Heikki Hietamies Nämä kun ovat niitä totuusasioita

Kuvan kovakantinen, lukematon kirja, kansipaperit (muutamilta osin kulmissa nuhjaantuneet)

1. painos Otava 1982

Heikki Hietamiehen toinen kirja on aurinkoinen – ja hieman haikeakin – romaani siitä mitä tapahtuu suuren sisäjärven rannalla sijaitsevassa pienessä kaupungissa kesällä, joskus 30-luvulla.
Tässä kaupungissa ihmiset elävät liki toisiaan, toisistaan kiinnostuneina. Mutta tälläkin kaupungilla on salaisuutensa, niin kuin kaupungeilla aina. Hiukan outona pidetty Herman Lindholm on se henkilö, joka tietää tämän kaupungin salaisuudet; eivätkä ne kaikki suinkaan kestäisi päivänvaloa.

Herman Lindholmin kaltaisia tavallisia kaupunkilaisia ovat Terva-Pakarinen, kasvultaan vähäinen katonkorjaaja, joka korkealta näkee kauas, Hilja ja Iita, alkoholiliikkeen innokkaat kilpailijat, ja taiteilija Lennart Koponen, joka harjoittaa ammattiaan mieluiten pienessä sievässä. heidän joukkoonsa kuuluu nykyisin myös rouva Adele Hakala, joka konkurssissa menetti sekä miehensä että sahan.
Kaupungin mahtavin mies taas on pankinjohtaja Tapanainen, niin kertakaikkisen tärkeä, että hänen omistamaansa sanomalehteäkin kutsutaan Tapanaiseksi. Muita erityisiä henkilöitä ovat Kaupunginjohtaja, varuskunnan silmäätekevät ja muutkin Kerhon herrat: poliisimestari Hurmerinta ynnä lääkäri Lemola.
Kesä hymyilee, järvenselkä siintää, laivat huutelevat ja ihmiset toimittelevat jokapäiväisiä askareitaan. Mutta sitten yhdestä aurinkoisesta aamusta kehkeytyykin arvaamatta totuusasioiden päivä ja kaupungin salat poksahtavat julki – yllättävällä tavalla, yllättävässä paikassa: kauppias Leinosen talon katolla. Monen ihmisen elämänkuva muuttuu; ja kaupunkilaiset saavat niin paljon puhuttavaa että sitä riittää vielä seuraaville sukupolvillekin.
Heikki Hietamiehen kirja sykähdyttää, niin aitona ja kutsuvana siinä elää pieni sisä-Suomen kylpyläkaupunki ihmisineen, iloineen, suruineen – kaikkine totuusasioineen.