Hannu Salama: SIINÄ NÄKIJA MISSÄ TEKIJÄ tai LOKAKUUN PÄIVIÄ

Huuto-/ostohinta  y h d e s t ä  kirjasta.

Kohteen sulkeuduttua ilmoita valintasi!

1. Hannu Salama: LOKAKUUN PÄIVIÄ. 1971 Otava (ensimmäinen painos). 160-sivuinen nidottu kirja, muutaman alkulehden kulmassa taittumaa, muuten ehjä ja siisti, ei merkintöjä, takakannessa alkuperäinen kirjakaupan hintatarra (14.00).

Lokakuun päiviä (1971) on Hannu Salaman kymmenes teos, kuudes romaani. Se on realistinen avioliittokuvaus, jonka keskushenkilöiden kulttuuri- ja poliittinen aktiivisuus ankkuroi aikaansa 1960-luvun lopulle. Tapahtumia ja ajatuksia leimaa vahva SKP:läinen vasemmistolaisuus. Eletään lokakuuta, sitä aikaa vuodesta jolloin viimeisiä lehtiä kärrätään omakotitalon pihalla. Lapsia viedään puistotädille, työn välissä kuvitellaan parempaa elämää jossain maalla, joskus vanhana. Eija ja Kosti perustavat puolueosastoa. Ostoskeskuksen ja perheen piiristä kirjan minä häipyy juoppotuureille hämmästyttävän Lulun kanssa, lähtee ja palaa takaisin. Mutta vain kuviot toistuvat; ihmistä muuttaa ja painaa kokemus toisista ihmisistä, elämän jatkuvuudesta, työ, jokaisella omansa. Pitävä realismi ja säälimättömyys, "luovien ihmisten kannibalismi" ovat Salaman kertojanlaadun tuttuja piirteitä. Harvinaisempaa on runollinen valaistus, joka joissakin romaanin yksityiskohdissa yllättää lukijan. Salaman realismia on myös repliikkien puhekielisyys, helsinkiläisyys ja minäkertojan ja Kostin tamperelaisuus.

2. Hannu Salama: SIINÄ NÄKIJÄ MISSÄ TEKIJÄ. Päällys: Kosti Antikainen. 1993 Otava. 448-sivuinen nidottu kirja, lukematon, kannen nurkkien taittumia lukuun ottamatta ehjä ja siisti, ei merkintöjä.

Siinä näkijä missä tekijä (1972) kuvaa jatkosodan aikaisen vastarintaliikkeen toimintaa Tampereen Pispalan kaupunginosassa. Kirjaa pidetään Juhannustanssien (1964) jälkeen Hannu Salaman toisena pääteoksena sekä Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla -trilogian ohella yhtenä merkittävimmistä suomalaisen poliittisen työväenkirjallisuuden klassikoista. Teos sai Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnon 1975. Kirjassa on useita kertojia, joista tärkeimmät ovat kirjailija Harri Salmisen vanhemmat. Romaanissa lapsena kuvattava Harri Salminen on Salaman alter ego. Hänen vanhempansa ovat kommunisteja, jotka osallistuvat maanalaisen sotaa vastustavan liikkeen toimintaan. 1970-luvulla romaanista keskusteltiin kuin vain harvoista: sen rikkinäinen maailma ja ihmisyydessään raadolliset henkilöt herättivät närkästystä niin oikealla kuin vasemmalla – mutta romaanin kirjallisista ansioista oltiin alun alkaen samaa mieltä: se on eräs parhaista Suomessa koskaan kirjoitetuista romaaneista. Romaani on sovitettu teatterilavalle, mm. 1976 se nähtiin Helsingin kaupunginteatterissa ohjaajana Jouko Turkka. Romaanin pohjalta tehtiin kaksiosainen televisioelokuva 2012.

"Salama käyttää esimerkiksi Siinä näkijä missä tekijä -romaanissa loistavasti Tampereen murretta, hänenkin dialogilleen saa välillä nauraa ääneen." - Anna-Leena Härkönen

Hannu Salama (s. 1936 Kouvola) asui suuren osan lapsuudestaan Tampereen Pispalassa, mutta on nykyisin helsinkiläinen. Ennen ryhtymistään vapaaksi kirjailijaksi Salama työskenteli sähköasentajana ja maatyömiehenä. Esikoisteos on Se tavallinen tarina (1961). Kolmas teos, romaani Juhannustanssit (1964), nosti kirjailijan tunnettuuteen, ei vähiten teoksen saaman jumalanpilkkasyytteen takia. on seurannut nelisenkymmentä teosta, romaaneja, runo- ja novellikokoelmia, näytelmän ja kuunnelman sekä mm. teoksen Pentti Saarikoski, legenda jo eläessään (1975). Salaman viimeisin teos on Elämän opetuslapsia -sarjan neljäs romaani (2005) (kesällä 2010 on tulossa uusin romaani). Salama on julkaissut salanimellä Aki Rautala kolme rikosromaania: Kaikki naiset pitävät parabellumista (1995), Bipappi soittaa bebopia (1996) ja Rikoksia ilman rangaistuksia (1996). Keskeisimpiä teoksista ovat Finlandia-sarjan romaanit Kosti Herhiläisen perunkirjoitus (1976), Kolera on raju bändi (1977) ja Pasi Harvalan tarina I-II (1981–83). Salama on palkittu monesti, mm. kirjallisuuden valtionpalkinnolla 1968, 1973 ja 1984. Vuonna 1975 myönnettyä Pro Finlandia -mitalia Salama ei ottanut vastaan.