Kuvaus

Huuto-/ostohinta  y h d e s t ä  kirjasta.

Kohteen sulkeuduttua ilmoita valintasi!

 

1. Hannu Helin: SANNA SANNASENI. Päällys: Ylermi Lahti. 1980 Weilin+Göös. 178-sivuinen sidottu kirja, lukematon, kansipaperissa kulumaa ja joku repeämä, itse kirja täysin ehjä ja siisti, ei merkintöjä.

Sanna Sannaseni (1980) on Hannu Helinin ensimmäinen proosateos. Se on vivahteikas romaani kahden nuoren opiskelijan rakkaussuhteesta, sen loputtomista lähdöistä ja paluista. Tarina sijoittuu Helsinkiin, jonka 1970-luvun lopun nuorison monasti lohduttomia elämäntuntoja Helin kuvaa herkästi, suodattaa usein tumman huumorin läpi. "Sanna Sannaseni. Anna minun kaikki kestää. Ja sinä annat." Useammin kuin kerran Tavi on huokaissut näin Sannan perään sen puolentoista vuoden aikana minkä he ovat toisissaan roikkuneet. Sanna on lähtenyt Tavin luota neljä kertaa, milloin omien ystäviensä seuraan 'elämään omaa elämäänsä', milloin Mösjöön luo Pariisiin. Jokaisen lähdön jälkeen Tavi on yrittänyt eritellä suhdettaan Sannaan sekä sitä mitä hänessä itsessään ja hänen ympärillään tapahtuu. Hän on elänyt elämäänsä Jatan ja Tertun kanssa, etsinyt lohdutusta viinipullosta ja kaljakolpakosta, kuunnellut Pohjalaisen järkipuhetta ja kantanut ruumiita vanhainkodin kellarissa. Ja kun Tavi uskoo ratkaisun sitten olevan selvän, tulevat Ranskasta Sannan pitkät kirjeet – eikä Tavi enää ole varma, mitä hänen olisi tehtävä jotta tekisi oikein.

Hannu Helin (1944 Kuopio – 2015 Helsinki) julkaisi lyriikkaa, romaanin ja käännöksiä. Helin määritteli tehtäväkseen tutkimusmatkan suomen kieleen. Hänen esikoisteostaan, runokokoelmaa Tärisen maailman kyljessä (1978), seurasi runsaat parikymmentä runokokoelmaa. ”Helinin runouden kieli lähestyy kokemusta luonnollisesta kielestä, joka ei koskaan ole sisäsiistiä ja kultivoitua” (Maaria Pääjärvi, Parnasso). Hannu Helin julkaisi yhden romaanin, Sanna Sannaseni (1980).

 

2. Kalevi Rahikainen: MINÄ, URHO JA MAO. 1973 Weilin+Göös. 193-sivuinen sidottu kirja, ehjä kansipaperi, itse kirja ehjä ja siisti, kannen ja esilehden välisellä tyhjällä lehdellä aikaisemman omistajan nimi, ei muita merkintöjä.

Minä, Urho ja Mao (1973) -teoksessaan Kalevi Rahikainen kertoo millaista on olla omakustannuskirjailija Suomessa. Itse kustannetun teoksen huomaavat veroviranomaiset, eivät suinkaan ne, jotka jakavat kirjailijoille apurahoja. Jos ajatellaan pelkästään taloudellisen avun tarvetta, niin sitä omakustantajalla varmasti on, eipä tätä tietä juuri menestyskirjoja synny. Apurahojen jakoperusteeksi ei tämä kuitenkaan riitä; siinäpä kysymyksen vaikeus. Rahikainen kirjaa omaa arkeaan, johon sisältyy kirjoittamista, kävelyretkiä Mao-koiran kanssa, sairautta, rahapulaa, mietiskelyä ja ajan kulumista. Pohjasävynä on lievä katkeruus, turhautuneisuuden tunne. Kirjailija teoksestaan: "Kirjani tapahtumat ovat ankaraa todellisuutta ja siinä mainitut henkilöt todellisesta elämästä."

Kalevi Rahikainen (1927 Koskenpää – 1992 Espoo) oli Suomen mainikkain omakustantaja, kiinnostava ja omaleimainen ilmiö kirjallisuudessamme. Nuoruudessaan hän toimi erilaisissa ammateissa, kuten seka-, metsä-ja maatöissä, rakennuksilla, merillä, taidemaaralina, toimittajana, kriitikkona. Rahikainen julkaisi esikoisrunokokoelmansa Hyvää huomenta vuonna 1958. Samoihin aikoihin hän liittyi myös jäseneksi taiteilijaryhmä Kiilaan. Hänen runojensa aiheina olivat sodanvastaisuus, kansalaissodan muistot ja myös kuoleman ja katoavaisuuden teemat. Rahikainen kirjoitti vappu- ja joulurunoja eri ammattiyhdistyslehtiin (Palkkatyöläinen, Rakentaja, Ahjo) ja hän toimi myös 1960-luvulta lähtien Porissa ilmestyneen Satakunnan Työ-lehden kolumnistina. Kalevi Rahikainen julkaisi romaanit Aurinko on vielä nuori (1962) ja Minä, Urho ja Mao (1973).

Näytä lisää Näytä vähemmän

Osta heti

Sulkeutuu 6 vrk 22 h 48 min
Lisää muistilistalle Poista muistilistalta

Osta heti

Lisätiedot

Maksaminen ja toimitus

Hintaehdotukset

6 € Sulkeutuu 6 vrk 22 h 48 min

Kysymykset

Kysy myyjältä, viestit ovat julkisia.
Kirjaudu sisään tai luo uusi tunnus.