Opetustaulu: Aleksis Kiven kuolinmökki. N. Belij. K 56x 92cm

Opetustaulu: Aleksis Kiven kuolinmökki. N. Belij. K 56x 92cm

Muutama kosteustäplä tauluosalla mutta onneksi eivät pahemmin häiritse. Vaalealla reunaosallakin on muutamia täpliä mutta kokonaisuutena taulu on mielestäni ihan hyvä.

Nikolai Belij (1896–1968) oli Suomeen kotiutunut venäläistaiteilija, joka maalasi opetustauluja Valistukselle 1920-luvulla. Valistuksen ”Suomen historialliseen kuvastoon” hän teki vuosina 1924–30 taulut 11–15: Viipurin linna viime vuosisadan lopussa, Turun tuomiokirkko, Turun linna, Paikkarin torppa ja Aleksis Kiven kuolinmökki. Maantieteelliseen sarjaan Belij kuvasi 1920-luvulla aiheet Porvoo ja Suomen kansallismuseo. Belijin opetustaulut ovat maalauksellisia. Kuva-aiheet sopivat hyvin tuon ajan kansallismieliseen opetukseen.

Aleksis Kivi (oikealta nimeltään Alexis Stenvall) (10. lokakuuta 1834 Nurmijärvi – 31. joulukuuta 1872 Tuusula) oli suomalainenkirjailija. Hän on tunnettu ennen kaikkea kansallisromaanin aseman saavuttaneesta romaanistaan Seitsemän veljestä (1870), näytelmistään kuten Nummisuutarit (1864) ja runoistaan.

Kiven teksteissä on sekä romanttisia että realistisia piirteitä. Kivi kykeni luomaan usealla kirjallisuuden alalla korkeatasoisen tuotannon aikana, jolloin suomenkielisen kirjallisuuden perinnettä, kansanrunoutta lukuun ottamatta, ei ollut olemassa. Kivi oli ensimmäinen suomalainen ammattikirjailija. 1900-luvun alun Kivi-renessanssista alkaen hän on ollut Suomen kansalliskirjailija.

Useita Aleksis Kiven runoja ja teoksiin sisältyviä laulutekstejä on sävelletty lauluiksi. Näitä ovat muun muassa ”Onnelliset”, ”Keinu”, ”Metsämiehen laulu”, ”Oravan laulu”, ”Sydämeni laulu”, ”Seitsemän miehen voima”, ”Mitä minä huolin”.

Kiven isoisän isällä Johan Stenvallilla oli ollut Nurmijärven Palojoella sotilastorppa vuodesta 1766. Vanhimmat tunnetut esivanhemmat ovat Yrjö Blomstedtin mukaan Janakkalasta. Äidinisä Antti Hamberg eli seppänä Tuusulan Nahkelassa. Aleksis Kiven isänisä Anders Johan Stenvall olimerimies. Kirjailijan oma isä Erik Stenvall oli asunut lapsuutensa Helsingissä.

Myöhemmät tutkivat ovat esittäneet, että Kiven isä olisi ollut Adlercreutzin aatelissuvun avioton poika.

Elämäkerta

Aleksis Stenvall syntyi vuonna 1834 Nurmijärvellä Palojoen kylässä räätäli Erik Johan Stenvallin (1798?1866) ja Anna-Kristiina Hambergin (1793?1863) perheeseen. Perheessä oli ennestään kolme poikaa, Johannes, Emanuel ja Albert. Aleksiksella oli myös sisar Agnes, joka kuoli vuonna 1851 vain 13-vuotiaana.

Kirjallisia taipumuksia Aleksis osoitti ilmeisen varhain uhotessaan kotiväelle ”rupeavansa runebergiksi”.[8] Aleksis Stenvall kirjoitti etunimensä muodossa Alexis ja esiintyi läpi elämänsä Stenvallina. Kivi oli lähinnä kirjailijanimi.

Näytelmät

• Kullervo (1864). E-kirja Gutenberg-projektissa.
• Lea (julkaistiin 1869). E-kirja Gutenberg-projektissa.
• Nummisuutarit (1864). E-kirja Gutenberg-projektissa.
• Karkurit (1865). E-kirja Gutenberg-projektissa.
• Kihlaus (1866). E-kirja Gutenberg-projektissa.
• Olviretki Schleusingenissa (1866). E-kirja Gutenberg-projektissa.
• Yö ja päivä (1866). E-kirja Gutenberg-projektissa.
• Leo ja Liina (1867). E-kirja Gutenberg-projektissa.
• Canzio (1868). E-kirja Gutenberg-projektissa.
• Margareta (julkaistiin 1871). E-kirja Gutenberg-projektissa.
• Selman juonet. E-kirja Gutenberg-projektissa.

Romaani

• Seitsemän veljestä (1870). E-kirja Gutenberg-projektissa.

Runokokoelma

• Kanervala (1866)
• Runot; Lyhyet kertomukset (1916). E-kirja Gutenberg-projektissa.

Kertomuksia

• ''Vuoripeikot. Tarina Nurmijärveltä'' (1864)
• ''Eriika'' (1859)
• ''Koto ja kahleet'' (1850-luvulta)
• Aleksis Kiven tarinoita. Kuvittanut Matti Visanti. Kustannusyhtiö Nide Oy, Hämeenlinna (ei julkaisuvuotta).
• Lähde: Wikipedia