EDUARD VILDE 1865-1965 .

EDUARD VILDE 1865-1965 . Paino - 209g, Halkaisija - 84mm.

Eduard Vilde, myös Wilde, (5. maaliskuuta 1865 Simuna, Virumaa, Viro – 26. joulukuuta 1933 Tallinna, Viro) oli virolainen kirjailija ja toimittaja. Hän oli A. H. Tammsaaren ohella Viron kirjallisuuden merkittävimpiä realisteja. Hän työskenteli toimittajana vuodesta 1883 mutta joutui vuoden 1905 vallankumouksen jälkeen mielipiteidensä vuoksi lähtemään maasta ja asui vuosina 1905–1917 pakolaisena Suomessa, Saksassa, Sveitsissä ja Kööpenhaminassa. Hän palasi kotimaahan vuoden 1917 vallankumouksen jälkeen. Viron itsenäisyystaistelun aikaan hän oli diplomaattina Kööpenhaminassa ja Viron ensimmäisenä lähettiläänä Berliinissä 1919–1920. Hänelle myönnettiin Tarton yliopiston kunniatohtorin arvo 1929.

Wilde julkaisi ensimmäiset kertomuksensa ja humoreskinsa 18-vuotiaana. Berliinissä ollessaan 1890–1892 hän tutustui saksalaiseen realismiin ja sosialistisiin aatteisiin. Hänen romaaninsa Külmale maale (1896) merkitsi Viron kirjallisuudessa kriittisen realismin läpimurtoa. Romaanissaan Raudsed käed hän käsittelee työläisaiheita. Viron 1800-luvun talonpoikaislevottomuuksia hän käsittelee romaanitrilogiassa Mahtra sõda (suom. Kapina moisiossa), Kui Anija mehed Tallinnas käisid (1903) ja maanpaossa valmistuneessa Prohvet Maltsvet (1906). Näitä pidetään Viron realismin klassikkoina. Trilogia käsittelee Viron 1800-luvun talonpoikaislevottomuuksia.

Maanpaossa Vilde julkaisi novellikokoelman Jutustused ja romaanin Mäeküla piimamees (suom. Mäenkylän maitomies sekä näytelmiä, joista erityisesti Pisuhänd (suom. Vihtahousu) on klassinen komedia ja sellaisena Viron kirjallisuudessa merkittävimpiä. Kotimaahan palattuaan hän julkaisi vielä näytelmän Side (1922), mutta sittemmin enää toimitti kootut teoksensa (33 osaa 1923–1935). Romaani Rahva sulasedää ei ehtinyt valmistua, vaan hän julkaisi siitä joitakin lukuja Looming-lehdessä