Helmi Kekkonen: Liv!

Helmi Kekkosen Liv! loistokunnossa.

Kaksikymmentäkaksivuotias Liv viettää perheensä kesäpaikassa viimeistä lomaviikkoaan, hän on raukea ja tylsistynyt, niin kuin nuoret ihmiset tutuissa ja turvallisissa paikoissa ovat.

Eräänä aamuna Liv nousee varhain ja lähtee ulos, kallioille meren ääreen. Hän on juuri nukahtamaisillaan, kun hänen viereensä yhtäkkiä istuu vieras mies, vähän liian tuttavallisesti, vähän liian lähelle. Miehen välittömyys ja röyhkeys yhtä
aikaa kiehtoo ja työntää luotaan, mutta lopulta kiehtovuus ja Livissä heräävä halu vievät voiton, ja Liv sopii miehen kanssa tapaamisen, josta ei kerro äidilleen eikä siskoilleen.

Helmi Kekkosen teos Liv! kulkee päähenkilönsä mukana piinaavasti kohti tapahtumaa, joka alkaa tuntua lukijasta vääjäämättömältä, vaikka sen ei pitäisi. Tuo tapahtuma halkaisee Livin ja hänen läheistensä elämän aikaan ennen ja jälkeen. Saarella olevat naiset ajautuvat törmäyskurssille siitä huolimatta, että jokainen haluaa Livin parasta. Kysymykset seksuaalisen väkivallan määrittelystä ja uhrin oikeuksista ja velvollisuuksista pakottavat niin äidin kuin tyttäret katsomaan peiliin: Mitä sinä itse tässä tilanteessa tekisit?

“Kekkonen on taiturillinen kuvaamaan perhesuhteiden intiimiyttä ja sisarussuhteen tiiviyttä. Hän uskaltaa jättää tilaa ja ilmaa repliikkien ympärille niin, että vuorovaikutus tuntuu uskottavalta ja tunnistettavalta. – – Sukupuolittuneen väkivallan kysymyksen äärellä Kekkosen feministinen ääni tulee selkeästi esille. Suurin kysymys kiertyy tähän: miksi vastuu väkivallasta tuntuu yhä jäävän liian usein uhrin kannettavaksi?” – Anni Valtonen, Helsingin Sanomat