Bernheim HÄNEN VAIMONSA tai Luis Sepúlveda MAAILMAN LOPUN

Huuto-/ostohinta  y h d e s t ä  kirjasta.

Kohteen sulkeuduttua ilmoita valintasi!

1. Emmanuèle Bernheim: HÄNEN VAIMONSA ELI TOINEN NAINEN. Suomentanut Mirja Bolgár. 1995 WSOY. 115-sivuinen sidottu kirja, täysin ehjä ja siisti, ei merkintöjä, ehjä kansipaperi.

Hänen vaimonsa eli toinen nainen (1995; Sa femme 1993) on armoton kuvaus parisuhteen tasapainoilusta. Claire on itsellinen, hyvin toimeentuleva lääkäri. Hänellä on eroottinen suhde Thomasiin, joka ilmoittaa heti, ettei halua koskaan jättää perhettään. Pikaiset kohtaamiset eivät riitä Clairelle, ja hän ryhtyy pakkomielteenomaisesti keräämään esineitä, jotka liittyvät rakastettuun. Claire tallettaa sokeripaloja ja kondomien kääreitä, hän valokuvaa ja kuivattaa Thomasin antamat ruusut, säilyttää puhelinvastaajaan tallentuneet miehen viestit. Mielikuvitus täydentää sen, mistä rakastavaiset eivät puhu. Kuvitelmissaan Claire voi tunkeutua Thomasin arvoitukselliselle elämänalueelle. Kun Thomas haluaa vihdoinkin kertoa salassa pitämästään perheestä, Clairea odottaa epätavallinen yllätys.

Emmanuèle Bernheim (s. 1955 Pariisi) on suorittanut loppututkinnon Pariisin Itäisten kielten korkeakoulussa ja on perehtynyt erityisesti japanin kieleen. Pariisissa asuva Bernheim on työskennellyt myös televisiossa sekä kirjoittanut elokuva- ja televisionäytelmäkäsikirjoituksia. Romaaneissaan Bernheim kuvaa nykypäivän itsenäistä naista tuoreella tavalla. Jo esikois-romaanissaan Le cran d´arret (1985; ei suom.) hän antoi vahvan näytön omaleimaisesta tyylistään, jolle ovat ominaisia niukkuus, asiallisuus ja tiukka jäsentely. Hän kuvaa parisuhteen tasapainoilua lyhyin lausein ja kylmän toteavin äänenpainoin. Rakastavaisten kohtaaminen on usein kuin miekkailua, piston ja sivalluksen dialogia. Erotiikka, perverssiys, lievä sadismi ja fetisismi saavat rakkaussuhteeseen jännitettä, jota ei kaunistella tyylikeinoilla. Emmanuèle Bernheim sai Prix Médicis –palkinnon kolmannesta romaanistaan Sa femme (1993; Hänen vaimonsa eli toinen nainen 1995).

2. Luis Sepúlveda: MAAILMAN LOPUN MAAILMA. Suomentanut Matti Brotherus. 1997 WSOY. 154-sivuinen sidottu kirja, kannet ylipainettu, lukematon, ehjä ja siisti, ei merkintöjä.

Maailman lopun maailma (1997; Mundo del fin del mundo 1989). Kaikki alkoi Moby Dickistä. Kun poika neljäntoista vanhana luki tuon valloittavan romaanin, hän ei enää kuusitoistavuotiaana pystynyt vastustamaan kiusausta, hänen oli pakko lähteä Santiagosta etelään. Meriseikkailuun! Valaanpyyntiin! Lomallaan nuorukainen lähtee rohkeasti etsimään mahdollisuutta ja pääseekin valaanpyyntialuksen matkaan. Onnistuneesta ja kiinnostavasta retkestä huolimatta hän tajuaa, että valaiden tappaminen ei ole hänen elämäntehtävänsä. Nyt, kaksikymmentäneljä vuotta myöhemmin, mies palaa kotimaahansa Chileen ensimmäisen kerran sieltä paettuaan. Luonnonsuojelijana hän haluaa selvittää, mitä japanilainen tehdaslaiva tekee Chilen vesillä, miksi se menetti miehistöstään kahdeksantoista jäsentä ja mikä on sen yhteys Chilen myöntämään valaantappolupaan, joka on kansainvälisten säädösten vastainen. Kotiinpaluun aiheuttama jännitys jää taka-alalle, kun tapahtumat Chilessä muuttuvat arvaamattomiksi. Luis Sepúlveda kirjoittaa lämpimästi tärkeästä asiasta ja kutoo nuoren pojan kokemuksista alkavan tarinan oivallisesti huikeaan loppuun.

Luis Sepúlveda (s. 1949 Ovalle, Limarin maakunta) on chileläinen kirjailija, elokuvaohjaaja, toimittaja ja poliittinen aktivisti. Hän on opiskellut teatterituotantoa Chilen kansallisessa yliopistossa. Hänen poliittinen aktivisminsa alkoi opiskelijaliikkeen johtajana ja Salvador Allenden hallinnon kulttuuriasiainosastossa. Kenraali Augusto Pinochetin valtaan nostaneen vallankumouksen jälkeen Sepúlveda oli kaksi ja puoli vuotta vangittuna ja Amnesty Internationalin ponnistelujen jälkeen kotiarestissa. Hän onnistui pakenemaan ja oltuaan maan alla lähes vuoden perusti Valparaisossa draamaryhmän. Hänet pidätettiin uudelleen ja hän sai maanpetoksesta elinkautisen tuomion, mikä myöhemmin alennettiin 28 vuoteen ja sittemmin kahdeksan vuoden maastakarkoitukseen; vuosinta 1977-79 hän oleskeli Latinalaisen Amerikan eri maissa ja siirtyi sitten Saksaan, missä työskenteli toimittajana matkustaen laajalti Latinalaisessa Amerikassa ja Afrikassa. Vuosina 1982-87 hän työskenteli miehistön jäsenenä Greenpeacen aluksilla. Luis Sepúlvedan esikoisteos on Crónica de Pedro Nadie (1969; English title: Chronicle of Pedro Nobody; ei suom.). Hänen 16 teoksestaan ovat suomeksi ilmestyneet Vanha mies joka luki rakkausromaaneja (1993 Un viejo que leía novelas de amor 1989) ja Maailman lopun maailma (1997; Mundo del fin del mundo 1989).