Eila Pennanen: KAADETUT PIHLAJAT tai Aili Suolahti: MARJATTA

Huuto-/ostohinta  y h d e s t ä  kirjasta.

Kohteen sulkeuduttua ilmoita valintasi!

1. Eila Pennanen: KAADETUT PIHLAJAT. 1945 WSOY (toinen painos). 145-sivuinen nidottu kirja, ehjä ja siisti, esilehden yläreunaan kirjoitettu 'Jouluna 1945', ei muita merkintöjä.

Kaadetut pihlajat (1944) on Eila Pennasen toinen teos. Pienoisromaani liikkuu kahdessa aikatasossa, se on runollinen kertomus kolmesta nuoruuden kynnyksellä olevasta lapsesta – ja nykypäivässä [1940-luku] kuvaus aikuisista sisaruksista Veikko ja Sirkka. Sisarukset ja Veikon vaimo Elsa tapaavat sisarusten lapsuudenkodissa. Heidän kasvattisisarensa Elli-Sisko on kuollut yksityisessä parantolassa ja Sirkka on ollut Elli-Siskon hautajaisissa. Sisarusten äiti on kylpylaitoksessa, ja Sirkka on ilmoittanut hänelle Elli-Siskon kuolemasta vain kirjeellä. Teoksesta kirjailija sai Kalevi Jäntin palkinnon 1945.

"Tällä teoksellaan Eila Pennanen vahvistaa asemaansa lupaavana kertojanalkuna." – Toivo Pekkanen, Suomalainen Suomi

"Eila Pennasen pienoisromaanista jää lukijan mieleen erikoislaatuisten sisäisten maisemien tuoksu, oma sielunilma, jonkalainen yksinään kykenee tekemään kertomatuotteen eläväksi." – Lauri Viljanen, Helsingin Sanomat

"Kaadetut pihlajat on voimakkaan taiteellisen innoituksen ja psykologisen selvänäköisyyden synnyttämä." – Toini Havu, Valvoja

Eila Pennanen (1916 Tampere – 1994 Tampere) oli kirjailija, kriitikko, esseisti ja suomentaja. Hän pääsi ylioppilaaksi 1936, valmistui filosofian kandidaatiksi Helsingin yliopistosta 1940 ja suoritti kirjastotutkinnon 1947. Pennanen osallistui talvi- ja jatkosodan aikana Karjalassa työpalveluun. Sieltä palattuaan hän kirjoitti esikoisteoksensa, ylioppilasromaanin Ennen sotaa oli nuoruus (1942). Pennanen oli tuottelias romaanikirjailija ja novellisti sekä suomentaja. Hän kirjoitti myös näytelmiä, radiokuunnelmia, esseitä ja nuortenkirjoja. Hän oli arvostettu kulttuurivaikuttaja ja oli jäsenenä mm. valtion kirjallisuuslautakunnassa ja Suomen Kirjailijaliiton johtokunnassa. Pennanen opetti 1960- ja 1970-luvulla Helsingin yliopistossa. Kirjailijantyönsä ohella hän toimi 1940- ja 1950-luvuilla arkistonhoitajana, WSOY:n kirjastonhoitajana, mainostoimittajana sekä kulttuurilehti Parnasson toimitussihteerinä.

2. Aili Suolahti: MARJATTA ETSII SÄVELTÄÄN. 1944 Otava (toinen painos). 232-sivuinen nidottu kirja, ehjä ja siisti, esilehdellä aikaisempien omistajien nimi ja leima, ei muita merkintöjä.

Marjatta etsii säveltään (1944) on Aili Suolahden esikoisromaani. Sille antavat leimansa kultivoitunut äly ja hillitty, hienostunut sanonta. Teos avaa eteemme mielenkiintoisen ja kirpeän ongelman: sivistyneen perheen tyttären avioliiton autonkuljettajan kanssa. Marjatta Airola, ylioppilas, lehtorin tytär, poikkeaa monessa suhteessa tavallisesta helsinkiläisestä opiskelijatytöstä. Hänen suuri, kaikkivoittava harrastuksensa on musiikki, ja omassa elämässäänkin hän pyrkii löytämään oikean sävelen, jonka kannattamana hänen sielunsa pääsisi täydelliseen sopusointuun. Tämä hiljainen, syvällinen tyttö kulkee puolittain syrjäisenä toveriensa seurassa, mutta kun hän sattumalta tapaa autonkuljettajan, joka on tuonut vieraita Airolan huvilalle, kirvoittaa tuon nuoren, vakavan miehen olemus jotakin hänen sisimmästään, hän unohtaa ujoutensa ja huomaa kykenevänsä sekä antamaan että vastaanottamaan täysin sydämin. Nuorten liitto ei kuitenkaan suju hankauksitta, vaikka Marjatan perhe koettaa suhtautua siihen mahdollisimman hienotunteisesti. Elämänpohjan erilaisuus pyrkii väkisinkin vaikuttamaan ja saa aikaan riitasoinnun, jota omalta osaltaan syventää ankara ulkonainen kohtalonisku. Mutta Marjatassa osoittautuu vaikeuksien tullessa olevan yllättävän paljon voimaa ja sitkeyttä, hän löytää kuin löytääkin lopulta oman sävelensä ja jatkaa elämää sopusointuisena ihmisenä. Rinnan tämän pääjuonen kanssa kulkee toinen, kevyempi, joka käsittelee Marjatan reippaan Harri-veljen vaiheita. Harrin mukana lukija saa hauskoja välähdyksiä helsinkiläisen sivistyneistö- ja diplomaattipiirien elämästä. Tekijän kuvauksessa on kauttaaltaan suvereeni aitouden leima.

 Marjatta etsii säveltään on 1940-luvulle tyypillinen ihmissuhderomaani, romantiikkaa sodan varjossa. Kepeään tyyliin kirjoitettu, mutta aiheeltaan vakava ja syviäkin tunteita kosketteleva kertomus alkaa nuorten kihlautumisesta ja avioliitosta, kuvaa lapsen kuolemaa seuraavaa itsesyytösten ja kriisin aikaa ja päättyy puolisoiden uuteen lähentymiseen sekä miehen lähtöön rintamalle suorittamaan isänmaallista velvollisuutta. Marjatta etsii säveltään ilmestyi 1944 tekijänä Aili Suolahti; toinen painos ilmestyi samana vuonna. Kolmas painos ilmestyi Otavan Isojen tyttöjen kirjasto -sarjassa vuonna 1957 tekijänä Aili Palmén.

Aili Palmén (1917 Jyväskylä – 2012 Helsinki) oli kustannustoimittaja, kirjailija ja kääntäjä. Hän oli naimisissa 1940–1947 Eino E. Suolahden kanssa, liitto päättyi avioeroon. Aili Palmén valmistui filosofian kandidaatiksi 1941. Hän työskenteli kustannustoimittajana Otavan palveluksessa. Palmén suomensi muun muassa useita Georges Simenonin teoksia. Esikoisromaani Marjatta etsii säveltään ilmestyi 1944 nimellä Aili Suolahti kuten seuraava romaanikin Syksyä kohti (1946). Maija Suovan teoksen Rakastavaiset taiteen valossa (1947) tekstit on kirjoittanut Aili Palmén-Suolahti. Aili Palmén -nimellä ilmestyivät Ystäväni, miehet, naiset: muistelmia (1978), Kirjeitä, kohtaloita: elämänkuvia viime vuosisadalta ja nykyiseltä (1980) ja  Se toivon tähti sammumaton: ihmisiä, kirjoja, ilmiöitä (1983). Aili Palmén ja Kirsti Korpi ovat toimittaneet teokset Kuninkaallisia ja romantiikkaa kuvin ja sanoin (1961), Kiitos, rakas äiti: kuvia äidin maailmasta (1963), Kuninkaallista nuorisoa Euroopasta Kaukoitään (1963), Jacqueline Kennedy (1964) ja Kuninkaallista perheonnea: Ruhtinashovien tapahtumia 1963-1967 (1967). Aili Palmén on toimittanut teokset Kennedyt: Kuvia erään perheen kohtaloista (1968), Sitä koiraa en unohda koskaan (1969), Kuninkaallisten elämää: Ruhtinashovien tapahtumia 1967-1970 (1970), Sylvi Kekkosen muisto (1975), Kuin palava pensas: Ella Erosen runomaailma (1980) ja Lapsuudenkotini oli pappila (1980).