Kuvaus

Dwayne ’The Rock’ Johnson yllättää lastenelokuvassa kovana lätkätähtenä, joka joutuu hammaskeijun hommiin. Paperilla Hammaskeiju (2010) kuulostaa jopa lastenelokuvaksi liian väkisin väännetyltä ja kaukaa haetulta. Vanhemmatkin katsojat kavahtavat ideaa Dwayne ’The Rock’ Johnsonista husleeraamassa trikoisiin pukeutuneena hammaskeijuna. Ensijärkytyksen jälkeen luvassa on kuitenkin harmitonta hupia, joka varmasti kirvoittaa muutamat naurut niistä vähän isommistakin katselijoista. Disney -tuotteelta tuntuvassa elokuvassa parhaat päivänsä nähnyt jääkiekkoilija Derek Thompson (Dwayne Johnson) tuomitaan kahdeksi viikoksi suorittamaan hammaskeijun tehtäviä, koska ei usko keijujen olemassaoloon, ja melkein levittää epäuskoa myös tyttöystävänsä Carlyn (Ashley Judd) pieneen tyttäreen. Derekin harmiksi keijuiluun kuuluu kimaltelevat siivet ja näppärien keijujippojen opettelu seesteisten hammaskeijupomojen (Julie Andrews ja Billy Crystal) valvovien silmien alla. Yhdessä tehtävänvalvojansa Tracyn (keijukaismaisen vartalon omaava Stephen Merchant) kanssa Derek ryhtyy toimeen, ja huomaa, että hän voi hoitaa homman omalla tavallaan ja samalla saada aikaiseksi jotakin hyvää. Elokuvaa katsoessa tulee suurena helpotuksena, ettei se yritäkään ottaa itseään todesta. Leffan idea on älytön, ja elokuvantekijät onneksi tietävät sen. Näyttelijöillä on selkeästi hauskaa rooleissaan, ja he tekevät jatkuvasti hyväntahtoista pilkkaa itsestään ja elokuvasta. Showpainiuransa lomassa elokuvissa esiintynyt Dwayne Johnson on yksinkertaisessa roolissaan ihan mukiinmenevä, mutta jää aina aisaparinsa Stephen Merchantin varjoon. Konttori -sarjaa kirjoittava ja tuottava neropattikoomikko on loistava siivettömäksi jääneenä keijuna, ja on yksin vastuussa elokuvan parhaista vitseistä. Reilut pari metriä pitkän Merchantin pajunvitsamaisesta olemuksesta revitään huumoria useaan otteeseen. Elokuvassa nähdään myös toinen TV-komiikan mestari. Rohkean Family Guy-animaatiosarjan luoja Seth MacFarlane piipahtaa pienessä cameoroolissa. Elokuvan lopussa tuskallisen ilmeinen onnellisen lopun korostaminen uhkaa pilata hupaisasti vietetyt satakunta minuuttia, mutta lopputeksteihin säilötty Julie Andrewsin ja Billy Crystalin sketsi jättää positiivisen mielikuvan tästä hyvin suoriutuvasta lastenelokuvasta. Nykyään on tavallista, että lastenelokuviin ujutetaan myös aikuisempaan makuun istuvaa huumoria. Toisinaan kahtiajako ei toimi, ja tuloksena on sekamelska laimeita vitsejä, jotka eivät naurata enää oikeastaan ketään. Hammaskeijussa molemmat puolet toimivat. Lapsille on keijupölyä ja söpöjä siivekkäitä keijukostyymejä, ja vähän vanhemmat viettävät hupaisan leffaillan Andrewsin, Crystalin ja Merchantin vitsikästä menoa katsellessa. Myöhemmin ei ehkä kehtaa kertoa kaverille nauttineensa elokuvasta, mutta tulipahan kerrankin otettua vähän rennommin." 8. ------------------------------------------------------------------- M. 8.

Katso myös muut kohteeni linkeistä: