Aapeli: KISSA KISSA KISSA tai Olli: HARMIN PAIKKOJA

Huuto-/ostohinta  y h d e s t ä  kirjasta.

Kohteen sulkeuduttua ilmoita valintasi!

1. Aapeli: KISSA KISSA KISSA. Kuvittanut Pauli Soisalo. 1967 WSOY. 131-sivuinen sidottu kirja, kansipaperissa joku pieni repeämä, itse kirja täysin ehjä ja siisti, ei merkintöjä.

Kissa kissa kissa (1967) on postuumisti julkaistu pakinakokoelma, joka jäi Aapelin viimeiseksi teokseksi.

"Enimmäkseen Aapeli kirjoittaa arkisista tapauksista ja tavoista, pienistä huomioista ja yksityiskohdista. Pakinan aiheena voi olla vaikkapa kuinka kiittämättömän naapurin saa kerrankin hyvälle tuulelle, tai kuinka koira nielaisee kallisarvoisen korvakorun. Ja kuten kirjan nimikin lupailee, myös kissapakinoita on mukana, mikä ilahduttakoon kaikkia eläinrakkaita. Aapeli on edelleen hauska, terävä, viisaskin." – Hannu Sinisalo, Kirjavinkit

"Aapeli on harvinainen ilmiö suomalaisessa pakinataiteessa: vaikka hän eli ja kuoli pakinoitsijana, oli hänen näkemyksensä vuosien varrella syventynyt myötämieliseksi elämäntarkkailun filosofiaksi, joka antoi hänen koko tuotannolleen oman persoonallisen ja muusta suomalaisesta pakinoinnista täysin poikkeavan ilmeen. Pakinoitsijoidemme joukossa Aapeli on humanisti ja runoilija." – Erkka Lehtola, Aamulehti

"Hänessä oli hellämielistä runoilijaa enemmän kuin kenessäkään tuntemassamme pakinoitsijassa. Aapelin pakinoitsijantointa leimaa hymy ja hyvyys." – Arijoutsi, Helsingin Sanomat

"Aapelin pakinataiteen laatu on lämmin, avarasti ihmistä ymmärtävä, suvaitseva, elämänmyönteinen. Aapeli, kuten hänen tuotantonsa osoittaa, edustaa itse syvää, parhaimmillaan suorastaan syvällistä, satuttavaa huumoria." – Simppa, Suomen Sosiaalidemokraatti

Nimimerkki Aapeli, Simo Puupponen (1915 Kuopio – 1967 Helsinki) toimi Kuopiossa ilmestyneissä Pohjois-Savo ja Savon Sanomat -lehdissä toimittajana vuodesta 1936 vuoteen 1953, jolloin hän muutti Helsinkiin. Hän alkoi julkaista lehtipakinoita Savon Sanomissa 1941. Aapelin ominta aluetta olivat savolaisella huumorilla ja salaviisaudella höystetyt pakinat ja romaanit. Hän julkaisi 10 pakinakokoelmaa ja viisi valikoimaa. Aapelin pääteoksena pidetään romaania Pikku Pietarin piha (1958). Satiirisimmillaan Aapeli on novellikokoelmassa Meidän Herramme muurahaisia (1954). Aapelin nuorisokirjoista tunnetuimmat ovat Koko kaupungin Vinski (1954) ja sen jatko-osat. Hän sai Eino Leinon palkinnon ja valtion kirjallisuuspalkinnon 1959.

2. Olli: HARMIN PAIKKOJA: PAKINOITA. Kuvittanut Erkki Koponen, 1951 Otava (ensimmäinen ja ainoa painos). 182-sivuinen sidottu kirja, ehjä ja siisti, ei merkintöjä, ei kansipaperia.

Harmin paikkoja (1951) kokoelman lähes 40 pakinassa Olli tarkastelee niin muinaisaikain kuin oman aikansa ilmiöitä, henkilöinään sellaiset hahmot kuin Peristokles, kuningas Aapeli XXXIII, keksijä Anttoni Pytinki, hra Metsokuutio, Esau ja Filemon, mustapartainen mies, Otso Kirjosiipi, yksityisajattelija Manasse Olotilanne, kamreeri Jakari, ystäväni ja huonetoverini Kalle Niemeläinen, Eturientolan erikoisuuskirjeenvaihturi ja monia muita...

Olli-nimimerkillä kirjoittanut Väinö Nuorteva (vuoteen 1919 Nyberg; 1889 Mäntsälä – 1967 Helsinki) aloitti pakinoinnin Ylioppilaslehdessä 1914. Uuden Suomen toimittajana ja pakinoitsijana hän oli 1922–1964. Hänen ensimmäinen pakinakokoelmansa Mustapartainen mies herättää pahennusta julkaistiin 1921. Ollin novellimaisten pakinoiden erikoispiirre on se, ettei hän koskaan maininnut todellisia henkilöitä tai puuttunut päivänkohtaisiin tapahtumiin. Hän käytti päähenkilöinään kuvitteellisia hahmoja ja vitsaili laajempien teemojen, kuten byrokratian, suomen kielen tai pikkuporvarillisen elämäntavan kustannuksella. Kaikkiaan kokoelmia painettiin yli kaksikymmentä, viimeisenä Pilkillä pilkkaillen vuonna 1965. Sota-aikana hän kirjoitti propagandistisia venäläispakinoita ja julkaisi ne kokoelmassa Vot, Iivana eli 49 juttua neuvostoryssistä (1942), joka kiellettiin sodan jälkeen. Eläkkeelle jäätyään Nuorteva valikoi tuotannostaan parhaat pakinansa ja julkaisi ne kaksiosaisessa kokoomateoksessa Valitut tekoset (1964).