Anneli Huopalainen tai Satu Kaikkonen tai Vuokko Koistinen

Huuto-/ostohinta  y h d e s t ä  kirjasta.

Kohteen sulkeuduttua ilmoita valintasi!
 

 
 
1. Anneli Huopalainen: KESÄN YLI. 2008 Kirja-Pakari, Punkaharju. 96-sivuinen nidottu kirja, täysin ehjä ja siisti, esilehdellä merkintä ’A..-serkulle Anneli’, ei muita merkintöjä.

Kesän yli (2008) on Anneli Huopalaisen kolmas runokokoelma, alaotsakkeensa mukaan Runopäiväkirja kesästä 2005.

Pöly alkaa laskeutua ojanvarren
heinille. Tie kohisee taas.
Ei tiedetä kuka lähti,
pystyivätkö auttamaan.
Minne veivät. Kenet?
Niin Kenet?
 
Anneli Huopalainen (s. 1939 Kerimäki) on, oltuaan toimistotyöntekijänä Savonlinnassa, palannut asumaan Kerimäelle. Hän on opiskellut näytelmäkirjoittamista Suomen Nuoriso-Opistossa Mikkelissä. Huopalaisen esikoisnäytelmä Romu-Heikki esitettiin Savonlinnan teatterissa 1978. Hän on kirjoittanut yhteensä kymmenkunta näytelmää ja viime vuosina myös runoteoksia. Anneli Huopalaisen tuotanto: Romu-Heikki. Historiallinen puhenäytelmä (1978), Kaija vaan. Perhedraama (1979), Siivet. Satunäytelmä (1980), Kissa Kilpeläinen. Lasten laulunäytelmä (1982), Keinu. Kesänäytelmä (1983), Kuilun päällä kylä. Perhedraama (1986), Kevään messu. Runokertomus (1998), Puiden pitkät varjot. Sukuhistoria ja elämäkerta (2001), Tässäkö kaikki – Runoja lasiverannalta (2004), Soutajat-kavalkadi. Näyttämöteos Saimaalta (2006), Seepra liukuhihnalla. Lasten ja aikuisten kirja (2008), Kesän yli. Runopäiväkirja (2008), Taikaomenat (2010), Rakkautta lautasella (2011) ja Karhuntanssi (2011) sekä näytelmätekstejä harrastajateattereille vuodesta 1970 alkaen, lied- ja kuorolaulusanoituksia, runoja runoantologioissa sekä lehtiartikkeleita ja sanoituksia.

2. Satu Kaikkonen: KAUKANA VIERAILTA MAILTA. Valokuvat: Tommi Kaikkonen. 2007 Pilot. 106-sivuinen nidottu kirja, lukematon, täysin ehjä ja siisti, nimilehdellä tekijän joulukuussa 2007 päivätty 'Joulun valoa' -tervehdys, ei muita merkintöjä.

Kaukana vierailta mailta (2007) on Satu Kaikkosen ensimmäinen runokokoelma. Kokoelma koostuu kahdesta osasta. Ensimmäisen osan runojen innoittajana ovat toimineet perheen kesäpaikan pihapiiri ja tunnelma Kuivajokivarressa, ja toisen osan runot ovat saaneet tunnelmansa Mallikaistenjärven Hirvisalon saaren luonnosta ystävän mökillä. Vaikka runoissa on realistinen ote, ne eivät perustu kirjoittajansa omaan elämään vaan muodostavat fiktiivisen kertomuksen rakkaudesta, menettämisestä ja löytämisestä.

Satu Kaikkonen (s. 1967) on luokanopettaja, koulutukseltaan kasvatustieteiden maisteri. Hänen tuotantoonsa kuuluu lyriikkaa, äänirunoutta ja abstraktia sarjakuvaa. Teoksia on julkaistu useissa kansainvälisissä runous- ja kirjallisuus-lehdissä sekä verkkojulkaisuissa. Kaikkonen on osallistunut visuaalista runoutta esitteleviin näyttelyihin Yhdysvalloissa, Isossa-Britanniassa, Unkarissa, Venäjällä ja Suomessa. Runokoelmat: Kaukana vierailta mailta (2007), Karri Kokko’s Next Work 2009 yhdessä Sari Hakalan, troylloydin ja Reijo Vallan kanssa) ja Sisälmyksiä (2010).

3. Lahja Malinen: HILJAINEN SATAMA. Toimitus ja kansi: Merja Matikainen. 1994 (paino: Kiteen Paino Ky). 113-sivuinen nidottu kirja, kannen nurkkien pientä kulumaa lukuun ottamatta ehjä ja siisti (ks. kuva), nimilehdellä kirjoittajan 21.11.-94 päiväämä omistus kirjan saajille, ei muita merkintöjä.

Hiljainen satama (1994) -runokokoelmassa tarkastellaan ihmisen elämänkaarta ja mielentiloja kahden ääripään, lapsen ja vanhuksen kautta. Kirjoittajan mukaan meissä asuu lapsi vanhuuteemme asti. Sisäinen, lyyrinen minä vertautuu laivaan, joka purjehtii yön ja päivän kautta - tummia sävyjä kaihtamatta - jälleen takaisin kohti alkuvettä, unen syliä, äidin kohtua. Herkästi värähtelevien, keväisten runojen vastapainona kulkevat suruisat mietteet ja kuolemantunnot. Malisen runous sisältää niin perinteistä, kalevalaista riimittelyä, kuin vapaita, lyyrisiä sanamuotoja. Runojen sisin lähde on ajatus. Kokoelman lopun aforismit kertovat ”hiljaisen sataman” löytämisestä. Saapuminen perille, sanojen rajan taakse, on päämäärä, joka voidaan tuntea jo tällä puolen: ”Kuin kohdussa on ihminen Jumalassa.” Runous syntyy ilon ja surun hetkistä. Syvästi eletty ja koettu on aarre, jonka tuomme viimeiselle rannalle. Myös tämä kirja on lahja, jolla on lukijalle tarjottavaksi pitkän elämäntyön, yön ja päivän kuva.

Kuka tietää lähtösatamassa

miten tuuli purtta ohjaa,

miten usein myrskyn pauhinassa

köli kareilla raapii pohjaa.

Vaan tuuli tyyntyy ja myrsky laantuu,

pursi hiljaiseen satamaan saapuu.

Lahja Malinen on julkaissut muistelmateoksen Kuusi vuotta Argentiinassa (1994) sekä runokokoelmat Hiljainen satama (1994) ja Runoja polun varrelta (2003).

4. Vuokko Koistinen: TÄSSÄ MAISEMASSA: PROOSARUNOJA. Kansi: Ritva Immonen. 1973 Kirjayhtymä. 70-sivuinen nidottu kirja, ehjä ja siisti, ei merkintöjä.

Tässä maisemassa: Proosarunoja (1973) on Vuokko Koistisen debyytti runoilijana. Hänen runoissaan ovat aineksina kesämaisema ja sen päätähuimaava elintaso, joka merkitsee ilmaa, valoa ja vettä. Yksilön kokemasta, eleettömästi kuvatusta rakkaudesta ja pettymisestä muistossa runot laajenevat elämänkatsomukseksi, jota rajaavat rauha, yksinkertaisuus, tyytyminen ja toivo.

Itkit yksinäisyyttäsi

ja minä omaani.

Olihan meillä

jotakin yhteistä.

Onko tullut kalasteltua, isäntä kysyy,

lahna on rantautumassa,

muutama lapukka on katiskassa,

verkoille en ole ehtinyt,

AIV on vasta tehty

ja heinätys jo käynnissä,

päivät menee seivästäessä

ja kuivia suojaan ajaessa.

Yöt kun niittää,

on niin väsyksissä

ettei jaksa lahnan perään.

Siunaa juustonpala

hapankorppuviipale

lasillinen punaviiniä

että muistaisin miten monen ihmisen työ

on tarvittu

yksinkertaiseen ateriaani.

Vuokko Koistinen syntyi kansakoulunopettajan perheeseen Ruokolahdella 1931 ja kirjoitti ylioppilaaksi Vuoksenniskan yhteiskoulusta 1953, avioitui ja sai kaksi lasta. Hän asuu Joensuussa. Koistinen palkittiin J. H. Erkon kirjoituskilpailussa 1959. Hän on julkaissut romaanit Poikkiviivat (1969), Vihreät tomaatit (1970), Yksityisalue (1972), Saahan aurinko olla (1974) ja Avohaava (1978), proosa-runokokoelman Tässä maisemassa (1973) ja runokokoelman Rakkaampi kivi, rakkaampi kukka (1981). Hän on mukana joensuulaisen Kirjailijayhdistys Ukrin kokoelmissa Siluetti: proosaa ja runoa (1971), Sylillinen toista ihmistä: antologia (1978), Vihnekurkku kukkuu (1976) ja Kuunpesijä (1981). Koistinen on erityisesti naisen kuvaaja, hänen oman määrittelynsä mukaan hänen proosassaan kiinnostuksen kohteena on ihmissuhdevaikeudet, runojen lähtökohtana on samaistuminen luontoon.