Gunnar Widegren: PÖRRI – SE OLEN MINÄ. Sid. kirja 1952 WSOY

Gunnar Widegren: PÖRRI – SE OLEN MINÄ. Suomentanut Laila Järvinen. 1952 WSOY (neljäs painos). 236-sivuinen ehjä ja siisti kirja on sidottu kangasselkäisiin kansiin, esilehdelle kirjoitettu 'Muistoksi Järvisiltä', nimilehden yläreunaan kirjoitetusta alkuperäisen omistajan nimestä yläpuoli leikkautunut sidottaessa pois, ei muita merkintöjä.

Pörri – se olen minä (1936; Raggen – det är jag 1934) on ruotsalaisen Gunnar Widegrenin suosittu romaani, jonka suomennoksesta on ilmestynyt viisi painosta. Pörri, pörrötukkainen Maria, on sievä ruotsalaisneito, jonka oikeaa nimeä ei muista kukaan. Konttorityttönä työskentelevä Pörri asuu yhdessä vanhempiensa ja kahdeksan siskonsa kanssa, mutta viettää aikaa ystäviensä Purjon, Penun – joka ei ole mikään kaunotar – sekä Josephine Bakerin kanssa. Josephine Baker ei tietenkään ole tumma, vaan pohjoismaisen vaalea. Heidän pomonsa on monokkelia kantava tukkukauppias. Pörri ystävineen haaveilee siitä oikeasta, mutta liian usein korteista ei vedetä "ainoatakaan miestä". Arpajaisvoittokin olisi ihan kiva. Kirja on filmattu Ruotsissa ilmestymisvuonnaan 1936.

"  Pörri. – Kukako? – Minä! Pörrin nimestä saan kiittää kaameaa tukkaani. Se ei ole musta, ei ruskea eikä punainen. Siinä on kaikkia näitä värejä ja vähän vielä muitakin. Sileäksi sitä ei saa millään ja kiharaikseksikaan sitä ei voi kehua. Se on vain yhtä pörröä, ja pääni muistuttaa totta totisesti pientä karkeakarvaista terrieriä. (- - -) "

"Pörrin, hänen perheensä ja ystäviensä maailma on samalla kertaa viehättävän vanhanaikainen, moderniin kurkottava ja hillitön. Vanhanaikaista on tietenkin perheen malli: tupakkaa kaikkialle sirotteleva isä, Lehtori, on perheen patriarkka ja hänen vaimonsa ja kaikki yhdeksän tytärtään kunnioittavat häntä. Kaikki tytöt haluavat tietenkin myös naimisiin, tai ainakin heidän pitäisi sitä tahtoa. Kuitenkin isä on etäinen ja naurettavakin: perheen tytöt ovat nokkelia, itsenäisiä ja kipakasti sanailevia. Pörri itse on jo selvästi uuden ajan airut: hän käy töissä konttorissa, polttelee tupakkaa eikä epäröi nauttia likööriä tai samppanjaa aina kun tilaisuus tulee. Ystävillä on keskeinen rooli hieman samaan tapaan kuin vanhoissa tyttökirjoissa (- - -). Nykylukijalle kirja kieliikin totta kai ihan toisenlaisesta ajasta: 1930-luvun Ruotsi näyttäytyy varsin vauraana, mutta koko perheen on kannettava roposensa yhteisen hyvän eteen. Nuori nainen ei muuta yksiöön, vaan jakaa huoneen siskojensa kanssa. (- - -)" – Katja Jalkanen

Gunnar Widegren (1886 Tukholma – 1959 Tukholma) oli ruotsalainen kirjailija, käsikirjoittaja ja toimittaja. Hänen teoksistaan ovat suomeksi ilmestyneet Pörri – se olen minä (1936), Karuselliperhe (1936), Neiti Aurinkoinen (1938), ”Prinsessa Pettersson” (1940), Väärän lipun alla (1941), Odottamaton kihlaus (1948) ja Punatukkaisilla on etusija (1950).