä jo melko aikaisessa vaiheessa henkilökohtaisia muistelmiaan pitäjäseuran asettamalle toimikunnalle ja osoittivat siten erinomaisen kiitettävää harrastusta asiaa kohtaan, mutta pelkästään sen aineiston varaan ei työtä voitu rakentaa. Oli pyrittävä etsimään kaikki kirjalliset lähteet, mutta nekin olivat hajallaan ja osa virallisistakin asiakirjoista oli sodan aikana kadonnut. Mahdollisesti on sitä paitsi säilyneitäkin lähteitä jäänyt tavoittamatta.
Kun nyt Vuokselan pitäjäkertomus pitkän odotuksen jälkeen saapuu lukijoiden käsiin, ansaitsevat historiatoimikunnan jäsenet ja monet muut yksityiset asianharrastajat kiitoksen siitä, että oleellisin siitä, mikä liittyy Vuokselan vaiheisiin, on saatu ajan unohdukselta pelastetuksi. Tosin on paljon sellaista, erikoisesti murteen ja tapojen alaan kuuluvaa, mitä ei ole saatu näiden kansien sisälle kootuksi. Joskin kaikki se olisi ollut omiaan luomaan nimenomaan vuok selaista ilmapiiriä tähän teokseen, olisi sen kokoaminen vieläkin pahasti viivyttänyt työn valmistumista.
Historiatoimikunnan, sen puheenjohtajien ja uutterien sihteerien sekä muis- telmien lähettäjien lisäksi ansaitsevat erikoisen kiitoksen antamastaan avusta vielä Juho Juvonen, Uuno Junttila ja Väinö Karonen. Samoin ollaan kiitollisuuden velassa kaikille valokuvien lähettäjille. Kuvien saanti ei ole ollut kaikkein helpoimpia tehtäviä, sen tähden ei kuvituksessakaan ole voitu välttää tietyn- laista epätasaisuutta.
Vuokselan itsenäisen vaelluksen alku ei tapahtunut suopeiden tähtien alla. Siitä huolimatta Vuokselasta ehti muutamassa vuosikymmenessä kehittyä yhtenäinen ja vauras, monessa suhteessa esimerkiksikin kelpaava pitäjä. Sen asukkaat kasvoivat myöskin kohdaltaan kiinni omaan kotipitäjäänsä ja oppivat sitä rakastamaan. Kaksin verroin läheisemmäksi se on tullut sen jälkeen, kun koti- ja synnyinseutu oli menetetty. Tuokoon tämä vaatimaton julkaisu kadotetun kotipitäjän muistot jälleen jokaiseen uudelleen pystytettyyn vuokselaiseen kotiin.
Lohjalla elokuussa 1955.
Tekijä
" Hyvästi, Vuoksela!
Toukokuussa 1944 alkoi hiljaiselo Kannaksen rintamalla päättyä. Vihollisen ilmatoiminta muodostui hyvin vilkkaaksi, mikä havaittiin Vuokselassa asti. Koneita lensi yhtenään paikkakunnan yli, eivätkä ne jättäneet siviilivä- keäkään rauhaan. Kuninkaanristissä oli lentokoneesta ammuttu pellolla työs- kenteleviä ihmisiä. Uudessakylässä ammuttiin kirkonpuoleista kansakoulua. Jotkut yksityiset talotkin saattoivat joutua tulituksen kohteeksi. Eräänä yönä oli pommitettu Vuokselassa uivaa tukkilauttaakin. Kesäkuun 9 päivänä alkoikin sitten Kannaksella suurhyökkäys, jonka paineessa puolustajien linjat murtuivat. Karjalaisten eteen aukeni uusi evakkotie.
Jo talvella oli tehty suunnitelmat Kannaksen kuntien evakuoimiseksi siltä varalta, että sotilaallisen tilanteen huononeminen pakottaisi siirtämään siviiliväestön jälleen pois kotiseudultaan. Vuokselan evakuoinnin johtajaksi oli määrätty hoitokunnan puheenjohtaja Matti Romu ja hänen varamiehekseen maanviljelijä Paavo Kinanen. Myöskin muu suoritushenkilöstö oli nimetty tehtäviinsä. Kun vihollisen hyökkäystä länsi-Kannaksella ei pystytty pysäyttämään, annettiin Vuokselaan pakkausmääräys kesäkuun 15 päivänä ja varsinainen evakuoimismääräys 16 ja 17 päivän välisenä yönä.
Evakuointi jouduttiin suorittamaan hyvin vaikeissa oloissa. Kuljetusvälineistä oli huutava puute. Käytettäväksi saadut autotkin olivat yleensä huonokuntoisia. Kun koko pitäjän irtain omaisuus oli lyhyessä ajassa koetettava saada turvaan, oltiin tavattoman vaikean pulman kanssa tekemisissä. Matkat rautatieasemille olivat pitkät ja rautateilläkin oli liian vähän vaunuja evakuointiin käytettäväksi. Vihollisen vilkas ilmatoiminta häiritsi sitä paitsi työskentelyä. Pääosa omaisuudesta saatiin kuitenkin pelastetuksi, mutta monelta jäi omaisuutta vielä jäljellekin. Osa pelastetustakin omaisuudesta pilaantui matkalla ja purkauspaikoilla sateen tai muiden syiden takia.
Pihlajavesi , Keuruu ja Ähtäri oli nyt määrätty Vuokselan väliakaisiksi sijoituspitäjiksi. Kunnan arkisto lähetettiin Pihlajavedelle, mutta kun sieltä ei saatu sopivaa sijoituspaikkaa kunnantoimistolle, siirrettiin toimisto sitten Haapamäen asemalle, josta olivat hyvät junayhteydet eri puolille kuntalaisten sijoitusalueita. Kunnanhoitokunta, jonka puheenjohtajana oli Matti Romu... "
Vuoksela Karjala KarjalanKannas kannas luovutettu menetetty alue toinen maailmansota venäjän hyökkäys
