Ahti Susiluoto MUUT SAISIVAT ELÄÄ tai Aki Luostarinen LEONID

Huuto-/ostohinta  y h d e s t ä  kirjasta.

Kohteen sulkeuduttua ilmoita valintasi!

1. Aki Luostarinen: LEONIDIT. Päällys: J. Karjalainen. 1999 WSOY. 77-sivuinen nidottu kirja (20 x 17,5 cm), lukematon, ehjä ja siisti, ei merkintöjä.

Leonidit (1999) on Aki Luostarisen seitsemäs runokokoelma. Sen runot on jaettu neljään osastoon: Synnyinseutu, Varjoisat kadut, Jos maailma olisi valmis, Post Scriptum.
 
Aki Luostarinen (s. 1952 Kangaslampi) saavutti mainetta 1970-luvulla Ylioppilaslehden kolumnistina. Runokirjojen ja romaanin lisäksi hän on tehnyt kuunnelmia, näytelmän, esseitä, artikkeleita, pakinoita ja kirja-arvioita. Hän on toiminut myös kirjoittajakurssien ohjaajana sekä toimittanut lehtiä. Runoilijana Luostarinen on maalaismies henkeen ja vereen; jokapäiväiset askareet ja luonnon tarkkailu antavat rytmiä ajattelulle ja mahdollistavat pohdinnan; pienestä kasvaa suurta niin konkreettisesti kuin abstraktistikin. Esikoiskokoelmaa Näinä aikoina on haaveista vaiettava (1976) ovat seuranneet runokokoelmat Luonnostani (1978), Kosmoksen lapset (1979), Tyrannit voivat hyvin (1981), Ikuisuuden laulunpätkä (1984), Pakanan vaellus (1984), Elinkautinen (1995), Leonidit (1999), Mennyt on vieras maa: Valitut runot 1975-2002 (2002) ja Ajan olo (2012), teoksen Maan pakolainen: Runoa ja proosaa (2004) sekä romaanit Pakanan vaellus (1990) ja Poika ja torakat (2007). Yleisradio on esittänyt kymmenkunta Aki Luostarisen kuunnelmaa (1989–90).

2. Ahti Susiluoto: MUUT SAISIVAT ELÄÄ. 1970 Gummerus. 67-sivuinen nidottu kirja (19,5 x 16,5 cm), lukematon, ehjä ja siisti, ei merkintöjä.

Muut saisivat elää (1970) on Ahti Susiluodon toinen kokoelma. Se tuo lyriikkaamme jälleen äänen ja vimman. Hänen laajat, sarjoiksi rakentuvat runonsa eivät kesyynny, eivät tyydy pysähtyneisiin ikkunasta katsomisen tilanteisiin, vaan lähtevät ulos, kaikkeen maailmaan. Mutta mitä tapahtuu ulkona, tapahtuu myös yksilön sisässä. Tämä pakottaa runoilijan herkeämättömään kokemusten erittelyyn, jatkuvaan pyrkimykseen jäsentää tapahtumisen moninaisuus tajuttavaksi yksilöksi. Eikä etsintää ilman epäilyä; dialektiikan, ironian, julkihuudon ja salavihjeiden menetelmin Susiluoto saattaa kyseenalaisiksi joukon jo hyväksyttyjä totuuksia, osin myös kirjallisuuden joka jo on arvosijoilleen kohotettu ja sieltä käsin vallitsee kulttuuriamme. Susiluodon runoissa on runsauden tuntu, monien avautumisten mahdollisuudet. Vivahteet ovat tallella, ja sävyt, perinne on läsnä, kuvataiteet ja arkkitehtuuri luovat ympäristöä, eikä runoilija kiistä osallisuuttaan, vastuutaan tässä ajassa, tässä maailmassa.

Ahti Susiluoto (s. 1940 Lohja) on kuvataiteilija, kriitikko ja runoilija. Hän on saanut taiteilijankoulutuksen Suomen Taideakatemian koulussa 1958–1962. Susiluodon vanhemmat ovat taidekauppias Jorma Susiluoto ja kansakoulunopettaja, kirjailija Laura Susiluoto. Ahti Susiluoto on julkaissut teokset Kesät (1961), Muut saisivat elää (1970), Puhu heidän kieltään (1973) ja Valehtelematta tällä kielellä (1984).