Kuvaus

Dorothee Sölle VASTATUULEEN - MUISTELMAT

Varsin hyväkuntoinen kirja.

"Vaikka olisi matkustellut kuinka paljon tahansa maailmalla, nähnyt kaikkialla tasankoja ja vuoria, ei se vielä mitään todista. Tasangot ikävystyttävät ja vuoret väsyttävät; olinpaikan muutoksella ei lopulta kuitenkaan ole merkitystä.

Näin pohtii tunnettu ranskalainen kirjailija Honoré de Balzac tätä keväistä elämäämme, joka näin vapusta päästyä aina pääsee yllättämään meidät. Ei elämän onni ole sään lämpötilasta tai muutenkaan ympäristön oikuista riippuvaista. Määrätyssä vaiheessa elämä alkaa vain entistä enemmän olla tottumuksen sanelemaa toimintaa omassa ympäristössään. Myös onnen olemus vuosien myötä muuttuu. Ei onnikaan ole enää kuun tavoittelua taivaalta vaan se on entistä enemmän vain omien kykyjensä käyttämistä arkisissa elämäntilanteissa..

Näin Honoré de Balzac opastaa lukijoitaan jo 1800-luvulla. Ei vielä silloin ollut harmia postmodernin ajan uusliberalistisesta markkinataloudesta, sen turmiollisesta ylivallasta ei silloin vielä tiedetty. Mutta Honoré de Balzac osasi jo silloin varoittaa rahan turmelevasta vaikutuksesta. Jos pyrkii hallitsemaan elämää rahan avulla, raha alkaakin hallita elämä ja saattaa käydä yhtä köpelösti kuin de Balzacin kirjan romaanihahmoille. Edes pariisilainen loisto hienonhienoine muotioikkuineen ei kyennyt pelastamaan heitä ikävystymiseltä ja tympeiltä tyhmyyksiltä.

No, miksi piti jälleen lähteä etsimään virikettä näin kaukaa, 1800-luvun kirjallisuudesta? Miksi en siteeraa oman aikamme ajattelijoita? Yritin kyllä kuunnella vappupuhujiakin tarkalla korvalla ja etsiä sieltä toivon kipinöitä. Mitä lupasi uusi pääministeri Kyösti Kallion patsaalla? Tai minkälaista toivoa julisti uusi puhemiehemme oluttynnyrinsä ääreltä Kuopiosta? Yritin ottaa vappupuheet ja
-puhujat todesta, mutta mitä jäi käteen? Jäikö mitään? Minkälaista toivoa nämä kansan jalustalle nostamat julistajat meille lupaavat?

Suru valtasi mielen. Tulen alakuloiseksi aina kun huomaan puhujan kyllä puhuvan, mutta vain vähän sanovan. Tulen rauhattomaksi kun kuulen sanojen alkavan kumista onttouttaan. Ja vielä vastenmielisemmäksi paljastuu puhe silloin, kun ilmoille singotut poliittiset iskulauseet teilaavat itse itsensä. Mitä tarkoittaa Suomen paneutuminen Euroopan turvallisuuden ytimeen? Sitäkö että Suomi hyväksyisi Saksan, Ranskan, Luxemburgin ja Belgian sooloilun? Vaiko sitä, että turvallisuuttamme ei muka voitaisi ajatella Natosta erillään? Näinkö nopeasti unohtui amerikkalaisen voimapolitiikan uho, jolla juuri ajettiin Irakiin sanoinkuvaamaton tuho? Miten taitavasti vaivihkaa Lipponen ujuttaakaan turvallisuuspolitiikan nimissä i amerikkalaisihailuaan ja natorakkauttaan arkiajatteluumme? Ujuttaminen (indoktrinaatio) on salakavalan petollista. Minkälaisen turvan asevaraisesta turvallisuudesta saamme?

Tämä väkivaltaa ja voimankäyttöä ihaileva politiikka on kuitenkin aina tuhoon tuomittua. Olkoon sen ajajana kaksimetrinen mies tai vaikka hento nainen, uho johtaa aina tuhoon. Vapun alla kuollut saksalainen teologi ja ajattelija Dorothee Sölle vaati teologian yhdistämistä politiikkaan. Hän käynnisti poliittiset yörukoukset, hän marssi rauhan ja oikeudenmukaisuuden puolesta, hän arvosteli maailmantaloutta ihmiskunnan yhteisten tavoitteiden hylkäämisestä.

Dorothee Sölle nousi vastustamaan väkivaltaan ja voimankäyttöön nojaavaa bushilais-lipposlaista valtapolitiikkaa. Jos jäämme ihailemaan Jumalassakin vain valtaa, kadotammeko Jumalan syvimmän olemuksen -rakkauden? Dorothee Sölle korosti että tottelemisen sijasta meidän on opittava ajattelemaan itse. Ei pidä uskoa niihin, jotka vakuuttelevat meille voimankäytön välttämättömyyttä vaan on kuunneltava mitä sydän sanoo. Myös meidän pappien on ryhdyttävä tosissaan ajamaan taloudellista ja poliittista oikeudenmukaisuutta. Jos teologiasta katoaa yhteiskunnallinen oikeudenmukaisuuden vaatimus, Jumala muuttuu kiltiksi teddykarhuksi, jonka voi vähin äänin panna vaikka taskuun. Ei sellainen Jumala vaadi parannukseen, ei aja rauhaa eikä vaadi oikeudenmukaisuutta.

Dorothee Söllen kirja Vastatuuleen (1996) on käännetty myös suomeksi. Jo kirjan nimi paljastaa ettei uudistajan tie ole ikinä helppo. Sölleltä ja hänen kannattajiltaan evättiin virkoja, kirkon johto ei sietänyt heidän uudistusvaatimuksiaan. Vastavirtaan kulkijoita ei nytkään siedetä, ei kirkossa, ei politiikassa. Myötävirta on aina helppojen kulkijoiden tietä, sen sijaan rauhan ja oikeudenmukaisuuden ajajat ovat aina joutuneet lujille vastatuuleen kulkiessaan. Mutta sen tien päässä häämöttää valo. Uskokaa tai älkää, sölleläisellä sisulla saavutetaan sittenkin paljon enemmän kuin yleistä arvonantoa ja hyväksyntää.

Ilman uusia ajatuksia maailmastamme katoaa toivo. Mutta niinhän Honoré de Balzackin jo aikanaan kirjoitti ettei sellaisella maailmalla ole mitään merkitystä, jonka voisi lainkaan vaivaa näkemättä omistaa. "Vain narrit voivat uskoa olevansa hyödyllisiä toisille itsensä kaltaisille yrittäessään selvittää politiikan lakeja. Vain hölmöt haluavat puhua julkisuuden henkilöistä ja toistella näiden sanoja; päivästä päivään kävellään kuin eläin häkissä, vaikkakin suuremmassa tilassa; pukeudutaan toisia ihmisiä varten, syödään toisten ihmisten vuoksi, komeillaan hevosilla ja vaunuilla, jollaiset naapuri voi hankkia vasta kolme päivää myöhemmin."

Tässäkö on olemisemme korkein muoto?, kysyy de Balzac. Missä on meidän syvin kaipauksemme?, kysyn puolestani teiltä tänään. Miten tähän vastaamme, siitä kasvaa tulevaisuutemme. "

Ostajalle postikulut tai nouto Helsingissä (Lauttasaari).

Näytä lisää Näytä vähemmän

Korko 0 %, kulut 0 €
Kuukauden kuluton maksuaika ostoksille.

Huutoluoton myöntää
IPF Digital Finlandin omistama Credit24.

Osta heti

3,50 €
tai
Sulkeutuu 3 vrk 18 h 27 min

Osta heti

Lisätiedot

Maksaminen ja toimitus

Hintaehdotukset

3,50 € Sulkeutuu 3 vrk 18 h 27 min

Kysymykset

Kysy myyjältä, viestit ovat julkisia.
Kirjaudu sisään tai luo uusi tunnus.