Eino Hosia KUKKIVIA HAUTOJA tai Jussi Talvi TÄLLAISTAKO SIIS

Huuto-/ostohinta  y h d e s t ä  kirjasta.

Kohteen sulkeuduttua ilmoita valintasi!

1. Eino Hosia: KUKKIVIA HAUTOJA: JÄLKEENJÄÄNEITÄ NOVELLEJA. Elämäkerrallisen johdannon kirjoittanut Rafael Koskimies. 1945 Otava. 160-sivuinen sidottu kirja, ehjä ja siisti, esilehdelle kirjoitettu '31.3.-46 Ellille Signeltä'  ei muita merkintöjä, ei kansipaperia.

Kukkivia hautoja: Jälkeenjääneitä novelleja (1945), Eino Hosian postuumisti julkaistu novellikokoelma, sisältää sodassa kaatuneen Hosian jälkeenjääneitä novelleja. Eino Hosian sankarikuolema kesällä 1941 oli nuoren kirjallisuutemme kipeimpiä menetyksiä. Hänen uransa oli parhaassa nousussa, suuret suunnitelmat kesken. Mutta jo tässäkin kehitysvaiheessaan hän jää aina elämään kirjallisuuteemme eräänä sen säihkyvimmistä romantikoista, hehkuvin värein maalaavana sanataiteilijana ja elämän laitapuolen ihmisten syvänä ymmärtäjänä. Rouva Marjatta Hosia on miehensä jälkeenjääneistä kirjoituksista valinnut tämän, nyt julkisuuteen tulevan novellikokoelman. Siinä on varsinaisesti kolme laajahkoa novellia: "Veli Murhe ja minä", Luokkakokouksen jälkeen" ja "elämä ja leipä". Loppuosa "Kirkastusvuorelle" sisältää sotiemme paineen alla syntyneitä kirjoituksia, joita voidaan tavallaan pitää Hosian velvoittavana testamenttina. Niissä hän tuo vaikuttavin sanoin julki rakkautensa kotiseutuunsa, kansaansa, maahansa sekä ennenkaikkea taiteeseen. Kauneuteen. Professori Rafael Koskimies on kirjoittanut teokseen esipuheen, jossa hän opastaa lukijan näkemään Hosian harvinaisen kirjailijalahjakkuuden. 

Tekstinäyte:

"Mutta kaiken tämän melun, kohinan ja epätoivon keskellä kasvoi Kulttuurin ylistetty Puutarha, jossa luettiin ja mietiskeltiin ja jossa kaljupäiset professorit juhlallisina kumartuivat mikroskoopeilla tarkastamaan kasvien hermoja... Se muistutti epäilyttävästi suljettua luostarin puutarhaa, jonka käytävillä nunnat päivällä hurskaina ja rukousnauhaansa hypistellen käyskentelevät, mutta yöllä vaipuvat muurin yli tunkeutuneiden rakastajiensa syliin. Kulttuurista oli muodostumaisillaan hienostunut nautinnonväline muutamien harvojen käsissä."

Eino Johannes Hosia (1905 Punkalaidun – 1941 Joutseno) oli kirjailija, jonka ura katkesi ennenaikaisesti kaatumiseen jatkosodan alussa. Hän toimi lyhyitä aikoja sanomalehtimiehenä muun muassa Satakunnan Kansassa, mutta oli vapaa kirjailija vuodesta 1932. Hosia julkaisi ensin yksittäisiä novelleja, kertomuksia ja pakinoita ja lopulta esikoisromaaninsa Kypsynyttä viljaa (1937). Teoksissaan Hosia kuvasi kotiseutuaan ja myös silloisen maatalousyhteiskunnan marginaaliryhmiä – köyhiä, sairaita ja vaivaisia. Romaanissaan Tulipunaiset ratsastajat (1938) hän tarkasteli tositapahtumiin perustuen Huittisten seudulla toiminutta kartanolaisten uskonlahkoa. Otettuaan osaa talvisotaan Hosia julkaisi pääteoksensa Tuliholvin alla (1940), joka perustui hänen omiin sotakokemuksiinsa Taipaleella ja Vuosalmella. Romaani oli omistettu Hosian Summassa kadonneelle Jaakko-veljelle.

2. Jussi Talvi: TÄLLAISTAKO SIIS ON NUORUUS? 1957 Otava, Joka kodin tähtikirjasto N:o 46. 192-sivuinen sidottu kirja, ehjä ja siisti, ei merkintöjä, ei kansipaperia.

Tällaistako siis on nuoruus? (1944) on Jussi Talven esikoisteos. Se on romaani sota-ajan nuorisosta, joka suoraan koulun penkiltä on temmattu ankaraan todellisuuteen, kertomus rakkaudesta näiden kriittisten vuosien puitteissa. – Hanna on nuori tyttö, johon miehekäs rintamavänrikki Lauri Peltola on lyhyinä lomapäivinään kohdistanut mielenkiintonsa ja hellyytensä. Asia on jo kehittymässä kihlaukseen saakka, mutta sitä ennen Hannan on tunnustettava suhteensa toiseen mieheen. Tästä syntyy pettymys, ristiriitoja, monta hiljaa käytyä taistelua, mutta anteeksiantamisen tahto ja luja pyrkimys ymmärtää toista auttaa kumpaakin ponnistelemaan kohti valoisampaa tulevaisuutta. – Jussi Talven romaani on miellyttävä ja vilpitön todistuskappale nuorisosta, joka sotavuosiemme kovassa koulussa säilyttää sisäisen herkkyytensä ja joka on oppinut ymmärtämään, että sen saama osa ankaruudessaan on kaunis ja velvoittava.

Tällaistako siis on nuoruus? (1944) -teoksen ensimmäisen painoksen takakansiteksti: Jussi Talven, salanimellä esiintyvän nuoren rintamaupseerin esikoisromaani kuvaa nykyhetken nuorisoa, joka suoraan koulunpenkiltä on temmattu sodan ankaraan todellisuuteen. Saamatta kokea nuoruuden huoletonta iloa ja voimatta valmistua varsinaiseen elämäntehtäväänsä tämä nuoriso rintamalla kypsyy miehuuteen. Lomat ovat ainoa kappale sen yksityiselämää, ja lomien haikeansuloiset päivät kiirehtivät solmimaan pysyviä siteitä. Koteja perustetaan lähdön ja paluun vuoroveden antaessa kaikelle voimakkaan, kiihkeän tunnelmansa. Tästä nuorisosta, sen vaikeuksista, ristiriidoista ja kiusauksista, sen sitkeydestä ja valoisasta, hellittämättömästä tulevaisuudenuskosta kertoo tekijä koruttomasti ja vaikuttavasti. "Tällaistako siis on nuoruus?" on miellyttävä ja vilpitön todistuskappale nuorisosta, joka sotavuosiemme kovassa koulussakin säilyttää sisäisen herkkyytensä ja joka on oppinut ymmmärtämään, että sen saama osa ankaruudessaan on kaunis ja velvoittava.

Jussi Talvi (oik. Yrjö Johannes Talvio, 1920 Raahe – 2007 Helsinki) toimi Yhtyneiden Kuvalehtien toimitussihteerinä 1945–49, Fennada-Filmin studiopäällikkönä 1950–52, Mainosyhtymä Oy:n mainospäällikkönä 1952–57 ja Uusi Maailma –lehden päätoimittajana 1963–79. Talven esikoisteos Tällaistako on siis nuoruus? (1944), kuten hänen pari seuraavaakin romaaniaan, käsittelee sotaa ja sodasta paluuta. Myöhemmissä romaaneissaan Talvi kuvaa aikansa ihmisiä ja yhteiskuntaa mm. mainostoimiston ja elokuva-alan näkökulmasta. Gastronomia- ja matkailuaiheisten teosten lisäksi Talvi teki tilausteoksia. Hän osallistui myös yhteiskunnalliseen keskusteluun. Talvi laati myös elokuvakäsikirjoituksia (Roland af Hällström: Ylijäämänainen 1951 ja Poika eli kesäänsä 1955, Teuvo Tulio: Hornankoski 1949 ja Ville Salminen: Evakko 1956). Talven sotakirja Ystäviä ja vihollisia (1954) ilmestyi puolitoista kuukautta ennen kuin Väinö Linnan tuntematon sotilas. Talven romaanin aiheena on suomalaisten ja saksalaisten aseveljeys ja ystävyys Syvärillä jatkosodan alkamisen jälkeen. Teoksen loppuhuipennus tapahtuu Lapin sodassa, jossa aseveljeys saa päätöksensä. Romaanin päähenkilöitä ovat tykistön luutnantti Honka ja saksalaiset kapteeni Breise ja majuri Welke. Teos perustuu Talven omiin kokemuksiin jatkosodan joukko-osastoissa, jotka toimivat Aunuksen rintamalla yhteistyössä saksalaisten kanssa mutta kohtasivat heidät Lapin erämaissa vihollisina. Linnan teosta verrattiin Talven romaaniin ja kritiikki käynnisti kuukausia kestäneen sotakuvauksia koskeneen keskustelun, "Suomen kirjallisuuden jatkosodan".