Heli Laaksonen - Peippo vei

Hyväkuntoinen kovakantinen.

Peippo vei, niin vei, ihan mukanaan peippomettää. Heli Laaksosen runokokoelma on taattua, pettämätöntä Laaksosta. Sen lukee heti, ahmien ja perään hiukan hitaammin ja nautiskellen. Hiljaa iteksee ja sitten ääneen, jättää ajatuksiin muhimaan ja palaa joihinkin taas takaisin.

Voi olla, että minusta vaan tuntuu, mutta aivan kuin nämä runot olisivat hiukan pitempiä ja enemmän tarinanomaisempia kuin aiemmissa kokoelmissa. Niihin uppoutuu kun antaa viedä. Runoissa on ihanan yksinkertaisen hauskoja oivalluksia, että vetää suuta hymyyn ja ajatus huutaa, just niin!

Sanojen rikkautta, jota murre korostaa ja se miten sanat ovat vaan taidolla ja tunteella osattu laittaa oikeaan järjestykseen, meidän iloksemme!

Annetaan peipon viedä!

Olen sinitulkku ja punatiaine
ko lähren sun tykkö kotti.
Houkutit munt jäämä viel hetkeks
siks ajaks vaan ko teevesi kiahu.
Laitit hellan ykkösel.