Kuvaus

Todella hyväkuntoinen.

1. Painos, vuodelta 2010. Kovakantinen, 551 sivua ja runsas kuvitus.

Postikulut ostajalle 6 € / Postin huutopakettina.

Maamme yksi arvostetuimmista rock-muusikoista kautta aikain on Hannu ”Tuomari” Nurmio. Hän syntyi Helsingissä vuonna 1950 ja vietti nuoruutensa kalliolaisissa jengeissä. Koulua käytiin, kun oli pakko. Vähitellen nuori Hande löysi itsensä folk- ja taistolaispiireistä niin soittajana kuin tapahtumajärjestäjänä sekä toimittajanakin. Oikeustieteen opintojakin kertyi, mutta ehkä hieman hitaanlaisesti.

Hän aloitti levytysuransa 1970-luvun lopulla jo varsin valmiina artistina, ja jo ensimmäinen levy Kohdusta hautaan toi kultalevyn ja poiki useita edelleen soitettuja hittejä, kuten Valo yössä, Oi mutsi mutsi, Kurjuuden kuningas tai Kurja matkamies maan. Nurmio ei valinnut helppoa menestyspolkua: seuraavat albumit Maailmanpyörä palaa, Lasten mehuhetki ja Punainen planeetta lähtivät jokainen avaamaan aivan uusia musiikillisia polkuja, ja viimeistään näiden levyjen jälkeen Nurmion maine aina yllättävänä, aina kiinnostavana rokkarina oli sementoitu. Tarina ei kuitenkaan lopu tähän, sillä Tuomari Nurmio on säilyttänyt luomisvoimansa ja viehätyksensä aina tähän päivään asti, yli kolmen vuosikymmenen mittaisen uran ajan.

Markku Salo, Jukka Lindfors ja Raimo Pesonen ovat tehneet äärimmäisen pedanttia ja pikkutarkkaa työtä Nurmio-historiikki Dumarin eteen. Yli 500-sivuinen elämäkertakirja tekee loisteliaasti kunniaa Handen koko uralle, mutta kuitenkin ilman turhaa nöyristelyä. Nurmio itse on jatkuvasti mukana haastattelupätkissä ja kommenteissa, ja hän onkin ilmeisen aktiivisesti osallistunut kirjan laatimiseen. Markku Salo erityisesti tuntee Nurmion jo vuosikymmenien ajalta, joten hänen kommenteillaan on suuri painoarvo.

Tuomari Nurmio tuntuu jatkuvasti etsivän uusia ilmaisumuotoja. Tästä kielii se, että hänen bändikokoonpanonsa ovat tavanneet jäädä varsin lyhytikäisiksi. Melkein joka levylle on koottu kokonaan uusista soittajista koostuva kaarti. Pidempiaikaisista yhteistyökumppaneista Dumarin sivuilla tulevat tutuimmiksi Ahti Marja-aho, Markku Hillilä ja Tommi Viksten sekä Antero Jakoila. Lyhyempiaikaisia soittotovereita löytyy kymmeniä. Uuden etsimisestä kertoo myös Nurmion suhtautuminen omiin kappaleisiin: monista lauluista on olemassa jo puolenkymmentä levytettyä versiota lukemattomista keikkasovituksista puhumattakaan.

Yksi asia tulee Dumarin sivuilta varsin selväksi: Nurmio on tarkka rahojen suhteen. Hän voittaa alkuaikojen keikka-autoissa muiden soittajien keikkapalkkiot kortilla, hän tekee hitti-iskelmälevyn, jos tilanne vaatii, hän neuvottelee itselleen parhaat palkkiot niin levyjen kuin keikkojenkin tekemisestä. Korvaus- ja tekijäoikeuskiistat nousevat monien projektien päättymisessä lyhyeen ainakin yhtä tärkeään rooliin kuin musiikilliset erimielisyydet. Raha oli pääsyy sille, miksi omasta mielestäni Nurmion musiikillisesti kaikkien aikojen paras projekti Alamaailman Vasaroiden kanssa päättyi sekin melko lyhyeen.

Dumari on Nurmio-fanille lähes pakollista luettavaa, ja voi sitä huoletta suositella muillekin vaikkapa Nurmio-harrastuksen alkuunsysääjäksi. Itselleni tuli jatkuvasti Dumaria lukiessani halu laittaa kulloinenkin juuri käsittelyssä oleva levy soimaan ja näinkin hieman taas kerrata sitä, mikä tekee Tuomari Nurmiosta yhden maamme omaperäisimmistä ja tärkeimmistä musiikkipersoonista. Kannattaa siis lukea!

Hannu Juhani ”Tuomari” Nurmio alias Judge Bone[1] (myös Hande Nurmio) (s. 21. marraskuuta 1950[2] Helsinki) on suomalainen rockmuusikko. Hän on kirjoittanut noin 200 laulua. Nurmion tunnetuimpiin kappaleisiin kuuluvat muun muassa ”Valo yössä”, ”Oi mutsi mutsi”, ”Hän on täällä tänään”, ”Ramona”, ”Lasten mehuhetki”, ”Punainen planeetta”, ”Tonnin stiflat”, ”Kurjuuden kuningas”, ”Rannanjärvi elää” ja ”Dumari”

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hannu Nurmio on syntynyt Helsingissä ja asunut siellä suurimman osan elämästään. 1990-luvulla hän asui Riihimäellä ja vuonna 2002 hän muutti Espooseen, josta hän vuonna 2015 muutti takaisin Helsinkiin.[3][4][5] Nurmion vanhemmat olivat Viljo Johannes Nurmio (1923 - 1963), joka oli ammatiltaan lakimies [3] ja Laila Porttinen [3]. Oppikoulua hän kävi Kalliossa Helsingin Toisessa Lyseossa eli Tossussa ja jäi mm. kerran luokalleen. Vaihdettuaan Suomalaiseen yhteiskouluun hän alkoi menestyä paremmin. Rokkibändi Edisonin sähköbasso vaihtui akustisempaan tyyliin, kun hän tapasi Rippikoululeirillä Mustasaaressa folk- ja musiikkihenkisiä ystäviä, joiden kanssa hän myös soitteli kitaraa ja myöhemmin vietti aikaansa Töölön suunnalla.[6]

Hän opiskeli Helsingin yliopistossa oikeustiedettä ja valmistui vuonna 1983 oikeustieteen kandidaatiksi, muttei ole koskaan tehnyt koulutustaan vastaavaa työtä. Ennen muusikonuraansa Nurmio työskenteli lakitieteen opintojensa ohella toimittajana, ensin Soihdunkantaja-lehdessä ja myöhemmin Ohjelmakeskuksen julkaiseman Uusi Laulu -lehden päätoimittajana.

Musiikkiura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1970-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tuomari Nurmio yhtyeineen Helsingin Kaivopuistossa vuonna 1978.

Nurmio keikkaili jo 1970-luvun puolivälissä eri kokoonpanojen kanssa ja soolona mm. nimellä Hande Nurmio sekä erityisesti yhtyeensä Dusty Ramblers kanssa, joka levytti kappaleen "Oi mutsi mutsi" kokoelma-EP:lle Stadin Spartakiadit vuonna 1977. Köyhien ystävät keikkaili jo loppuvuodesta 1978 esittäen joitakin myöhemmille levyille päätyneitä kappaleita.

Tuomari Nurmio julkaisi ensimmäisen singlensä yhtyeensä Orpojen tuki kanssa Love Records -levymerkille toukokuussa 1979 [7]. Singlen ensimmäisen version tehneessä yhtyeessä soittivat studiomuusikot Hasse Walli (kitara), Make Lievonen (basso) Ahti Marja-aho (viulu), Pedro Hietanen (hanuri), Ronnie Österberg (rummut)[6]. Singlen B-puolen kappaletta "Valo yössä" tarjottiin MTV:n Syksyn sävel -kilpailuun, mutta se ei tullut valituksi [6]. Myöskään levy-yhtiö ei uskonut kappaleeseen, vaan piti sen tekstiä liian kirjallisena. Sen alkumuoto olikin Hämäläis-Osakunnan lehdessä ilmestynyt runo Juopon reissu. Sen yhtenä innoituksen lähteenä oli runoilija Lauri Viita legendaarisine taksiajeluineen. Kappaleesta tuli kuitenkin odottamatta suuri hitti: se oli kolme kuukautta Suomen singlelistan ykkösenä [7]. Sen sijaan A-puolen vanhasta virrestä "Oi Herra, jos mä matkamies maan" tehty blues-sovitus "Kurja matkamies maan" herätti suurta pahennusta ja sen soittoa Yleisradiossa vältettiin ensimmäisen soittokerran jälkeen. Myöskään Raha-automaattiyhdistys ei hyväksynyt sitä levyautomaatteihinsa, ja siksi levystä tehtiin kohta uusi painos, jossa A-puoleksi oli valittu "Oi mutsi mutsi".[8]. Nyt yhtyeeksi oli vaihtunut Köyhien ystävät, joka soitti enemmän rautalanka-tyylisesti kitara-rummut-basso-pohjalta. Mukana ei ollut enää haitaria eikä viulua. Tällä kokoonpanolla tehtiin ensimmäinen LP-levy Kohdusta hautaan. Siitä tuli suuri menestys.

1980-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosikymmenen alkaessa Nurmio oli jo tunnettu ja suosittu artisti. Toinen LP-levy Maailmanpyörä palaa ilmestyi vajaa vuosi ensimmäisen jälkeen. Se oli tyylillisesti täysin erilainen. Yhtyeenä oli nyt Viides kolonna. Aiempi yhtye Köyhien ystävät jatkoi suosiotaan ilman Nurmiota nimellä Agents.

Kolmas levy Lasten mehuhetki ilmestyi vuonna 1981. Se tehtiin jälleen eri kokoonpanolla kuin edellinen. Nurmio itse soitti kitaraa ja lauloi, rummuissa oli Köyhien ystävien Juha Takanen, bassossa ja koskettimissa Ahti Marja-aho ja puhaltimissa Pentti Lahti. Levyn tyyli poikkesi jälleen edellisestä, ja se oli sekä musiikillisesti että sanoituksellisesti yhtenäinen teemallinen kokonaisuus. Musiikkityyliltään levy oli raaempi ja rosoisempi, Nurmion säröinen kitara oli pääosassa ja sitä tukivat puhaltimet ja viulu. Levyn nimikappaleesta ”Lasten mehuhetki” tuli hitti ja Suomi-rockin klassikko.

Vuonna 1982 ilmestynyt Punainen planeetta oli taas tyyliltään erilainen, edellistä levyä seesteisempi. Sen muusikkokaarti oli taas hieman vaihtunut, joskin Ahti Marja-aho oli edelleen mukana.

Vuonna 1984 ilmestyneellä albumilla Meet the Meatballs tyyli oli jälleen muuttunut. Nyt monet muusikoista esiintyivät vieraskielisillä salanimillä: mm. Nurmio itse nimellä Judge Bean Jr., kitaristi Olli Haavisto nimellä Ollie Squeezer ja rumpali Zape Leppänen nimellä Z. de Calvado. Kaikki kappaleet olivat englanninkielisiä.

Käytettyä rakkautta-albumi ilmestyi vuonna 1986, ja se oli jälleen suomenkielinen. Tyyliltään se oli lähempänä iskelmää. Levyn hittikappaleita olivat mm. Miehen elämää ja Ramona. Itse hän kertoo levyä tehdessään halunneensa kritisoida sitä, että hänen kappaleensa otettiin aina hyvin vakavasti, niitä kuunneltiin hartaasti ja teksteiltä odoteltiin aina jotakin syvällistä, siksi hän halusi tehdä kevyemmän levyn myös tekstiensä puolesta [6]. Monia tämän levyn kappaleita hän alkoi esittää yksin kitaran säestyksellä tekemillään soolokeikoilla.

Albumi Kuu ilmestyi vuonna 1988. Se oli tyyliltään lähellä bluesia. Levyn ehkä tunnetuin kappale on kuitenkin tango Siihen loppui satumaa.

1980- ja 1990-lukujen vaihteessa Tuomari Nurmio keskittyi vaihteeksi kuvataiteisiin ja järjesti näyttelyn ”Erä rypistettyjä, litistettyjä, hakattuja ja maalattuja auton konepeltejä” Helsingissä Galerie Pelinissä. Romutaidenäyttely sai enemmän huomiota mediassa kuin hänen levyjulkaisunsa.

1990-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1992 Tuomari Nurmio julkaisi levyn Hullu Puutarhuri (1992). Levyllä soittaa taustoja kymmenmiehinen torvi- ja lyömäsoitinyhtye Hugry Tribal Marching Band.

Vuonna 1994 ilmestyi WSOY:n kustantama runokirja Karvainen sielu.

Sen jälkeen Tuomari Nurmio paneutui iskelmäperinteeseen levyttämällä muun muassa vanhoja amerikkalaisia ja italialaisia iskelmiä levyllä Karaokekuningas (1995) ja seuraavana vuonna hän esitti isolle tanssiorkesterille sovitettuja versioita omista suomenkielisistä klassikoistaan levyllä Tanssipalatsi.

Suurien orkesterisovitusten jälkeen Tuomari Nurmio yllätti kuulijat jo vuoden kuluttua siirtymällä äärimmäisyydestä toiseen levyllä Luuta ja nahkaa (1997). Karuja tekstejä säestää vain Nurmion soittama säröinen akustinen kitara. Levyn tunnetuimpiin kappaleisiin kuuluvat jo keikkaklassikoiksi muodostuneet ”Rannanjärvi elää!” ja ”Kova luu”.

Vuosituhannen vaihteessa julkaistulla 1999-levyllä on 2000-luvun helsinkiläisten kapakoiden jukeboksi-hitti ”Tonnin Stiflat”, jonka sanoitus kunnioittaa aitoa 1950-luvun Sörkan ja Kallion alueen puhekieltä, stadin slangia, kuten myös uudemmat laulut ”Bum!Bum!Bum!” ja ”Dumari”. Vuonna 2000 Tuomari Nurmiolle osoitettiin kunniaa hänen 50-vuotisjuhlansa aikoihin valmistuneella tribuuttilevyllä Tuomarin todistajat, jolla esiintyi useita nuoren polven artisteja muun muassa Ville Valo, Jonna Tervomaa, Tehosekoitin, YUP ja Nylon Beat.

2000-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

2000-luvulla Tuomari Nurmio on etsinyt koko ajan uusia näkökulmia musiikkiinsa. Ennen kuulemattomista lauluista koostuvan Korkein Oikeus -trion kanssa soitetun live-levyn jälkeen ilmestyi Alamaailman Vasarat -yhtyeen säestyksellä tehty itämaista ja helsinkiläistä Kallion kulttuuria yhdistelevä teemalevy Kinaporin Kalifaatti (2005). Taustayhtyeessä on kosketinsoittaja, kaksi sellonsoittajaa, kaksi puhallinsoittajaa ja kaksi lyömäsoittajaa. Seuraavalla levyllä Tangomanifesti (2006) Tuomari Nurmio halusi uudistaa kaavoihin kangistunutta ja paikalleen jäänyttä suomalaista tangoperinnettä. Sillä kuultiin mm. argentiinalaisvaikutteinen milongaversio kappaleesta ”Valo yössä”.

Judge Bone’s Original Monstervision Freakshow oli Tuomari Nurmion studioyhtye, joka julkaisi vain yhden singlen, Welcome to Hellsinki. Single julkaistiin Suomessa järjestettyjen Euroviisujen kunniaksi keväällä 2007. Kappaleen laulusta vastaavat Mr. Lordi, Hanna Pakarinen, Timo Kotipelto, Pasi Rantanen, Jyrki 69 ja Judge Bone eli Tuomari Nurmio, joka on myös säveltänyt ja sanoittanut kappaleen. Kappaleen taustayhtyeessä soittavat mm. levyn tuottaja Nino Laurenne (kitara, taustalaulu) ja Roope Latvala (soolokitara) Single pysyi Suomen singlelistalla neljä viikkoa ja sijoittui parhaimmillaan ensimmäiseksi.[9][10]

Tammikuussa 2007 nousi Suomessa listaykköseksi Sielun veljet -yhtyeen 17 vuotta aiemmin nauhoittama levy Otteita Tuomari Nurmion laulukirjasta, joka sisältää covereita Nurmion kappaleista. Sielun Veljet sai albumista kultalevyn. Englannin kielellä tehtyjä lauluja sisältävä duo-levy Judge Bone & Doc Hill: Big Bear’s Gate ilmestyi vuoden 2008 keväällä 22-Pistepirkon levymerkillä Bone Voyage. Sen seurauksena Tuomari Nurmio kävi esiintymässä mm. Pariisissa ja Berliinissä Judge Bone nimellä 22-Pistepirkon lämmitysesiintyjänä.

Syksyllä 2009 Nurmio teki lyhyen konserttisalikiertueen kokoonpanolla Tuomari Nurmio ja Hunajaluut. Johanna Kustannus julkaisi lokakuussa 2009 Nurmion 30-vuotisen uran kunniaksi seitsemän cd:n boksin Dumari – raskauttavaa todistusaineistoa 1979-2009. Nurmiolle myönnettiin boksista Emma-gaalan historian ensimmäinen Vuoden Kotimainen Erikoisjulkaisu -Emma.

2010-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Dumari & Spuget & Blosarit Helsingin juhlaviikoilla Huvilateltassa vuonna 2014.

Vuonna 2010 Tuomari Nurmiolta ilmestyi 4 erilaista DVD-julkaisua ja uusi albumi Paratiisin puutarha, joka julkaistiin CD:nä ja LP:nä 20.10.2010. Levy julkaistiin yhtä aikaa Nurmion musiikillisen elämäkerran, Dumari – Kohdusta hautaan ja Paratiisin puutarhaan, kanssa[11]. Alun perin slangiprojektia varten keväällä 2011 kootusta Dumari ja Spuget kokoonpanosta tuli hänen toistaiseksi pitkäaikaisin bändiprojektinsa. Bändissä soittaa peruskokoonpanon ( Tuomari Nurmio, Mitja Tuurala, Miikka Paatelainen ja Markku Hillilä ) lisäksi torvisektio Blosarit ( Juho Viljanen, Janne Toivonen ja Antti Hynninen ).

Vuonna 2013 Nurmio julkaisi albumin Dumari ja Spuget, jonka sanoitukset ovat stadin slangia. Levy myi kultalevyyn oikeuttavat 10 000 kappaletta ja Tuomari Nurmio vastaanotti kultalevyn 12. toukokuuta 2014.[12]

Seuraavana vuonna bändi julkaisi Dumari ja Spuget bailaa! cd-levyn ja Tavastian lavalla taltioidun ja konsertti-DVD:n samassa paketissa. Vuoden 2015 keväällä Tuomari Nurmio levytti Hoedown -yhtyeen kanssa albumin Tales of Judge Bone, joka sisälsi englanninkielistä materiaalia.

Vuoden 2016 ensimmäinen albumijulkaisu Suomessa Ihmemaassa on duon Tuomari Nurmio ja Folk Liisa (Liisa Eskola) julkaistu albumi.[13]

Dumarillumarei on Tuomari Nurmion 24. studioalbumi, joka julkaistiin 28. huhtikuuta 2017 levymerkillä Sony Music. Albumin vinyylipainos julkaistiin 12. toukokuuta 2017.[14] Levy nousi Suomen virallisella listalla parhaimmillaan sijalle 6.[15]

Palkintoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Musiikkilehti Soundin (numero 3/2005) kriitikkoäänestyksessä ”Kaikkien aikojen 50 parasta albumia” Kohdusta hautaan valittiin kaikkien aikojen parhaaksi suomalaiseksi rockalbumiksi. Punainen planeetta oli äänestyksen kahdeksas sekä Maailmanpyörä palaa ja Lasten mehuhetki sijoilla 14. ja 15.[16]

Kultalevyn Nurmio on saanut levyistään Kohdusta hautaan, Käytettyä rakkautta[17], Tuhannen kapakan lauluja ja Dumari ja Spuget.[12]

Tuomari Nurmio on saanut Juha Vainion sanoittajapalkinnon vuonna 1999,[18] ja ainoana rock-muusikkona Eino Leinon palkinnon vuonna 2003[19], sekä Teosto-palkinnon Kinaporin kalifaatti -levystään vuonna 2005[20].

Näiden lisäksi hän on saanut muita tunnustuksia:

  • G. Pula-aho -patsas. Palkinto luovutettiin Leo Jokela Boozing Societyn 10-vuotisjuhlissa Bottalla Leo Jokelan syntymäpäivänä 24. tammikuuta 2003.[21]
  • Soundi-palkinto. Rocklehti Soundi jakoi 30-vuotispäivänsä kunniaksi 18. maaliskuuta 2005 ensi kertaa Soundi-palkinnon merkittävälle musiikintekijälle. Tunnustuksen sai Tuomari Nurmio.[22]
  • Emma-palkinto. Helmikuussa 2010 Tuomari Nurmio sai vuoden 2009 kotimainen erikoisjulkaisu Emma-palkinnon boksista Dumari – Raskauttavaa todistusaineistoa 1979–2009.[24]
  • Helsinki-mitali. Helsinki-päivänä 12. kesäkuuta 2011 Tuomari Nurmiolle myönnettiin Helsinki-mitali.[25]
  • Helsingin yliopiston vuoden alumni 2016.

Diskografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Studioalbumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tuomari Nurmio esiintyy myös ilman yhtyettä, säestäen itseään omintakeisella sähkökitarallaan. Kuva keikalta ravintola Juttutuvassa Helsingissä Taiteiden yönä 2007.

Kokoelmat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mukana levyillä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

DVD:t[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kuviteltuja klassikkoja 1: Kuuluisan kertojan parhaat biisit. Nuottikirja. Helsinki: Love Kustannus, 1988. ISBN 951-9377-13-1.
  • Lindfors, Jukka ym. (toim.): Tuomari vastoin tahtoaan: Todistusaineistoa tuomari Nurmion varhais-vuosilta. Helsinki: Odessa, 1990. ISBN 951-9178-42-2.
  • Karvainen sielu. Porvoo: WSOY, 1994. ISBN 951-0-19980-X.
  • Jukka Lindfors, Markku Salo ja Raimo Pesonen: Dumari – Kohdusta hautaan ja Paratiisin puutarhaan (musiikillinen elämäkerta, 2010)
  • Tuhannen ja yhden kapakan lauluja – 132 biisiä (nuottikirja, 2013)

 

 

Näytä lisää Näytä vähemmän

Osta heti

30 €
tai
Sulkeutuu 12 vrk 3 h 29 min
Lisää muistilistalle Poista muistilistalta

Osta heti

Lisätiedot

Maksaminen ja toimitus

Hintaehdotukset

30 € Sulkeutuu 12 vrk 3 h 29 min

Kysymykset

Kysy myyjältä, viestit ovat julkisia.
Kirjaudu sisään tai luo uusi tunnus.