Kuvaus

Pohjois-Pohjanmaan maakuntalukemisto v.1959.ERINOMAINEN KUNTO!!!!!

Muovitettu oppilaiden käsikirjaston kirja. Muovitettu ja kovakantinen. 

Huutokuva.net Huutokuva.net

 

Pohjois-Pohjanmaa (ruots. Norra Österbotten) on Suomen maakunta, joka sijaitsee Suomen keskiosassa Pohjanlahdenrannikolla. Maakunnan pinta-ala oli 1. tammikuuta 2012 44 088,45 km², josta maa-alueita on 35 507,45 km² ja sisävesiä 1 907,93 km². Maakunnalla on lisäksi merialueita 6 673,07 km².[1] Pinta-alaltaan maakunta on Suomen toiseksi suurin. Maakunnan väkiluku oli 31. joulukuuta 2014 405 511 henkeä,[2] ja se on väkiluvultaan Suomen neljänneksi suurin. Pohjois-Pohjanmaa onUudenmaan ja Pirkanmaan ohella väkiluvultaan nopeiten kasvava maakunta Suomessa. Väestötiheys on 11,42 asukasta neliökilometrillä. Alueen pääkaupunki ja samalla asukasluvultaan suurin kaupunki on Oulu. Pohjois-Pohjanmaa rajoittuu pohjoisessa Lappiin, idässä Kainuuseen ja Venäjään, etelässä Pohjois-SavoonKeski-Suomeen ja Keski-Pohjanmaahan sekä lännessä Pohjanlahteen.

Pohjois-Pohjanmaan maakunnallisia osa-alueita ovat PyhäjoenSiikajoenOulujoen ja Iijoen laaksot. Lisäksi KalajokilaaksoOulun Eteläinen, luetaan Pohjois-Pohjanmaahan lähinnä hallinnolliselta pohjalta, ja se muodostaakin Keski- ja Pohjois-Pohjanmaan välisen vaihettumisvyöhykkeen. Pohjois-Pohjanmaan koillisosan kunnat PudasjärviTaivalkoski ja Kuusamo muodostavat yhdessä Lapin maakuntaan kuuluvan Posion kanssa ns. Koillismaan.

 

Historia

Pääartikkeli: Pohjois-Pohjanmaan historia

Pohjois-Pohjanmaa on osa laajaa Pohjanmaan historiallista maakuntaa, jonka alue kattaa nykyisin kuusi erillistä nykymaakuntaa: PohjanmaaEtelä-PohjanmaaKeski-PohjanmaaPohjois-PohjanmaaKainuu ja Lapin eteläosa (Peräpohjola). Pohjois-Pohjanmaan vanhimmat asutuslöydöt on ajoitettu Suomusjärven kulttuurikaudelle. Alueen ensimmäisiä suomalaisasukkaita olivat hämäläiset, jotka nousivat pohjoiseen merenrantaa pitkin. Hämäläisiä houkuttivat mm. turkikset ja Pohjanmaan jokilaaksojen hedelmälliset viljelymaat, ja he toivatkin maanviljelyn alueelle. Kiinteää suomalaisasutusta Pohjanlahden rannikolle syntyi 1300-luvulla, kun aluetta alettiin asuttamaan voimaperäisestiPähkinäsaaren rauhan jälkeen. Näihin aikoihin myös kristinusko vakiintui alueelle. 1400- ja 1500-luvulla Ruotsi ja Venäjä kävivät sotia Perämeren rannikon omistuksesta, ja Pohjois-Pohjanmaalle kohdistui lukuisia venäläisten tekemiä ryöstö- ja hävitysretkiä. 1500-luvun lopulla Oulujoen suistoon rakennettiin Oulun linna. Tälle paikalle alkoi vähitellen kehittyä Oulun kaupunki, joka perustettiin 1605.

Pohjois-Pohjanmaan rannikon talouselämän perustan muodostivat pitkään laivanrakennus ja merenkulku; myöhemmin asutus levisi sisämaahan Pohjanmaan jokivarsia pitkin. Pohjanmaan joet osoittautuivat hyviksi kalastusalueiksi ja kuljetusväyliksi (tervan ja tukkien kuljetus), ja niiden varsille syntyi vähitellen erikokoisia kauppapaikkoja. Karjanhoito ja metsätalous (lähinnä tervanpoltto) yleistyivät. 1800-luvulla maakuntaan syntyi laajamittaista teollisuutta, etenkin sahateollisuutta.

Luonto

Kiiminkijoki Kiimingissä

Pohjois-Pohjanmaan luonnonmaisemia luonnehtivat Perämereen laskevien jokien halkoma tasainen rannikkoseutu, Suomenselän karu suomaa sekä Koillismaan jylhä ylänköalue.

Pinnanmuodot

Koko maakuntaa tarkasteltaessa pinnanmuodot ovat varsin vaihtelevia. Maakunnan maankamara viettää idästä länteen vesistöjen virtaussuuntien mukaisesti. Ainoastaan osa Kuusamon seudusta kuuluu jo Vienanmereen suuntautuvaan alueeseen. Maasto kohoaa loivasti erityisesti KalajoenSiikajoen ja Oulujoen laaksoissa, missä sadan metrin korkeustaso saavutetaan vasta noin sadan kilometrin päässä rannikosta. Pyhäjoen ja Siikajoen välisellä seudulla Raahen Vihannin kaupunginosassa sadan metrin taso tulee vastaan kuitenkin jo parin peninkulman päässä Perämerestä.

Pohjois-Pohjanmaan lakeutta Limingassa.

Suhteelliset korkeusvaihtelut poikkeavat erittäin suuresti maakunnan eri osissa. Tasaisinta on rannikkoalueella, joka on korkeussuhteiltaan lakeutta (korkeuserot 5–10 metriä), Oulujoen ympäristössä ja rannikon läheisyydessä jopa tasankoa (alle 5 m). Suomenselän vedenjakajalla sekä Oulujärven luoteis- ja pohjoispuolisilla seuduilla korkeussuhteet ovat pääasiallisesti kankaremaata (10–20 m) ja mäkimaata (20–50 m). Korkeimmat kohdat yltävät näillä alueilla lähes 200 metriin merenpinnan yläpuolelle (mm. Rokuanvaara 194 m).

Vuorimaata (50–200 m) ja paikoin jopa ylhiömaata (yli 200 m) olevan Koillismaan korkeimmat kohdat kohoavat Kuusamon vaaraseudulla puolestaan lähes 500 metrin korkeuteen merenpinnasta; Pohjois-Pohjanmaan korkein kohta on Rukatunturi (500 m). Muita Koillismaan jykevien vaarajonojen tunnettuja vaaroja ovat Iso-SyötePyhitysvaaraIivaara ja Valtavaara.

Kallioperä

Iijoen eteläpuolinen jokimaa ja siihen idässä rajautuva Suomenselän suomaa kuuluvat kallioperältään Svekokarelideihin, joidenkivilajikoostumus on täällä varsin kirjava. Vallitsevina kivilajeina ovat graniititgranodioriititfylliittikiilleliuskeet ja gneissit, joiden joukossa on muun muassa laajahkoja gabro-,periodiitti-, metabasaltti-, vihreäkivi- ja amfiboliittiesiintymiä.

Oulujokilaakson eteläpuolella olevan laajan graniittialueen ympäröimänä sijaitsee Suomen nuorimpiin kivilajeihin kuuluva sedimenttikivialue, niin sanottu Muhoksen muodostuma. Se ulottuu Muhokselta Oulujokisuun kautta Haukiputaan Virpiniemelle pohjoisessa ja Liminganlahden rannoilta Hailuodon kautta Perämerelle lännessä. Nämä väriltään yleensä punertavat tai ruskeat jotuniset savikerrostumat ovat syntyneet svekokarelidisen vuorijonopoimutuksen jälkeen noin 1 300 miljoonaa vuotta sitten. Herkästi kuluvina ne ovat voineet säilyä nykypäiviin vain peruskallion hautavajoamassa samaan tapaan kuin niiden kanssa samanikäiset hiekkakivikerrostumat SatakunnassaSavikerrostumien vahvuus on Muhoksella ja Hailuodossa noin 500 m, Limingan Tupoksella jopa 1 000 m.

Pyhäjärven Pyhäsalmen kaivos.

Iijoelta Oulujärven länsipuolelle kaartuvalta linjalta pohjoisessa olevat alueet kuuluvat lähes kokonaisuudessaan ikivanhaan niin sanottuun presvekokarelidiseen pohjakompleksiin, jonka graniitit, gneissit ja pienehköt metabasaltti-, amfiboliitti-, sepentiniitti-, javuolukiviesiintymät syntyivät jo noin 2 700 miljoonaa vuotta sitten. Tätä maamme vanhimmista kivilajeista koostuvaa aluetta halkaiseeKainuusta Kuusamon pohjoisosiin kaartuva svekorarelidinen kvartsiittivyöhyke, joka kulutusta hyvin kestävänä näkyy maisemassa luisinavaaroina. Alueen kallioerän erikoisuuksiin kuluu Kuusamon Iivaaran alkalikiviesiintymä, jonka pääkivilajina on ijoliitti päämineraalinaanalumiinin raaka-aineeksi kelpaava nefeliini. Sitä pidetään Kuolan laajan nefeliinisyeniiittialueen satelliittimassiivina.

Maakunnan kallioperän sisältämien malmivarojen turvin alueelle on perustettu neljä kaivosta joista Taivalkosken Mustavaarasta on louhittu vanadiinia, Raahen Lampinsaaresta sinkkiäNivalan Hiturasta nikkeliä ja Pyhäjärven Pyhäsalmesta rikkikiisuakuparia ja sinkkiä. Kaivoksista Lampinsaari ja Mustavaara on lopetettu toiminnan kannattamattomuuden vuoksi. Nykyään Pohjois-Pohjanmaalla on kaksi kaivosta: Hituran ja Pyhäsalmen kaivokset. Kanadalaisen kaivosyhtiö Inmet Mining Corporationin omistama Pyhäjärven kaivos on Euroopan syvin (1,4 km) sekä nykyaikaisin metallikaivos, josta louhitaan sinkkiä ja kuparia sisältävää malmia. Hituran kaivoksella käsitellään vuosittain noin 620 000 tonnia malmia, kaivoksen omistaa tällä hetkellä Belvedere Resources Ltd. Raahen Laivakankaalle on ruotsalainen Nordic Mines Ab perustamassa yhtä Euroopan suurimmista kultakaivoksista.

Maaperä

Pitkäjärvi Rokuan kansallispuistossa.

Vaihtelevan paksuinen pohjamoreenivaippa verhoaa kallioperää lähes kaikkialla. Laajimmat avokallioesiintymät sijaitsevat Kala- ja Pyhäjokien välisellä rannikkovyöhykkeellä lounaassa sekä Perämeren rannikolla Iin KuivaniemelläJäätikön liikesuuntaa kuvastavia virtaviivaisia moreeniselänteitä, drumliineita, esiintyy erityisen paljon Kuusamossa, missä ne tekevät maisemasta itä–kaakkoissuuntaan hyvin juovaisen. Drumliineita esiintyy laajoina kenttinä myös lähempänä rannikkoa muun muassa Limingassa, YlikiiminginUtajärvenseudulla ja Kalajoen vesistöalueella. Kalajoen alueella on myös laajoja kumpu- ja ablaatiomoreenikenttiä. Muualla kumpumoreeneita on erityisesti Raahen seuduilla. Maisemakuvaa elävöittävät lukuisat pitkittäisharjut, jotka suuntautuvat etelässä luoteesta kaakkoon, mutta pohjois- ja koillisosissa usein jo lännestä itään. Huomattavimpia Oulujokilaakson eteläpuolisia harjumuodostumia ovatKalajoenReisjärven harju, Raahen harju ja Hailuodon–Rokuan harju, joka jatkuu Sotkamoon ja sieltä edelleen Salpausselille ja Pohjois-Karjalan reunamuodostumiin. Rokuan harjujakso laajenee Vaalan ja Utajärven rajalla mahtavaksi Rokuanvaaraksi. Rokuan koillispuolella ovat muun muassa Kuusamon harju, Haukiputaan–Paltamon harju sekä pohjoisessa jäätikkökielekkeiden äärelle syntynyt mittavaPudasjärven–Taivalkosken saumamuodostuma, joka ulottuu Suomussalmen Hossaan saakka.

Kalajoen Hiekkasärkkien rantadyynejä ja hiekkasärkkää meressä.

Laajoja sora- ja hiekkaesiintymiä on lisäksi koillisosan laaksontäytteissä ja muissa jäätikön ulkopuolelle syntyneissä kerrostumissa. Nykyisen rannikon tuntumassa ja erityisesti Hailuodon–Rokuan harjun ympärillä taas levittäytyvät mittaavat rantakerrostumat, joiden loivasti viettävillä pinnoilla on runsaasti aallokon kasaamia rantavalleja. Hiekkakerrostumien yhteydessä esiintyy usein myös tuulen kerrostamia lentohiekkakenttiä, joista huomattavimpia ovat Kalajoen, Siikajoen, Hailuodon, Oulunsalon ja Rokuan dyynimuodostumat. Hienojakoisia savi- ja silttikerrostumia on laajemmalti Kala-, Pyhä- ja Siikajokilaaksoissa sekä Liminganlahden perukassa, missä maapeitteen vahvuus on yleisesi 60–70 m. Silttiainesta on myös useimpia jokia myötäilevissä jokikerrostumissa.

Turpeen osuus maapeitteestä on erityisen voimakas Pyhäjokilaaksosta aina maakunnan pohjoisrajalle ulottuvalla alueella, joka myötäilee Perämerta noin sadan kilometrin levyisenä vyöhykkeenä. Varsinkin vyöhykkeen sisäosissa soiden osuus pinta-alasta on huomattava.

Merialue ja vesistöt

Uljuan tekojärvi Siikalatvan Pulkkilassa.

Pohjois-Pohjanmaan matala ja maatunut rannikko on syntynyt jatkuvasta maankohoamisesta johtuvan rannansiirtymisen seurauksena.Meri syvenee erityisen hitaasti Oulun edustalla, missä 20 metrin syvyys saavutetaan vasta noin 50 km:n päässä rannikosta. Suomen aluevesirajan sisäpuolella on vedensyvyys lähes kaikkialla alle 20 m, ja meren keskiviivaa noudattavan kalastusvyöhykerajansisäpuolella on vain pienehköjä yli 100 metrin syvänteitä. Laajojen merenrantaniittyjen ja jokisuistojen luonnehtima rantaviiva on ehjä, ja saaria sen edustalla on vähän. Oulun edustalla on kuitenkin yksi suuri saari, jäkälää kasvavista hiekkakankaistaan tunnettu Hailuoto. Tämän lisäksi maakunnan lounaisrajalla on pienehkö Rahjan saaristo sekä Iin ja Haukiputaan edustalla useita erillisiä saaria (mm.Maakrunni ja Ulkokrunni). Meren pintaveden keskimääräinen suolapitoisuus on 0,2–035 %, jokisuiden läheisyydessä vain runsaat 0,1 %. Vesi virtaa alueen rannikkoa myötäillen koilliseen. Ilmanpaine- ja tuuliolosuhteiden aiheuttama veden korkeusvaihtelu on Perämeren pohjukassa jopa lähes kolme metriä.

Pohjois-Pohjanmaa on vähäjärvistä aluetta (järvisyys alle 6 %). Poikkeuksen muodostaa Kuusamon seutu, jossa järvisyys on 12–14 % maa-alasta. Maakunnan koillisosan järvet ovat jääkautisen mannerjään vaikutuksesta melko säännöllisesti suuntautuneita. Koillismaan suurimpia järviä ovat Kitkajärvet (Yli- ja Ala-Kitka) Kuusamon ja Posion rajalla sekä Pudasjärven Puhosjärvi ja Jongunjärvi, Kuusamon MuojärviKuusamojärviIijärviIso-Kero jaIrnijärvi ja Taivalkosken Kostonjärvi ja Tyräjärvi. Ainoa vähäjärvisellä rannikkoseudulla sijaitseva suurempi järvi on Iin Oijärvi. Laajin kokonaan Pohjois-Pohjanmaan alueella sijaitseva järvi ja maakunnan nimikkojärveksi valittu Pyhäjärven Pyhäjärvi sijaitsee puolestaan Suomenselän alueella maakunnan eteläkulmalla, jossa Keski-Suomi ja Pohjois-Savo tulevat nopeasti vastaan ja maisemat vaihettuvat Pohjanmaasta Järvi-Suomeksi.

Valtaosa Pohjois-Pohjanmaan vesistä laskee länteen Pohjanlahteen, mutta osa laskee Maanselän päävedenjakajan vaikutuksesta itään Vienanmereen. Suomenselän vedenjakajalta alkavat Kalajoen, Pyhäjoen ja Siikajoen vesistöt peittävät maakunnan lounaisosan miltei kokonaisuudessaan. Siikajoen ja Oulujoen vesistön väliin jää samaan suistoon laskeva, LiminganjoenTemmesjoenTyrnävänjoen ja Ängeslevänjoen muodostama vesistö. Maakunnan keski- ja itäosia hallitsee Maanselän vedenjakajalta alkava Oulujoen vesistö, joka kattaa runsaan kolmanneksen koko maakunnan pinta-alasta. Vesistön keskusjärvi on Kainuun puolella sijaitseva Oulujärvi. Oulujoen vesistön pohjoispuolelta jää maakunnan alueelle vielä valtaosa Kiiminkijoen vesistöä, Iijoen vesistö ja Kuivajoen vesistö alajuoksultaan. Koillisessa Kuusamon järvialueen vedet virtaavat Maanselän vedenjakajan jakamina Vienanmereen Koutajoen vesistön kautta; tähän kuuluvat Oulankajoen ja Kitkajoen jylhät erämaakosket. Kuusamon reitin latva-alueen järviä lukuun ottamatta Pohjois-Pohjanmaan kaikkia suurimpia järviä säännöstellään. Oulujoki on valjastettu kokonaisuudessaan energiantuotantoon, ja koko vesistö on Suomenenergiantuotannossa Kemijoen jälkeen toisella sijalla. Huomattavat energiavarat käsittävä Iijoen vesistö on rakennettu alajuoksultaan. Myös Siika-, Pyhä- ja Kalajokeen on rakennettu joitakin pienehköjä vesivoimaloita. Vesien säännöstelemiseksi on mainittuihin vesistöihin padottu tekojärviä, joista huomattavin on Siikajoen vesistöön rakennettuUljuan tekojärvi.

Kasvillisuus

Tyypillistä metsämaisemaa Luodon osassa Hailuotoa.

Pohjois-Pohjanmaa kuuluu keskiboreaaliseen havumetsävyöhykkeeseen, joka on Etelä- ja Pohjois-Suomen välistä vaihettumisvyöhykettä. Koillismaa tosin kuuluu pohjoisboreaaliseen vyöhykkeeseen. Kasvimaantieteellisessä alajaossa valtaosa alueesta kuuluu PohjanmaanKainuun vyöhykkeeseen, koillisosat lukeutuvat jo Peräpohjolaan. Maakunnan metsävaltaisimmat alueet sijaitsevat idässä, missä metsää on 60–70 % maa-alasta, muualla maakunnassa 50–60 %. Ilmastollisista ja maaperällisistä syistä puuston kasvu on Pohjois-Pohjanmaalla koko maan keskimääräistä kasvua heikompaa. Alueen valtapuu on mänty; sen osuus puuston kokonaismäärästä on yli puolet. Kuusta on 23–35 % ja lehtipuita 15–20 %. Rehevimmät kasvillisuusalueet sijaitsevat jokilaaksoissa ja Koillismaalla; Kuusamo onkin Suomen pohjoisimpia lehtokeskusalueita.

Oulujokilaaksossa ja sen eteläpuolisten alueiden karuilla kangasmailla esiintyy yleisesti kanerva-, jäkälä- ja varpusjäkälätyypin metsiä.Puolukkatyypin metsiä on runsaimmin Suomenselän alueella ja maakunnan pohjoisosassa. Tuoreilla kangasmailla viihtyvämustikkatyypin metsiä on runsaimmin lounaisrannikolla. Kuusamon kalkkiperäisillä mailla ja Oulun pohjoispuolisella Perämeren rannikolla on myös jonkin verran reheviä lehtoja ja lehtomaisia metsiä. Perämeren alavalla rannikolla, missä maa kohoaa lähes metrin sadassa vuodessa, rannikkoa reunustaa usein niittyvyöhyke. Se päättyy mantereen puolella pensasvyöhykkeeseen, jossa kasvaa muun muassa vain Pohjanlahden rannoilla viihtyvä tyrni. Pensasvyöhykettä seuraa edelleen lehtimetsävyöhyke, jonka uloimpana puuna on harmaaleppä. Mantereelle päin soiden osuus pinta-alasta kasvaa nopeasti. Aivan rannikkoa myötäilevää vyöhykettä lukuun ottamatta maakunnan läntiset osat kuuluvat Suomen runsassoisimpaan alueeseen, missä soiden osuus pinta-alasta on usein yli 60 %. Suot ovataapasoita, joissa avointen nevojen osuus kasvaa kohti pohjoista. Kuusamon seudulle ovat lisäksi luonteenomaisia vaarojen ja mäkien kupeita peittävät lettomaiset rinnesuot.

Maakunnan alueella useat eteläiset kasvilajit, kuten tervaleppäkoiranheisikuusamasuomyrttitaikinamarjahiirenporraskielovalkolehdokki ja ahomansikka alkavat väistyä kasvistosta. Vastaavasti niiden tilalle alkaa ilmestyä kasvistoon pohjoisia lajeja, kuten tunturipajupohjanpajulapinleinikkipohjanleinikki ja väinönputki. Eteläisiä putkilokasveja on lounaisrannikolla yli 60, mutta Kuusamossa ei enää yhtään. Pohjoisten putkilokasvilajien runsaus taas kasvaa etelän nollasta Kuusamon runsaaseen neljäänkymmeneen. Kuusamossa tunnetaan muun muassa useita harvinaisia tunturikasveja, jotka ovat perua jääkauden jälkeiseltä tundravaiheelta.

Ilmasto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuusamon Kiutaköngäs talvella.

Pohjois-Pohjanmaan ilmastoon vaikuttaa sijainti manner- ja meri-ilmastojen välissä. Ilmastollisesti maakunnan länsiosat kuuluvat keskiboreaaliseen ilmastovyöhykkeeseen, joka juuri erottaakin itäosan pohjoisboreaalisesta alueesta. Lauhkeinta ilmasto on Kalajokilaaksossa, ankarinta Kuusamossa. Lämpimimmän kuukauden – heinäkuun – keskilämpötila vaihtelee Pohjois-Pohjanmaalla välillä 17–19 °C.[3] Kylmimmän kuukauden – helmikuun – keskilämpötilat vaihtelevat myös paljon ollen Kalajoella ?6,0 – ?5,5 °C ja Kuusamossa ?7,0 – ?6,5 °C.[4] Terminen kasvukausi alkaa lounaisosien sisämaassa vapun tienoilla ja Lapin maakuntarajan lähettyvillä vasta lähempänä toukokuun puolivälillä. Kasvukauden pituus länsiosissa on 150–160 päivää [5] ja Koillismaalla 130–135 päivää. [6]Perämeren rannikko on alueen kuivinta aluetta. Alueella sataa vain keskimäärin alle 500 mm vuodessa, kun suuressa osassa maakuntaa päästään 500 ja 600 mm:n välille. Eniten sataa alueen koilliskulmalla ja Suomenselällä. [7] Pysyvä lumipeite saadaan lounaassa keskimäärin marraskuun lopussa tai joulukuun alussa, mutta Kuusamossa lumipeite tulee jo marraskuun alkupäivinä.[8] Lumi katoaa metsistä ja jäät lähtevät järvistä maakunnan lounaisosissa toukokuun alkupäivinä ja koillisessa toukokuun lopussa. Perämeri jäätyy leutoinakin talvina. Koillismaa on Suomen lumisinta seutua, missä puiden oksille kertyvä tykkylumi aiheuttaa usein huomattavia metsävahinkoja. Lumen keskimääräinen syvyys maaliskuun puolivälissä on 70–80 cm, kun se on lounaisrannikolla vain 40–50 cm.[9] Lumipeitteen kestoaika vaihtelee Kuusamon 200–225 päivästä Kalajoen 150–175 päivään.[10] Kesäisin hallat aiheuttavat usein vahinkoa maataloudelle erityisesti Keski-Pohjanmaan alavilla suomailla.

Seutukunnat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pohjois-Pohjanmaalla on seitsemän seutukuntaa, jotka ovat Oulun seutukuntaOulunkaaren seutukuntaRaahen seutukuntaHaapaveden-Siikalatvan seutukuntaNivala-Haapajärven seutukuntaYlivieskan seutukunta ja Koillismaan seutukunta.

Kunnat

Pohjois-Pohjanmaan maakunnan kaupungit ja kunnat

Oulu

Raahe

Kempele

Kuusamo

Ylivieska

Kalajoki

Nivala

Liminka

Ii

Muhos

Pudasjärvi


Oulainen

Haapajärvi


Haapavesi


Tyrnävä

Siikalatva


Pyhäjärvi


Siikajoki

Sievi

Taivalkoski

Pyhäjoki

Reisjärvi


            Utajärvi

Kärsämäki

Alavieska

Lumijoki            

Pyhäntä

Merijärvi

Hailuoto

Perä-
meri

Pohjois-
Savo

Keski-Suomi

Keski-
Pohjanmaa

Lappi

Kainuu

Venäjä
Karjalan
tasavalta

Kuntakeskukset

 > 100 000 as. kunta

 10 000–30 000 as. kunta

 3 000–10 000 as. kunta

 < 3 000 as. kunta

Pohjois-Pohjanmaan maakunta kuntakeskuksineen.

Vuoden 2013 alussa Pohjois-Pohjanmaan maakunnassa oli 29 kuntaa, joista 11 kaupunkeja. Kuntakeskusten sijainti käy ilmi oheisesta kartasta.

 

Näytä lisää Näytä vähemmän

Osta heti

Sulkeutuu 13 vrk 16 h 8 min
Lisää muistilistalle Poista muistilistalta

Osta heti

Lisätiedot

Maksaminen ja toimitus

Hintaehdotukset

10 € Sulkeutuu 13 vrk 16 h 8 min

Kysymykset

Kysy myyjältä, viestit ovat julkisia.
Kirjaudu sisään tai luo uusi tunnus.